Mark Twain / Omaelämäkertani

Mark Twain / Omaelämäkertani

Olipa olipa
jokseenkin paha virhe tarttua tähän opukseen. Jotenkin päätä sekoittava, kun ei tahdo aluksi ymmärtää, että yli sadassa vuodessa ihminen ei ole muuttunut juuri mitenkään.
Apinat ehkä on.
Mutta oliko varashälyttimiä Suomessa jo silloin kun oli tällä kirjailijalla talossaan?
Mutta asiaan eli opukseen, tähän
toisinaan rivien väleistä pursuavaan yltiöpäisen hupaisaan, nurinkuriseen tarinaniskentään, ja toisinaan ihmislämpöiseen. Niin lämpöiseen, että joiltakin saattaa kyynelkin tirahtaa silmänurkkiin ja salakuivakkaat hymyt hyytyä.
Suorastaan älyllisen älytöntä.
Mutta onko edellinen lause kauniisti sanottu. No ei ole.
Niinpä minäkin lukiessani olin lähes koko ajan varpaillani, ja kun loppusivun saavutin (nro 487) vaivuin hetkeksi syvään tyytyväisyyteen, ja kiitin mielessäni sitä minulle
tuntematonta kirjastotätiä/-setää,
joka oli Mark Twainin elämäkerran sujauttanut siihen
kirjaston tyrkkypöytään. Kiitos!
. . . ja arvosteluasteikossani tämä elämäkerta on:

Ei mitenkään melko hyvä, vaan paljon parempaa.