Olen kolmikymppinen vl-äiti ja kärsin suunnattomasta raskauspelosta. Synnyttää voisin vaikka kymmenen kertaa per lapsi, jos ei tarvitsisi olla raskaana. Raskausaika on ollut joka kerta aina vain hirveämpää. Viimeisin raskaus oli jo miltei vitsi, kun kaikki meni alusta lähtien päin seiniä ja jouduin koko ajan pelkäämään vauvan hengen ja oman terveyteni puolesta.
Nyt tuntuu, etten jaksa yhtään enää. Lapsia kyllä haluaisin lisää, mutta pelkkä uuden raskauden ajatteleminen saa niskatukan pystyyn ja mahan kipeäksi. Kovilla on usko siihen, että vain sen verran annetaan kuin jaksaa.
Mitäköhän tässä tekisi? Entä jos adoptoisi uuden lapsen joka toinen vuosi?
Nyt tuntuu, etten jaksa yhtään enää. Lapsia kyllä haluaisin lisää, mutta pelkkä uuden raskauden ajatteleminen saa niskatukan pystyyn ja mahan kipeäksi. Kovilla on usko siihen, että vain sen verran annetaan kuin jaksaa.
Mitäköhän tässä tekisi? Entä jos adoptoisi uuden lapsen joka toinen vuosi?
Vastaukset 23
Vanhimmat
elä ainaskaan pilaa adoptiolasten elämää.
Käytä ehkäisyä senkin tollo.
Hylkää varkaiden paratiisi ja tule valon lasten leikkeihin.
Mene hyvä Rouva psykiatrin hoitoon.Vaikka kuinka
rakastat lapsia,niin onko niitä pakko hankkia
henkeään vaarantaen.Sairaudestasi kärsivät te itse ja lähimmäisenne.Lapsi on Taivaan Isän lahja
ja Hän kärsii siitä,kun näkee heidän voivan
huonosti.
...näyttää olevan välttämätöntä.
Kun kerran oma fyysinen terveytesi on vaarassa, alkaa seuraavaksi tulla ongelmia psyykisen terveyden puolelta. On tullut jo: sinua vaivaa ahdistus pelätessäsi seuraavaa raskautta. Et voi olla tasapainoinen ja iloinen äiti jo olemassaoleville lapsillesi.
Miksi haluaisit vielä adoptiolapsia? Jos sinulla on yksikin oma, entinen, ei sinulle adoptiolapsia anneta, sillä sellaisia pariskuntia on jopa 5 v jonossa, joilla ei ole sitä ensimäistäkään.
Jos taas kovasti pidät lapsista ja lastenhoidosta, ala vaikka perhepäivähoitajaksi kun nuorimmaisesi vähän varttuu:)
Puhu asiasta miehesi kanssa sekä äitiysneuvolan kätilön kanssa, asiat alkavat sen jälkeen sujua.
Hyvää kesää:)
Ulkomailta saa adoptiolapsen vaikka olisi omia jo ennestään. Suomessa syntynyttä adoptiolasta et voi saada, jos sinulla on mahdollisuus saada biologinen lapsi, tai olet sellaisen jo saanut.
Nykyisin saa psykologista apua ja hoitoa kaikenlaisiin ongelmiin. Joskus avun saanti voi olla työlästä ja vaikeaa, mutta suosittelen hakeutumista ammattiauttajalle. Maailmasta löytyy kyllä kaikenlaisia opastajia ja ohjaajia, et siinä suhteessa tämä palsta ei välttämättä ole paras paikka keskustella tällaisista asioista. Elämässä on kaikilla omat koettelemuksensa. Säilytä usko ja hyvä omatunto.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon, paitsi että minulla ei ole ollut hengenvaaraa yhdenkään raskauden aikana. Huonossa kunnossa olen kyllä ollut. Ja synnytykset on pitänyt käynnistää pari viikkoa ennen laskettua aikaa, koska vauva on ollut hengenvaarassa.
Minulla kun ei ole lääketieteellistä estettä uusille raskauksille, olen rukoillut itselleni ennenaikaisia vaihdevuosia. Toisaalta taas tuntuu haikealta ajatus, ettei enää saisikaan yhtään lasta. Muutaman vuoden tauon jälkeen voisin vielä yhden raskauden jaksaakin.
sinua paremmin kuin hyvin. Ei minullakaan hengenvaaraa ole ollut, vauvalla vain. Mutta eipä se olisi kivaa saada elinikäistä sairautta raskauksien takia. Tähän asti olen onneksi toipunut suht hyvin raskauksista, mutta kun tulevaisuudesta ei tiedä.
Minullakaan ei olisi lääketieteellistä estettä raskauksille (tosin en tiedä lasketaanko viimeisin raskaus sellaiseksi, ettei enää kannattaisi yrittää), kun ei ole sanottua että oireet uusivat joka kerta. En tiedä, mitä rukoilla. Stoppia lastentulolle vaiko helppoa raskautta? Nyt kyllä tuntuu siltä, että pää leviää, jos tulen taas raskaaksi...
Voimia sinulle!
Ota yhteyttä johonkin uskovaiseen lääkäriin ja pyydä häntä kertomaan niistä sinun raskausaikaisista vaivoistasi ja siitä, mikä on todellinen vaaran suuruus.
Rukoilla voit ainakin vähän pidempää väliä ennen seuraavaa raskautta. Vuoden tai parin lepotauko saa sen verran unohtamaan ne raskauden aikaiset vaivat, että saattaa jo jaksaakin paremmin.
Minun kuopukseni on jo yli 1,5 v. Ja nyt tuntuu, että pahin pelko alkaa olla hävinnyt, mutta en silti ihan vielä olisi valmis uuteen koitokseen. Ehkä sekin vähän helpotti, kun löytyi kohtalotoveri. Olisi vaan kiva päästä ihan livenä kahden kesken vaihtamaan ajatuksia.
Itse en ole lestadiolainen, vaan naispappi, mutta mieleeni tuli, etä jos te ette kerran hyväksy ehkäisyä, niin eikö selibaattikin olisi sinun mielenterveytesi - ja ehkä terveytesikin -kannalta se pienempi paha? Jos miehesi sinusta aidosti välittää, hän kyllä ymmärtää, että nyt ei ole aika saattaa maailmaan uusia lapsia! Ja muista, että nyt olemassaolevat lapsesi tarvitsevat tervettä, tasapainoista äitiä.
Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, että Jumala vaatisi naista kärsimään ja pelkäämään noin paljon. Kyllä minä sallisin ehkäisyn sen sijaan, että usean ihmisen elämä kärsisi. No, itselläni on yksi lapsi, eikä välttämättä lisää tarvitsekaan tulla, joten en varmaankaan osaa aivan sinun tilanteeseesi asettua. Kuitenkin: voimia.
syystä käyttää minkäänlaista ehkäisyä, minun on suositeltava sinulle ns. katumuspillereitä. Saat niitä apteekista ilman reseptiä, mikäli olet yli 15 vuotias.
Et sinä mitään psykologia tarvitse vaan ehkäisypillereitä tai kierukan. Siinä auttaa tavallinen terveyskeskuslääkäri tai gynekologi.
Ei sinun päässäsi mitään vikaa ole, mutta hormoonitoiminta saattaa aiheuttaa vaikeuksia.
jos oma terveys tai muiden terveys on vaarassa.. jättäkää se lapsen teko väliin. vähentäkää pylsimistä tiettyinä päivinä te mafian uhriksi joutuneet kaidan tien kulkijat
ei lapset halua syntyä lestadiolaiseen perheeseen.
lapsilla on oikeus syntyä rakastavaan perheeseen ja en usko,että pystytte sitä tarjoamaan.synnytätte lapsia siksi,että toimitte opin ja säännöksen mukaan eli itsenne takia,jotta säilyttäisitte hyvän omantunnon ja aseman yhteisössä. tämä on itsekästä,ei syntyvän lapsen edun mukaista.
lasten kuuluisi syntyä kotiin,jossa heitä odotetaan ja halutaan heidän itsensä vuoksi eikä vain sen vuoksi synnytetä,että vanhemmaat toimivat silloin oikein.
lapsi syntyy maailmaan ilman velvollisuuksia,mutta monin oikeuksin. ja näistä tärkein on vanhempien rakkaus ja huolenpito,jota tuskin lestadiolaiset tarjoavat.
Harkitse hieman mitä kirjoitat. Se että uskovainen koti ei tarjoa rakkautta ja huolenpitoa on raskas syytös. Nimenomaan sitä se tarjoaa ja turvaa tämän muuten niin rauhattoman maailman keskellä.
Lapsi ei voi valita vahempiaan mutta onnelinen se joka saa uskovat vanhemat. Martti Luther sanoi että perhe on pienoiskirkko ja että usko ja kristillisyys alkaa kotoa.
Siksi vanhassa viressäkin lauletaan:
Se koti ompi siunattu, mi herralle on avattu. Hän miss'ei ole siellä on, vain köyhyys, kurjuus iloton.
Oi, Isä ole luonamme, suo sinuun panna turvamme, sä siunaa meitä ajassa ja anna autuus taivaassa
Kaikkea hyvää toki sinullekin toivoen, Wibby
En tiedä, millä perusteella olet käsittänyt minun synnyttävän lapsia vain "sääntöjä noudattaakseni", mutta haluan sanoa omia ajatuksiani aiheesta.
Ensinnäkin: minä rakastan lapsiani ja he ovat (mieheni ohella) tärkeintä mitä minulla on. Meillä lapsia on odotettu ja haluttu, eikä niitä "tehdessä" ole "sääntöjä" mietitty.
Toiseksi: äidinrakkauteni riittäisi vielä useammallekin pienelle. Pelkään vain raskauden aiheuttamia mahdollisia komplikaatioita.
Ja kolmanneksi: uskon, että minä ja mieheni tarjoamme lapsillemme turvallisen ja rakastavan ympäristön, jossa heidän yksilöllisyyttään arvostetaan ja kunnioitetaan ja he saavat kasvaa omiksi itsekseen.
Toki saat luulla ja olettaa mitä haluat.
Raskas taakka
Kirjoittanut: irtautunut, 24.6.2004 klo 10.25
Lestadiolaisuudessa aika yleinen tapa hylätä uskonsa jättävä on todella raaka. Vanhempien rakkaus lasta kohtaan on ehdollista: jos uskot, sinut hyväksytään, jos et, sinut hylätään. Lestadiolaislapsi syntyy siis tavallaan valmiiseen loukkuun, josta irti ponnisteleminen kysyy todella paljon voimia. Vaatii hyvää mielenterveyttä, että selviää hylkäämisistä ja helvetillä pelottelusta ja jatkuvasta tylystäkin huomauttelusta, jota aika monet joutuvat kokemaan.
Normaaliyhteiskunnassa ihminen hylätään näin totaalisesti yleesä vain kun hän on tehnyt jotain todella pahaa, rikollista tai iljettävää. Lestadiolaisperheen lapsi joutuu kärsimään yleensä pelkästään omien mielipiteidensä takia
kuultavaa tuo on. Itse olen samanikäinen 5:n lapsen äiti enkä haluaisi raskaaksi enkä synnyttää. Eli en tahtoisi enää yhtäkään lasta. Tosin sillä ei ole merkitystä, olen jälleen raskaana eikä mieheni suostu ottamaan kuuleviin korviinsa sitä, että minä en enää jaksa, välitä, halua..
Haluaisin opiskella ja olla itsekseni. Ilman tätä sirkusta. Julkisesti en asioista voi puhua. Eli syynä ei ole lääketieteelliset jutut vaan oma kyllästyminen tähän elämään.
kuinka täällä ajassa jaksaa elää tasapainossa jos elämä ei tunnu elämisen arvoiselta? Tällaisten asioiden kanssa ei ole leikkimistä kuin lapset ja niiden hyvinvointi!!!
Olen samassa tilanteessa ajatuksiesi kanssa, mutta mieheni ajattelee myös samoin. Nyt vain en tiedä kuinka näistä väsymyksistä ja masennuksesta voi puhua juuri yhteisössä...
Ja niihin liittyvistä ratkaisuista. Olen ollut aika pohjalla ja olen kai osittain vieläkin. Päätöksiä pitää tehdä vaikka ne ei aina miellyttäisi kaikkia. Toivon sinulle voimia ja edes yhden ihmisen jolle voit purkaa sisintäsi!
Huomaatko? Sinä et ole saanut yhdeltäkään tavallisesti niin pontevalta vl-nimimerkiltä yhtään vastausta. Sinut vaietaan kuoliaaksi tai leimataan feikiksi. Voimia sinulle! Säälittää niin kauheasti...
sen,ettei vl:t tue toisiaan vaikeuksissa.
Lukiessani kirjoitustasi mieleni valtasi sääli ja ahdistus. En ole lestadiolainen enkä oikein ymmärrä ratkaisujanne, mutta kunnioitan toki uskoasi. Jos ehkäisyä saa käyttää ainoastaan lääketieteellisestä syystä niin miksi mielenterveyttä ei lasketa sellaiseksi? Väsyessäsi, masentuessasi, sairastuessasi et ole enää se hyvä ja rakastava äiti lapsillesi mikä varmasti nyt olet. Masennus on sairaus!
Voimia sinulle!