Tämä on taas niitä päiviä, kun sydämessäni vaeltaa kaipaus. Ikävä viiltää polttomerkkejä sydämeeni ja epätoivo hakkaa sisälläni kuin basisti rumpuaan. Ajatukseni eivät jätä minua rauhaan, haluan Sinut/a! Keskittymiskykyni on kadonnut, etsin sinua kaikkialta. Katseista, hiuksista, automerkeistä ja rekisterinumeroista. Kaipaan sinua valtavasti.
Vuosia on kulunut, mutta ajatukseni eivät ole muuttuneet. Kaipaus on muuttunut rakkaudeksi, hiljaiseksi rakastamiseksi. Ajatuksissani olet jatkuvasti, kaipaan ääntäsi, kaipaan katsettasi, janoan kosketustasi. Ja tiedän, että se on mahdotonta. Mahdotonta! Sinä olet varattu.
Olisi niin paljon helpompaa luovuttaa. Lakata rakastamasta, lakata toivomasta. Olen kulkenut pitkän tien, mutta en ole unohtanut Sinua. En ole unohtanut hymyäsi, kyyneleitäsi viimeisenä päivänä, ennen kuin Kohtalo meidät erotti. Muistan sen katseen aina.
Ehkä joskus, päivien, kuukausien, vuosien päästä kohtaamme uudelleen. Törmäämme sattumalta ruokakaupassa, liikennevaloissa, iltahämärässä. Ja tiedän, Sinä kuljet ohi. Ja minä juoksen pois. En tahdo tuntea näin, mutta en voi lakata rakastamasta. Kukaan muu ei ole koskettanut minua yhtä syvästi. Minun kärsimykseni jatkuu, se jatkuu loputtomiin. Järkeni ei tätä asiaa enää ymmärrä.
Tällaisia päiviä tulee. Niitä vain tulee ja ne on kestettävä. Ajatus Sinusta kantaa minua eteenpäin, kauniit muistot rauhoittavat levotonta mieltäni. Olen kasvanut kanssasi, sinun tietämättäsi. Olet haaste, joka minun täytyi kohdata. Olen vahvempi, olen kypsempi. Rakkauden kerjäläinen.
Vuosia on kulunut, mutta ajatukseni eivät ole muuttuneet. Kaipaus on muuttunut rakkaudeksi, hiljaiseksi rakastamiseksi. Ajatuksissani olet jatkuvasti, kaipaan ääntäsi, kaipaan katsettasi, janoan kosketustasi. Ja tiedän, että se on mahdotonta. Mahdotonta! Sinä olet varattu.
Olisi niin paljon helpompaa luovuttaa. Lakata rakastamasta, lakata toivomasta. Olen kulkenut pitkän tien, mutta en ole unohtanut Sinua. En ole unohtanut hymyäsi, kyyneleitäsi viimeisenä päivänä, ennen kuin Kohtalo meidät erotti. Muistan sen katseen aina.
Ehkä joskus, päivien, kuukausien, vuosien päästä kohtaamme uudelleen. Törmäämme sattumalta ruokakaupassa, liikennevaloissa, iltahämärässä. Ja tiedän, Sinä kuljet ohi. Ja minä juoksen pois. En tahdo tuntea näin, mutta en voi lakata rakastamasta. Kukaan muu ei ole koskettanut minua yhtä syvästi. Minun kärsimykseni jatkuu, se jatkuu loputtomiin. Järkeni ei tätä asiaa enää ymmärrä.
Tällaisia päiviä tulee. Niitä vain tulee ja ne on kestettävä. Ajatus Sinusta kantaa minua eteenpäin, kauniit muistot rauhoittavat levotonta mieltäni. Olen kasvanut kanssasi, sinun tietämättäsi. Olet haaste, joka minun täytyi kohdata. Olen vahvempi, olen kypsempi. Rakkauden kerjäläinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
:`( Aivan kuin tämä viesti olisi ollut m-mieheltäni, jota kaipaan niin kuin Bambi emoaan, siili maitoa, rampa jalkojaan ja talvi kesää, jolloin viimeksi näimme. Mutta ei, ehkä olen väärässä ja jatkan etsimistä...sillä Hänet olen kerran kadottanut ja ehkä vielä kerran olen Hänet löytävä, Kohtalon armosta, jos Herra minulle sen suo.
Miten voi kaivata vuosia..saamatta vastarakkautta.
voisit sä monitoimibasisti kertoo siellä suolikaksnelosen toimistossa että nuo töppösmainokset ovat syvältä. Nää sun jutut sen sijaan ovat kaikkien ihailemaa tajunnanvirtaa.... aaltoja. pyydä palkankorotus.
Herttainen teksti. Meneekö tämä miehelle? Varatulle miehelle?
Oi, niin ihanasti kirjoitettu!
Samoja tuntoja ja ajatuksia täälläkin, hänelle miehelle...
mulle, Hannelelle ?
Tämä ei mene kenellekään, tämä pysyy täällä. Tuntemattomana muiden tuntemattomien joukossa. Vain yksi on erityinen, vain yksi on ylitse muiden. Unelmista kaunein, haaveista suurin, saavuttamattomin..