Hei,
olen 30 vuotias nainen ja ollu sairaana koko ikäni. Minulla mm kaksisuuntainen yms ja olen vakavasti lapsena traumatisoitunut jota alitajunta alkanut vilautelee ajoittain ja saan tosi vahvoja takaumia ja kohtauksia mm.
Useasti ollut puhetta terapeutin kanssa osastolle meneminen mutta en saa mistään revittyä tietoa mitä se on!
Siis tiedän, että siellä on rytmi ja ryhmiä ja aktiviteettejä yms mutta kuinka kauan siellä yleensä vietetään aikaa? Että onko siellä pakollinen minimi aika, kuten 2 vkoa? Ettei aikasemmin pääse pois?
Ja se mitä sinne SAA ottaa mukaan? Onko mahdollista ottaa läppäri esimerkiksi, se olisi tosi asia minulle koska musiikki on kaikkeni(en pysty oikeasti olemaan ilman sitä, se on se miun voima millä elän) ja en saa ladattua mp3 soitintani mitenkään muuten. Päiväkirjan saa varmaan ottaa?
Mutta lähinnä toi läppäsi ja mp3 soitin. Kysyin lääkäriltä mitä kaikki tarkottaa ja se vaan mumisi noista rytmeistä ja päläpälä.
Miksei kukaan voi vaan vastata selkeisiin kysymyksiin.
Olen sinnitellyt 10 vuotta ja en ole sinne joutunut, aina puren hammasta ja saan koti hoitoa koska omaan 5 kissaakin ja miulla ei varsinaisesti täällä ole ihmisiä joten en voi lähteä helvetin pitkäksi aikaa yhtään minnekkään. Vkon pystyn järjestää mutta en tiedä...
Jos joku tietäisi ja jos joku on ollut Kangasvuoressa tai muualla, niin olisin todella kiitollinen jos haluaisi jakaa kokemusta.
Voi kuulostaa tyhmältä mutta olen vähän kontrollifriikki ja miun pitää saada olo turvalliseksi omilla asioillani ja muutenkin tietää minne menen tai lähtee lapanen kädestä.
olen 30 vuotias nainen ja ollu sairaana koko ikäni. Minulla mm kaksisuuntainen yms ja olen vakavasti lapsena traumatisoitunut jota alitajunta alkanut vilautelee ajoittain ja saan tosi vahvoja takaumia ja kohtauksia mm.
Useasti ollut puhetta terapeutin kanssa osastolle meneminen mutta en saa mistään revittyä tietoa mitä se on!
Siis tiedän, että siellä on rytmi ja ryhmiä ja aktiviteettejä yms mutta kuinka kauan siellä yleensä vietetään aikaa? Että onko siellä pakollinen minimi aika, kuten 2 vkoa? Ettei aikasemmin pääse pois?
Ja se mitä sinne SAA ottaa mukaan? Onko mahdollista ottaa läppäri esimerkiksi, se olisi tosi asia minulle koska musiikki on kaikkeni(en pysty oikeasti olemaan ilman sitä, se on se miun voima millä elän) ja en saa ladattua mp3 soitintani mitenkään muuten. Päiväkirjan saa varmaan ottaa?
Mutta lähinnä toi läppäsi ja mp3 soitin. Kysyin lääkäriltä mitä kaikki tarkottaa ja se vaan mumisi noista rytmeistä ja päläpälä.
Miksei kukaan voi vaan vastata selkeisiin kysymyksiin.
Olen sinnitellyt 10 vuotta ja en ole sinne joutunut, aina puren hammasta ja saan koti hoitoa koska omaan 5 kissaakin ja miulla ei varsinaisesti täällä ole ihmisiä joten en voi lähteä helvetin pitkäksi aikaa yhtään minnekkään. Vkon pystyn järjestää mutta en tiedä...
Jos joku tietäisi ja jos joku on ollut Kangasvuoressa tai muualla, niin olisin todella kiitollinen jos haluaisi jakaa kokemusta.
Voi kuulostaa tyhmältä mutta olen vähän kontrollifriikki ja miun pitää saada olo turvalliseksi omilla asioillani ja muutenkin tietää minne menen tai lähtee lapanen kädestä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tietääkseni ihan käytäntö on, ettei läppäriä saa ottaa mukaan, eikä tietyissä tapauksissa edes puhelinta. Yleisemmin se ekat kaksi viikkoa ollaan ilman MITÄÄN kontakteja ulkomaailmaan, mutta jos potilas toimii tahdotusti eikä taistele vastaan ja osaa käyttäytyä, olen ymmärtänyt että silloin alkaa myös saada parempaa kohtaloa ja esimerkiksi kännykkää saa pitää omassa huoneessa.
Siellä on todella tiukat rytmit eikä niistä saa joustaa yhtään. Monet sanovat että aika tulee TODELLA pitkäksi, koska lääkäriä ja hoitajia tapaat aika harvoin ja suurin aktiviteetti on kirjat sekä yhteinen telkkari, mikä jaetaan muiden potilaiden kanssa.
Tietääkseni siellä ei ole sellaista varmaa aikaa milloin pääsee pois. Nehän ottaa sinut sisään ja pitävät sitten niin kauan kun kokevat sen olevan tarpeellista ja jos he kokevat että sinun on parempi pysyä siellä, mutta sinä haluat pois, niin voit joutua silloin ihan suljetulle, missä meno onkin vähän hullumpaa, mutta ei sinne kukaan kuole.
Eli jos on todella kontrolloiva, niin siitä kannattaa päästää irti, koska ne ihmiset päättää siellä sun syömiset ja tekemiset aika pitkälti. Mutta toisaalta, sairaalassa olo on todella hyvä vaihtoehto, koska silloin pääsee pois kaikesta, ei tarvitse niinkään tehdä mitään ja voi vaan keskittyä paranemiseen. Hyvällä tuurilla löydät myös samankaltaisia ihmisiä sieltä ja löydät koko loppuelämäsi parhaat ystävät rinnallesi, joilla samoja kokemuksia kuin itselläsi.
Päiväkirjan varmasti voi ottaa, mutta en ite tiedä kynistä. Jotkut on sanonu, että terävät kynät otetaan pois, mutta uskon, että kun menet vapaaehtoisesti ja jos sinulla ei ole isompaa taustaa itsemurhayrityksistä, niin saat pitää kynän päiväkirjalle.
Kiitos todella paljon vastauksestasi, tuota tietoa juuri hain.
En ole itsetuhoinen mitenkään. Olen rauhallinen ja käyttäydyn ihan normaalisti.
Oma tukiverkko on vain olematon ja tarttisin vain paikan missä voi olla turvassa hetken traumatakautumista, että joku tietäis mitä tehdä ja se yksinäisyys vaan pahentaa sitä helvetinmoista pelkoa kun ei tiedä mitä tapahtuu.
Eli ton perustella on todellakin parempi olla kotona ja saaha hoitaja käymään 3 krt vkossa kattoo miten menee.
En tunne todellakaan olevani vielä siinä kunnossa, että 2vkon katkaseminen ulkomaailmasta ja arjesta on mitenkään tarpeen.
kiitos vielä.
Lukemani perusteella suosittelisin sinua kuitenkin menemään. Se kaksi viikkoa - pari kuukautta saattaa nyt kuulostaa hurjalta, mutta se kontrollista luopuminen ja sieltä seinien sisältä poistuminen saattaa oikeasti olla juuri sitä, mitä tällä hetkellä tarvitset.
Suosittelisin siis itse, että menisit, vaikka varmasti se pahalta tuntuukin. Mutta ilman että kokeilet, et voi tietää, olisiko koskaan sairaalassa olo sinua auttanut ja mitä nopeammin sinne menet, sitä nopeammin voit päästä jo paranemisen suuntaan.
Ootko saanu psykoterapiaa? Traumat ei parane itsestään eikä lääkkeillä. Ainoa mistä voi olla pysyvää apua on terapia mutta se vaatii mieletöntä halua parantua ja työstää asioita. Jos on vahva lääkitys silloin asioiden työstäminen tunnetasolla on mahdotonta. Narsistit saavat yhteiskunnan rahoilla monia vuosia kestäviä terapioita, narsistien uhrit sinnittelevät vuodesta toiseen yksin. Näin on minullekin käynyt, pahasti traumatisoiduin lapsuudessani. Lääkkeitä ja diagnooseja työnnettiin reppukaupalla.
No riippuuhan se tietysti sairaalasta/osastosta että saatko ottaa läppäriä tms. mukaan. ite olin Laakson avo-osastolla niin siellä oli kaikki vermeet mukana mitä halusi. Ykskin pelas päivät pitkät pokeria omalla koneellaan, tosin se ei ehkä palvellut ihan sitä perimmäistä tarkoitusta. Mutta suljetulla toki sit viedään kaikki (lähes) kaikki tavarat.
Ruoka tulee valmiina ja saa jutustella samoja kokeneiden kanssa. Toisaalta jotkut, etenkin mieshoitsut puhu kuin pikkulapselle. Jotain hyötyä siitä silti on ja avolta saa lähteä lätkimään jos mieli tekee. Ellet sit rupee harhojen vallassa hourimaan :)
Kysy mahdollisuudesta päästä psykiarian päiväsairaalaan tutkimusjaksolle. Päiväsairaala on paikka, missä ollaan viikolla arkipäivisin esim klo 9.00 - 15 ja sitten pääsee kotiin. Jokaiselle on nimetty oma hoitaja ja psykiatrille on aika järjestetty joka viikko. Päivän ajaksi oli järjestetty pientä ohjelmaa, kahvihetkiä, TV:n katsomista, kotin pelaamista ja käsitöitä ym. Hoitoon kuului myös lounas ja aamiainen. Päiväsairaalan porukka (potilaat ja hoitajat) oli kivoja. Pidettiin hauskaa yhdessä, vaikka oltiin melko eri ikäisiä 18 - 67 vuotiaita. Oma hoitojaksoni kesti 6 kuukautta, ja loppuajalla kävin hoidossa vain 3 päivänä viikossa.
Päiväsairaalaan lähetteen sain hoitavalta psykiatriltani, joten vastaavaa hoitomahdollisuutta kannattaa kysellä aktiivisesti.
"mutta jos potilas toimii tahdotusti eikä taistele vastaan ja osaa käyttäytyä, olen ymmärtänyt että silloin alkaa myös saada parempaa kohtaloa ja esimerkiksi kännykkää saa pitää omassa huoneessa."
Eli toisin sanoen: kun oppii nuolemaan leposidekiimaisten hoitajien perseitä, saattaa saada puhelimensa takaisin.
Ei tosiaankaan tarkoita tuota. Ihminen joka osaa käyttäytyä (puhutella ilman haistattelematta tai huutamatta) ja toimii annettujen sääntöjen ja rytmien mukaan (ei hajota paikkoja, käyttäydy väkivaltaisetsi , jne... ) niin saa myös samanlaista kohtelua.
Se ei tarkoita mitään nuolemista, vaan että pitää osata käyttäytyä muiden edessä kunnolla. On ihan oikein, että kiroileva ja muille haistatteleva ihminen ei saa pitää ylimääräisiä tavaroita mukanaan suljetulla ja jota kohdellaan hitusen tiukemmin kuin sitä, joka osaa käyttäytyä ja ilmaista huonon olonsa muuten ,kuin purkamalla sen negatiivisesti siellä työskenteleviin ihmisiin.
Hoitajat ja lääkärit ovat myös ihmisiä.
Niin. Kun vain hoitajatkin pitäisivät mielessään, että myös ne potilaat ovat ihmisiä. Ja kohtelisivat heitä sen mukaan.
Niin se metsä vastaa, kun sinne huutaa.
Minä suosittelisin ennemmin juuri päiväsairaalaa...
Seiskalle ei kande mennä. On ks-sairaalassa.
Inhottavaa henkilökuntaa,joka kattoo noukanvarttaan pitkin potilaitaan ja empatiasta ei tietoakaan.Järjetöntä kyttäämistä ja syyttämistä. Siel vaan hengataan yksin tai toisten potilaiden kanssa päivät. Ainoa osaston puolesta järkätty ohjelma päiviisi saattaa olla toimintaterapia eli käytännössä toimintaterapeutti tekee yksin työt osastolla,kun muut levittää toimiston penkillä takamustaan juoruillen potilaistaan. Päivät on siis hyvin pitkiä ja yksinäisiä ja kaivattua keskusteluapua ei ainakaan siellä saa ja lääkäriäkin näät ehkä pari kertaa hoitojaksosi aikana.Mielenkiintoista on myös se,että kun pyydät potilaskertomuksesi osastoajalta,niin tasantarkkaan ainoat kirjatut asiat susta on ne mitä lääkäri on tapaamisten yhteydessä susta kirjoittanut.Hoitsut ei vissiin pidä mitään kirjaa potilaiden päivien kulusta virallisesti?
Mut myös pakotettin syömään siellä sellaista ruokaa,joka on multa kielletty,vaik selitin etten saa syödä,etten kestä sitä ruokaa ja tulin kipeeksi.
Sairaalassa on päivärytmi koska se yleensä helpottaa potilaan oloa ja auttaa univaikeuksiin. Sairaala on ihan hyvä vaihtoehto koska siellä on 24/7 joku pitämässä huolta silloin kun sairaana. Ei ne turhan takia sulle sairaala ehdottele. Älä kuuntele liikaa hoitoon pettyneitä ihmisiä koska on paljon niitä jotka tyytyväisiä mutta he eivät huutele täällä :). Sairaalaan saat ottaa omat vaatteet,hygieniatavarat, päiväkirjan,lukemista jne. henk.koht tavaroita. Puhelimenkin saat ehkä pitää kunnostasi riippuen, en usko että läppäriä saat; mutta sehän paikka on sairaala, hoitoa varten ja et tule olemaan siellä lopunikääsi. Aluksi olet 5 pv tarkkailussa ja silloin ei pääse ulos, paitsi hoitajan kanssa. Sitten riippuu siitä, onko sulla vapaa kävelyt, saatko käydä vapaasti ulkona. Mutta hoitajan kanssa pääsee aina. Siellä saa käydä sun läheiset ja siellä on varmasti mukava ihmisiä. Monissa paikoissa on eri ryhmiä, taideterapiaa,ryhmäkeksusteluja,musiikki- ja liikuntaryhmää. Niihin voit osallistua oman kuntosi mukaan. Älä pelkää sairaalaa, siellä on ihan fiksuja ihmisiä töissä ja kuuntelevat potilaita, laittavat rajat ,mutta ei se mikään vankila ole. Ja tohon läppäri asiaan että siellä on paljon muitakin ihmisiä ja ei aika käy pitkäksi ilman sitä, ja kun olet sairaana niin on hyvä välillä levätä ja lepuuttaa ajatuksiaan. :)
Ehdottomasti päiväsairaalaan. Kohdallasi on yksi ongelma joka estää jatkuvan osastohoidon, nimittäin traumatisoituminen jota ehkä haluat työstää jonkun kanssa. Varsinaisessa sairaalassa hoitajat eivät kuuntele terapeuttisesti vaan tulkitsevat ko. asian oireeksi, paranoidisuudesta,psykoottisuudesta ja pidentävät sairaalajaksoa edelleen, joka pitkyttyessään tuo uusia traumoja. Päiväsairaalassa saa ilman pelkoa työstää asioita. voit todellakin traumatisoitua enemmän jatkuvassa osastohoidossa.