Sijaisperheenä kriisiperhetyössä

On kokemusta yli 4 vuotta. ÄLÄ LÄHDE! On todella pirullinen homma ja näivettää sinut, perheesi, biologisten lapsesi ja toimeentulosi. Tunnen/tunsin n. 35-40 kriisperheinä ollutta pariskuntaa, yli 70% tippuu kelkasta 1-2 sijoituksen jälkeen ja yli 4 vuotta ko. työtä tekeviä tiedän vain yhden henkilön, joten ei ole vain yhden perheen mielipide.

Lapset tulevat sinulle tuntien varoitusajalla (jopa yöllä), mitään esitietoa lapsesta tai ongelmista et käytännössä saa. Meille aina sanottiin että lapsi on meillä max 2 kk, mutta käytännossä kaikki lapset ovat olleet yli 8kk ja pisimmät 1,5 vuotta.
Ja välissä odotat uusia lapsia, käytännössä ilman palkkaa, useitakin kuukausia, nyt meillä kestänyt jo 7 kk.

Ja kiitos on: JATKUVA haukkuminen seläntakana ja suoraakin.
ymmärrän kyllä isovanhempien ja vanhempien valitukset, mutta että sossukin haukkuu: "pidätte liikaa lasten puolta, teidän tehtävä ei ole valvoa lasten etua, lapsille ei tarvitse kertoa asioita, voithan sinä valehdellakin lapselle ...."

Joten jos olet todellakin näin suuri Masokisti että haluat tätä itsellesi, niin siitä vaan, et tule pettymään.

No meillä ei ihan vielä olla palettu loppuun, ja taukoa pidetään jos alkaa tuntua raskaalta. Tällä hetkellä on helpot lapset, joten tämäkin on vähän kuin lepoa. Omiinkin on ollut aikaa keskittyä ja melko tavallista perhe-elämää vietetään. On kiva kokemus nähdä lapsen palaavan kotiinsa. Ja sijaisperheeseenkin on lapsi laitettu, uskon että kaikilla entisillä asukkailla menee suhteellisen hyvin, tietty aina niitä vähän miettii että mitähän kuuluu. Yhteyttäkin on pidetty.
Silti huomaan varovani etten kiinny liikaa, ja se on ihan tervettä. Pidän tietyn hoitajan roolin, en vanhemman!!!

Jokaisen uuden sijaisperheen olisi hyvä kokeilla lyhytaikaista sijoitusta ensin, niin saa realistisen kuvan vieraan lapsen kotiin ottamisesta. Aina lapsi ei ole söötti ja ihana. Mutta ihan tavallista arkea sekin on, ei ole tarkoitus olla muuta kuin tavallinen perhe ja elää sitä omaa elämää vaikka vieraat lapset sitä seuraakin ja osallistuu kukin kykyjensä ja valmiutensa mukaan. Ei pidä ottaa liikaa paineita, ei lapsi yleensä halua kuin leikkiä ja olla sylissä silloin kun siltä tuntuu. Turhaan ajatellaan että pitää olla jotain ihmeellistä. Sijaisvanhemmat eivät ole terapeutteja, siinähän sitä palaisikin loppuun. Apua on oikeus saada.

Sijaisperheet ja kriisiperheet on oltava erikseen. Törkeää sijoitetuille, jos koko ajan lappaa sisään ja ulos uusia lapsia. Siinä tapauksessa ennemmin rehellinen laitos, kuin jokin "muka perhe".

raha nimenomaan pyörittää,enpä tunne yhtä ainutta sijaisperhettä ketkä olis hommaan lähteny ihan vaan sillä hyväntekeväisyys periaatteella.
Mun omat kullannuput,3 alle 10v.sijoitettuna ja sijaisäiti kehuu kuinka heillä on nyt varaa vaikka mihin kun on tulot niin hyvät.
Vaikka tota rahaa perheisiin sataakin niin kuitenkin multa ollaan perimässä sitten lasten menoissa kuluvia summia.
Lapsista sijaisäiti halusi kasvukirjat,johon kerättäisiin muistoja lapsista,ne kansiot kustansi sijaisäiti itse mutta mun olisi pitänyt maksaa ne hänelle.
Lasten kummit ja muut usein haluat muistaa rahana lasten synttäreitä ja jouluna kun eivät keksi sopivaa lahjaa,sijaisäiti käyttää ne omien lastensa tarpeisiin.
Onks tää nyt kovin reiluu sitten?

Kyllä ne rahat kulkeutuvat helposti liikunnallisten omien kullannuppujen (jopa aikuisten) vermeisiin ja sijoitetut pitävät toisten vanheoja vaatteita ja kenkiä. Kokemusta on.