Stalinin lehmät

Harvinaisen kypsä esikoisteos. Tunnevoimaista tekstiä kipeistä aiheista.

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves kysyi, miten Suomessa on voitu marssia Chilen sotilashallitusta vastaan, kun seitsemänkymmenen kilometrin päässä on ihmisiä kuljetettu junilla kuolemanleireille. Ei sitä voikaan ymmärtää, mutta Sofi Oksanen on uupumatta herättänyt suomalaisia näkemään todellisuutta.

Sofi Oksasen veroisia kirjailijoita tarvittaisiin Suomeen paljon enemmän.

Myös Puhdistus on erittäin herättävä kirja.

Stalinin lehmät on vahva teos, jossa intensiteetti säilyy alusta loppuun. Jos Nobelin kirjallisuuspalkinto suomalaiselle vielä joskus osuu, on kirjailijakaartissamme mielestäni tällä hetkellä kaksi naista, jotka sen voisivat saada: Monica Fagerholm ja Sofi Oksanen.

Stalinin lehmät on mielestäni Oksasen paras teos, ottaen huomioon, että se on esikoisteos.

Puhdistus on myöskin toki hyvä kirja, mutta mielestäni aivan liian yliarvostettu. Baby Janesta en vain pitänyt, vaikka se kertoo asioista jotka ovat itselleni läheisiä: itsetuhoisuus, homoseksuaalisuus, masennus.

Jos haluaa lukea Sofi Oksasta yhden kirjan verran, suosittelisin siis Stalinin lehmiä. Se on samaan aikaan herkkä, että kaunis.

Oksasen kirjoista tuli mieleen sellaista, että useasti hän kuvaa ihmisten väliset parisuhteet jollain tapaa kylminä ja etäisinä. Sinänsä hassua, sillä kirjoissa ne ovat yleensä hieman liioitellunkin romantisoituja.

Tykkään siitä, miten Oksanen osaa käyttää kuvailevaa ja kaunista kieltä teoksessa, joka maistuu karvaalta ja todelliselta, jopa karulta.