Eletty hetki, mennyt hetki...

Uskottu ihminen joka on myös rakas on elintärkeä jokaiselle, se käy moneen suodattimeksi, mutta on muistettava ettei hänkään kiitoksetta eikä huomiotta saa koskaan jäädä.

On oltava avoin hyvässä ja pahassa molemmin puolin kestettävä, no ainakin me elämänkokemuksesta se tiedetään.

Kyllä sekä hyviä että pahoja asioita tulee säilyttää ainakin niin kauan että selvittää itselleen harkitusti tapahtuman oikeellisuuden, kouhahduksia kun tulee jokaisesta oppii jotain.

Kyllä sanat "ihanaa että olet olemassa" ja lämmin halaus on moneen asiaan kiitos ja voima.

Näistä kauniista hetkistä ja tapahtumista saan voimaa sekä mielen kohennusta kummasti keskustellen tai muistellen.

Kynttilän liekkiin tuijottamalla joka ilta jonkin aikaa muistelen mökkisaunan lämmityksiä ja lastenlasten kanssa antoisia keskusteluja, kesäänhän sitä nyt jo tähdätään, vaikka talviajassa eletään.

"Olet rakas" - tässä muodossa sanottuna korostuu toinen rakastamisen arvoisena. "Minä rakastan sinua" kertoo enemmän omista rakkauden tunteista. Suloisia sanoa ja kuulla nämä kulta pieni ja muru, muruseni, kultaseni, rakas ja rakkaimpani, kotoisia hellittelysanoja on perhepiireissä lisäksi. Jokaisella on oikeus olla välillä myös vähemmän rakastettava, saada kiukutella ja olla avun tarpeessa. Ikä ei tunteita latista, päinvastoin syventää, mutta oikeassa olemisen ja pätemisen tarve on vähentynyt . On ihanaa tietää, että on yhden sydämessä numero yksi ja monelle muullekin rakas jä tärkeä.

Suomalaisten ei ole ollut tapana viljellä huolettomasti rakkauden ja kiintymyksen sanoja. Vitsien mukaan mies sanoo ilmoittavansa, milloin lakkaa rakastamasta. Mielestäni aitoa rakkautta ja kiintymystä saa ilmaista usein sanoin, mutta pelkät sanat ilman tekoja jäävät katetta vaille. Rakkaus on myös asenne, se kietoo siitä osalliset turvalliseen ilmapiiriin.Turhaan ei puhuta siitä, että rakkaudesta osattomaksi jäänyt ei pysty rakkautta osoittamaan.

Muistelua käytetään voimaannuttamiseen, ja on siunattu asia, kun tulevaisuudessakin on hyvää odotettavaa. Runebergin ketjussakin vähän aikaa sitten keskusteltiin tästä hetkeen tarttumisesta, sehän meillä on käsillä juuri nyt. En ole kovinkaan impulsiivinen hetken lapsi, elän aikajanalla ja piirtelenkin niitä joskus selkeyttääkseni, missä mennään. Se ei sulje pois sitä, että osaa hetkestä nauttia. Tämä marraskuu on aikaa, jolloin kesän parhaat hetket vielä lämmittävät, joulua odotetaan, sitten valoa ja kevättä. Juuri nyt iloitsen kodin lämmöstä ja ulkona tuikkivista jouluvaloista, puissa ne saavatkin aika haipakkaa navakassa tuulessa. Takkatulta mies sytyttelee, viikonloppuna menemme suurella porukalla vanhan ajan joulumarkkinoille. Olen osaani tyytyväinen ja onnellinen.

Entäs sitten kun ei näe eikä koe mitään rakastettavaa.

Tuntuu että kaikki ovat hyljänneet, kukaan ei tule sanomaa 'minä rakastan sinua' tai 'voi kuinka on hienoa nähdä sinua'

Kun ei päiväkausiin näe yhtäkään ihmistä jolle voisi sanoa *rakastan sinua* ---- kuinka ja ketä silloin muistellaan ja ihannöidaan.

Eihän kaikkia voi rakastaa, en minä ainakaan sula mahdottomuus hihkua esim naapurille, olet rakas!
Hymy, tervehtiminen, käden heilautus, mitä kuuluu, kuinka voit.
Kyllä juttukaveri tai naapuri huomioi sinut kanssa, pientä jutustelua vaikka ohimennen.
Rakkaus saa uusia muotoja ikääntyessä ja pitkässä parisuhteessa, ainakin meillä.

Voi meitä kaikkia muukalaisia, aallon pohjalta monesti ponnistamme.
Yritin löytää tähän jotain " viisasta" sanottavaa, mutta turhaa nyt viisastelu.
Sen verran vain kerron, että 37-vuotias tyttäreni synnyttänee tänään neljännen lapsensa.

Niin, ihan hellyyttävä nimimerkki muukalainen! Sellaisiahan me kaikki ajoittain.

Mutta ihana odotuksen päivä teillä siellä! Hymy ihan syttyi, onnea vaan ja varjelusta tapahtumalle! Mummi pääsee kurkkaamaan uutta tulokasta:D

Onnea ja varjelusta toivotan minäkin syntymisihmeelle. Tulehan sitten heti kertomaan uudesta tulokkaasta. Olen viisi ja puoli vuotta tänne kirjoitellut, ja silloin viisi vuotta sitten jouluaatonaattona kerroin tyttärentyttären syntymästä, kahden pojan jälkeen tuli perheeseen tyttö. Lastenlapsia syntyi kymmenen vuoden aikana 8 kappaletta , nuorin on nyt 4-vuotias.

Onnitteluni näin ennen syntymää, toivotaan kaiken tapahtuvan hyvin .
Tulethan kertomaan kumpi kansalainen sieltä tuli!

Tunteet todella jäävät muistiin pysyvästi. Tokko edes aina niiden alkuperää muistamme.
Minulla on työstäni jäänyt mieleen konkreettisesti kuinka vanhalla dementoituneella mummolla vanha ahdistuksen ja huolen tunne ilmeni aina iltaisin.

Hän oli levoton ja rullasi pyörätuolillaan aulan ikkunan ääreen. Kun toin häntä huoneeseensa, hän alkoi puhua huolestaan. Pienet pojat ovat keskenään kotona ja hän on miehensä kanssa verkkoja kokemassa, se vene on siinä rannassa menetkö katsomaan heitä. Se nuoren äidin huoli oli jäänyt syvälle mielen muistiin.

Eletty hetki mennyt hetki...
Niistä hetkistähän elämämme koostuu sekunti sekunnilta, päivistä, vuosista ja vuosikymmenistä. Ne meidät ovat muokanneet tämmöisiksi, tarpeen tullen on muisteltavaa. Kun sanotaan että optimistisuus tai pessimistisyys ovat synnynnäistä, niin mikä vaikutus on tällä eletyllä elämällä. Onko niin että jos on saanut optimisti silmälasit jo syntyessään, se suhtautuminen elämään ei muutu tuli mitä tuli, aina löytää toivon hiukkasen.

Onnitteluni Susmorsian komean Onni-pojan syntymästä!
Kaikkea hyvää lapselle ja perheelleen:)

Hetkessä elämä ja elämä on jana hetkiä.

Syntymän ihme. Onnea koko perhekunnalle!

Elämä koostuu hetkistä joita emme voi tarkoin yksilöidä tai erotella, mutta jotkut hetket vain jäävät mieleen tärkeimpinä, palaavat muistoihin ja vaikuttavat sitä kautta yhtä hetkeä kauemmin.
Joka menneitä muistelee jne. on vain käänteisenä parempi, koska muistoissa on usein se voimavara jolla jaksamme käsitellä vaikeitakin hetkiä.
Elämä voi päättyä yllättäin, silmänräpäys, mittaamattoman pieni hetki muuttaa kaiken ja se mikä oli, on enää vain muisto eletyistä hetkistä.

Yritän koota muistoihini ikäviä ja mukavia hetkiä, koska kaikki ne yhdessä ovat kasvattaneet minua, antavat voimaa ja ymmärrystä ymmärtämään muidenkin kokemuksia.
Taaksepäin katsoen näkee elämää, eteenpäin katsoessa odottaa elämän hetkiä joihin on ladattu toiveita ja unelmia.

Paljon Onnea koko perhepiirille, potra poikahan tulikin.

Aina syntymä on ihme lapsi kasvaa monen läheisen seuratessa ensihymyä, jokeltelemista, ensiaskeleita, ihmeitä ihmeiden perään.
Iso on poika syntyessään, omani oli muutaman kymmenen grammaa suurempi, sellaista on helpompi käsitellä, ei huku potkupukuun!
Uusi ihminen tuo uudet ajatukset ja työt.
Rotinat on vanha hyvä tapa, omia leipomuksia vietiin, hyvähän se toki on kun lähipiiri käy tervehtimässä uutta ihmistä, ja tuovat 'eväät' tullessa.

Ole susmorsian vain ylpeästi suuren suvun matriarkka ja iloitsemme kanssasi uudesta tulokkaasta. Onhan se myös merkki siitä, että on antanut lapsilleen elämänmyönteisyyden mallin. Sydämestäni toivotan onnea tämän onnen nimikkopojan syntymästä ja kaikkea hyvää teidän koko perhepiirille !

Johdat yhdella lastenlasten määrässä, tosin meidän nuorimmainen on vasta 31, joten iltatähti voi olla tulossa, ken tietää. Eihän lasten saanti ole itsestäänselvyys, siksipä saa olla varovainen hehkutuksissaan. Meillä lastenlasten ikähaarukka on 4-14, ja kovin nopeasti on aika kulunut heidän kasvamistaan seuraten.

Kun kysytään elämän onnellisimpia hetkiä, lasten syntymät ovat ykkösenä melkein kaikilla. Heti aletaan etsiä suvun piirteitä : kenen nenä, kenen silmät.

Onnea susille uudesta vunukasta. Potra poika tuli, ei kestä kauan kun poika punnertaa hartiat irti alustasta. Hyvä määrä jälkeläisiä sinulla on, liekö yhtään neljättä sukupolvea.