miten kertoa vahingosta

Sut jätetään. Yrität koukuttaa miestä kakaran avulla itsees. Ei onnistu. Oot lian epätoivoinen. Jos pidät epaton, ala jo käydä onnettomien yksinhuoltajien itkuryhmissä.

Meillä osattiin vähän arvella vahingon tapahtuneen jo ennen raskaustestiä. Kondomi ehkäisynä, eikä mitään outoa huomattu missään vaiheessa, mutta mun kuukautiskiertoni toimi ennen raskautumista melkein kellon tarkasti. Siinä vaiheessa kun melkein 2 vk oli myöhässä, tiesin kyllä tasan, mitä testi sanoisi.

Meillä jo suhteen alkuvaiheessa tehtiin pelisäännöt selviksi. Lapset eivät ole sinänsä toivottuja, mutta jos olemme valmiit seksiä harrastamaan, olemme valmiit myös kantamaan mahdolliset seuraukset. Niinhän mies olikin - suureksi yllätyksekseni. Ensimmäiset viikot (kuukaudet) olivat kyllä aika vaikeita, kun mies ei oikein suostunut edes puhumaan koko asiasta vaan prosessoi juttua itsekseen, mutta ensimmäisen ultran (rv 12 ) jälkeen alkoi kyllä melkein jopa innostua asiasta. Nyt on ihan paras mahdollinen isä 2-vuotiaallemme ja toista (suunniteltua) lasta odotetaan syntyväksi vielä tämän vuoden puolella. :)

Riippuu siis miehestä hyvin pitkälti, miten ottaa asian. Mitään kovin riemukasta vastaanottoa ei kannata odottaa, vaikka asiat hyvin päättyisivätkin.

Minä kerroin, muuten, asiasta ihan suoraan sen kummemmin kiertelemättä, kun olin ensin muutaman tunnin ehtinyt itse sulatella uutista. (Asuimme yhdessä, mutta mies ei tiennyt, että tein testin juuri sinä aamuna.) "Muistatko, kun juteltiin, että onkohan mahtanut käydä vanhanaikaisesti, kun kuukautisia ei ole näkynyt eikä kuulunut? No tein tänään raskaustestin ja positiivistahan se näytti." Tuo on niin iso järkytys (kaikille osapuolille) jo itsestään, ettei siinä kannata jättää juuri tulkinnanvaraa...

Huh, huijaa.. Onkohan jokainen mies tehty samasta muotista "mies käsittelee asian näin ja näin.".. eiköhän jokainen ole ihan oma persoonansa, jokainen mies niinkuin nainenkin suunnittelevat omaa elämäänsä eri tavoilla, jotkut kasvavat todellakin vanhenmuuteen, toiset taas ovat siihen valmiimpia ..

..mikään muu kun aika ei näytä totuttaa siitä kuinka MIES tai nainen raskaus asian käsittelee, raskaus on kuitenkin koko tulevaisuuden mullistava asia, silloin kun "vahinko" tai suunniteltu raskaaksi tulo tapahtuu on se molemmille suuri mullistus, kyllä siinä jokainen käy asioita mielessään läpi..

.. siskoni on kahden lapsen yksinhuoltaja, molemmat lapset eri miehen kanssa ja molemmista samanlainen tarina.. Tullaan raskaaksi, yhdessä päätetään pitää lapsi ja synnytyksen jälkeen eletään hetki arkea kunnes pian mies huomaakin että ei tää ollutkaan sitä mitä olin ajatellut..

..itselläni taas raskaaksi tulo oli haluttua asia, mieheni kanssa yhdessä päätettiin että voisimme alkaa perustamaan perhettä ja vauva olisi tervetullut sitten kun sen aika on.. puolivuotta myöhemmin tehtiin yhdessä testiä, positiivinen tulos näkyi tikussa ja molemmat olivat sekaisin: nyt se oli totta, käytiin asioita kumpikin hiljaa mielessämme läpi ja illalla yhdessä puitiin vielä testin tulosta.. raskaus aika oli jännittävä yhteinen asia, molempia pelotti varmasti yhtä paljon.. Tuimme kuitenkin toisiamme ja oikeastaan lähennyimme entistä enemmän.. Nyt olemme taas yhteisellä päätöksellä uudestaan raskaana ja esikoinen jännittää menossa mukana..

Älkää lyökö miehiä samaan muottii, jokainen meistä on erilainen. Jos oikeesti on valmis sen yhteisen lapsen saamaan pitäisi kyllä tuntea oma miehensä hyvin ja tietää että jääkö hän vai pakeneeko.

Sut jätetään. Yrität koukuttaa miestä kakaran avulla itsees. Ei onnistu. Oot lian epätoivoinen. Jos pidät epaton, ala jo käydä onnettomien yksinhuoltajien itkuryhmissä.