Suositus;
2h päivässä 2kk:n ajan, sitten kerran viikossa 4h kerrallaan.
Tämä hoitojakso n. vuoden mittaisena.
1.seuranatatuitkimus n. puolen vuoden päästä aloituksesta.
Jos lääke ei tunnu auttavan, halonhakkuun intensiteettiä voidaan koventaa.
Jos paikkakunnalla ei ole halonhakkuuseen mahdollisuuksia, sen voi korvata nyrkkeilysäkin hakkaamiseen.
Hoidossa annetaan yleensä täystakuu parantumiseen.
2h päivässä 2kk:n ajan, sitten kerran viikossa 4h kerrallaan.
Tämä hoitojakso n. vuoden mittaisena.
1.seuranatatuitkimus n. puolen vuoden päästä aloituksesta.
Jos lääke ei tunnu auttavan, halonhakkuun intensiteettiä voidaan koventaa.
Jos paikkakunnalla ei ole halonhakkuuseen mahdollisuuksia, sen voi korvata nyrkkeilysäkin hakkaamiseen.
Hoidossa annetaan yleensä täystakuu parantumiseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla ei auttanut, uuvuin täysin, enkä pystynyt enää nousemaan sängystä. Yritin koventaa intensiteettiä, mutta se johti lopulta katatoniaan. Sinänsä samankuuloinen hoitokeino kuin monet muutkin täyden takuun hoidot.
Miten vaikeasti masentunut on tarkoitus saada esim. nyrkkeilysalille, jos jo kaupassa käyminen on lähes mahdottomuus?
Hei,
olen nyt suorittanut tuota suosittelemaanne hoitoa.
Maatessani tietoisuuden rajamailla masennusta sairastaen, tajusin, että tämä on juuri se hoito, mitä tarvitsen. Pitkällisten ponnistelujen jälkeen sain itseni ylös sängystä ja kirveen hankintaan. Kyllähän se oli monen mutkan takana, ja meinasi siinä pakkohoitoa pärähtää, kun kirvettä metsästin.
Onnistuin kuin onnistuinkin löytämään hylätyn, ruostuneen kirveen, jolla aloin hakkaamaan kaikkia vastaantulevia puita ja muita. Voimat olivat minimaaliset, se on myönnettävä, ja masennuin lisää ja lisää siinä hakatessa. KUINKA VOIN OLLA NÄIN SURKEA, ettei edes täyden takuun hoito minuun tepsi???
Voimattomuudesta johtuen teloin kirveellä itseäni koko ajan. Sain ruostuneesta kirveestä jäykkäkouristuksen, haavat tulehtuivat. Olin masentuneempi kuin koskaan! En kuitenkaan antanut periksi, vaan ajattelin, että AINA PITÄÄ VAAN JAKSAA YRITTÄÄ JA PERIKSI EI ANNETA. SE ON IHAN ITSESTÄ KIINNI OLENKO REIPAS HALONHAAKKAAJA VAI MASENTUNUT LUUSERI.
Puoli vuotta siinä jyttyytin. Olo oli jo infernaalinen, en tiennyt mikä on kirves ja mikä puu, mikä pää. Päähän se kirves sitten lipesi. Virka-apua käyttäen ambulanssimiehet saivat minut sairaalaan. Parhaani mukaan yritin vastaan panna, että olisin saanut hoitoa jatkaa siinä hakkuussa, mutta kyllä pari partiota raavaita poliisimiehiä on kenelle tahansa mahdoton vastus, olipa oma tahto kuinka vahva. Voiko minua tässä syyttää oman tahdon puuttumisesta hoitoa ja paranemista kohtaan? Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että voi! IHAN OMA VIKA.
Laittoivat kuitenkin M1-lähetteellä minut lähimpään mielisairaalaan, eristykseen ja lepositeisiin. En ole kuitenkaan vielä luovuttanut, vaan edelleen uskon tuohon antamaanne täystakuuseen paranemisesta ja aion pikimmiten jatkaa tuota hakkuuta.