Tulevaisuus ahdistaa

Ole muutama vuosi kaupankassalla, kerää rahaa säästöön ja selvittele ihan rauhassa mitä haluat opiskella. Ehtii sitä vähän myöhemminkin. Olet vielä nuori kuitenkin.

Niin, ja aina voit lohduttautua sillä, että yksi ammatti ja koulutus ei riitä kuitenkaan. Tulet olemaan vielä monta kertaa aloittavana opiskelijana elämäsi aikana.
Kannattaa tehdä niin, että ei kauheasti ajattele, vaan toimii. Eli hae kouluihin, mene sinne minne pääset, niin näet miten selviät. Ja selviäthän sinä, niin kuin me muutkin teemme.

Huhuh. Tulipa outo olo, kun tää teksti olis voinut olla suoraan omaa käsialaa. Kannustuksena sulle, mä olen vuoden vielä "edellä", lakkiaiset oli nimittäin 2009. ;)

Mä olen nyt kaksi kertaa hakenut opiskelemaan liiketaloutta viime keväänä ja tänä syksynä. Keväällä lukeminen jäi aika vähiin, mutta nyt syksyllä tuli luettua edes jonkin verran töiden ohella (niin ikään siellä kaupan kassalla). Keväällä jäi piste Haaga-Heliasta ja tänä syksynä niin ikään se yksi vaivainen piste. Pääsin kuitenkin Laurean p2p linjalle, joka sinänsä erityisemmin kouluna/opiskelumuotona ei kiinnosta (lähinnä oli vain kolmas hätätoive hakiessa) ja tässä pohdinkin kovasti, että mitä teen opiskelupaikan suhteen... Olisin halunnut lykätä aloitusta syksyyn, hakea kevään haussa uudestaan toiseen kouluun ja sitten syksyllä aloittaa tuon p2p-linjan, jos en vieläkään muualle olisi päässyt. Tämä p2p-linja on kuitenkin haussa harvemmin eli lykkäys ei onnistu.
Lisäksi mun päätä sekoittaa se, että abivuosien unelmat fyssarin tai esim. jalkaterapian opinnoista on noussut tosi vahvana pintaan. Lopetin puolisen vuotta sitten pitkäaikaisen urheiluharrastuksen ja nyt olen löytänyt kuntosali maailman ja ryhmäliikunnan tilalle ja kiinnostus hyvinvointiin ja urheiluun on vain kasvanut. Tosiasia on kuitenkin se, että jos haluan fyssarin pääsykokeisiin niin sen täytyy olla mun ykkösvalinta ja kokeiden mentävä nappiin. Keväällä ja syksyllä on kyllä tullut selväksi, että se tosiaan ratkasee paljon, mikä on ekana valintana. Olisin molempina kertoina päässyt siihen, mihin hain kakkosena jos se olisi vain ollut ekana :D mulla on vain päähän pinttymä Haaga-helian paremmudesta. Tai oikeestan kavereidein aikaan samaa :D

Nojoo tuli varmaan aika sekava teksti. Mutta toinen kaupan kassa, joka tietää pystyvänsä ja ansaitsevansa parempaa ilmottautuu täällä!

mahdollisuus päästä ehkä One in a million....

Nyt on 0 koska et hakenut......

No kyllä mä haen. Just piirsin tuossa, olen valmennuskeskuksen etäkurssilla. Mutta joo... Eipä se piirtäminen auta. tuntuu että itsensä sivistäminenkin on niin helvetin vaikeaa... Kun aina menee vaan siihen että istun koneella ja unelmoin elämästä. Vaikka kyllä mä aina jotain pientä teen, mut mä oon tätä menoa 80-vuotias.

Kun en mä olen hirveen kunnianhimoinen? Silleen että en todellakaan uskalla toitottaa kaikille, kuinka haen taideteolliseen JA SINNE MYÖS PÄÄSEN! enemmänkin... ''en mä varmaan sinne pääse mut pakko yrittää...''

Joo, ei mun pää kestä kaupan kassaa! tuntuu että en myöskään halua sinne helsinkiin edes hakea. Mutta onko muotoilualalla edes töitä? Vestonomilla kuulemma on... 'Mutta joo... Kannattaako toteuttaa unelmia vai järkee? En sit tiedä... Äkkiä tuo harrastus ''unohtuisi'' ehkä.

Ainahan voi jäädä sinne kassalle, vaikka hakisitkin opiskelemaan. Mulla kans pää meinaa hajota siivoustöissä, ensin ajattelin että kyllä tää menettelee mut sit vaan tuli sellanen olo et pitää hakee uudestaan, kun viime keväänä hain ammattikorkeeseen mut en päässy... Ja haen kyl taas ens keväänä, en tod. aio siivota koko ikääni tai tehä muita "rupuhommia". (Kun muita ei pelkällä lukion päästötodistuksella saa, ikävä kyllä.)

Sit aloin kans miettii et miks mä ylipäänsä menin aikanaan lukioon?? No siks että pääsisin siitä sitten jatkamaan amk:iin (ylipistosta en mun arvosanoilla edes unelmoi...) Muutenhan mä olisin menny joko suoraan siivoomaan peruskoulusta tai ammattikouluun. Toisaalta, kyllähän suunnitelmat voi muuttua, mut silti aion hakee. Tsemppiä sulle :)

joo.. kirjoitin vuonna 08, ja olen siitä lähtien hakenut opiskelemaan joka vuosi. tiedän tasan tarkkaan minne haluan, tiedän että olisin sopiva alelle, enkä kuvittele itsestäni liikoja. olen valmistautunut ihan sikana kaikkiin kokeisiin. Mulla on M:n paperit, ja olen suorittanut avoimen yliopiston kursseja kiitettävillä arvosanoilla. En pääse opiskelemaan. Olen todella turhautunut, enkä voi käsittää sitä, että juuri minulle kävi näin. kaikki kaverini pääsivät vähintään toisella yrityksellä, ja ovat jo valmistumassa.
Kokeissa paineet ja jännitys kasvaa niin suureksi, etten pysty antamaan itsestäni sitä mitä haluaisin. Pää tyhjenee ja muutun typerykseksi. Tiedän tasan tarkkaan kaikki virheet jotka teen. Siinä vain käy niin kuin
vaikka pesäpallo pelissä, osaan pelata ihan hyvin, mutta sitten kun omalle vuorolle sattuu se ratkaiseva lyönti jolloin on pakko osua, en varmasti osu.
Sain onneksi viimein opiskelupaikan toisaalta, mutten aijo silti lopettaa unelmieni tavoittelemista..huoh.