Sellainen että ahdistaa hirveästi ajatus että mitä jos kaikkea maailmaa ja olemista maailmankaikkeuksineen ei olisi, niin mitä olisi tilalla ja onko kaikki vain harhaa. Tulee sellainen fiilis että on älynnyt niinkuin jotain niin järjen rajoilla olevaa esim. rupee miettimään mihin avaruus loppuu ja sitten miettii että mitä olisi jos ei olisi tätä mitä tiedostamme eli maapalloa, sen ympärillä olevaa maailmankaikkeutta.. siis mitä oli näitä kaikkia ennen , koko elämää ennen, kenenkään elämää?
Ajatus siitä saa niinkun kopan ihan sekaisin ja on varoiteltu että jos tuommosia pitkään m iettii, joutuisi psykoosiin. Mistä tietää että on psykoosissa?
Ja onko tälle tosiaan olemassa mitään diagnoosia ja kuinka yleistä tällainen "hoksaaminen maailmankaikkeuden olemattomuudesta" on?
Tässä on se pointti että kun huomaa sen vastauksen mitä olisi ilman mitään niin tulee mieleen ettei olisi ketään, mitään, koko maailmaa, yhtään mitään!
Se ahdistaa varmasti kun sen tajuaa ja sitten on vaikea olla.
Se mitä olen huomannut niin ihminen ei helposti ajaudu ajattelemaan tällaista vaan ihminen takertuu elämäänsä, ihmisten pariin ja pitää kaikkea normina. Minä olen nyt ulkona tuosta kaikesta. Minun tajuntani on älynnyt jotain kamalaa ja olen siitä sekaisin tavallaan. on vaikea tarttua normaaliin elämään kun tajuaa että kaikkea maailmankaikkeuksineen ei olisi niin mitä silloin olisi?
tuossahan menee järki!
kokemuksia?
Olin koko kuukauden miettinyt mitä ihmettä mulle tapahtui unessa, olin ottanut alkoholia aiemmin. En saanut seuraavan päivän aikana päähän sitä koska en tietenkään muista sekavia uniani.
Nyt viime viikonloppuna otin mökillä kännit ja siellä tää puski täysillä esiin ja huomasin että se tulee tosta ajattelusta.
Ajatus siitä saa niinkun kopan ihan sekaisin ja on varoiteltu että jos tuommosia pitkään m iettii, joutuisi psykoosiin. Mistä tietää että on psykoosissa?
Ja onko tälle tosiaan olemassa mitään diagnoosia ja kuinka yleistä tällainen "hoksaaminen maailmankaikkeuden olemattomuudesta" on?
Tässä on se pointti että kun huomaa sen vastauksen mitä olisi ilman mitään niin tulee mieleen ettei olisi ketään, mitään, koko maailmaa, yhtään mitään!
Se ahdistaa varmasti kun sen tajuaa ja sitten on vaikea olla.
Se mitä olen huomannut niin ihminen ei helposti ajaudu ajattelemaan tällaista vaan ihminen takertuu elämäänsä, ihmisten pariin ja pitää kaikkea normina. Minä olen nyt ulkona tuosta kaikesta. Minun tajuntani on älynnyt jotain kamalaa ja olen siitä sekaisin tavallaan. on vaikea tarttua normaaliin elämään kun tajuaa että kaikkea maailmankaikkeuksineen ei olisi niin mitä silloin olisi?
tuossahan menee järki!
kokemuksia?
Olin koko kuukauden miettinyt mitä ihmettä mulle tapahtui unessa, olin ottanut alkoholia aiemmin. En saanut seuraavan päivän aikana päähän sitä koska en tietenkään muista sekavia uniani.
Nyt viime viikonloppuna otin mökillä kännit ja siellä tää puski täysillä esiin ja huomasin että se tulee tosta ajattelusta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja nyt samanaikaisesti mulla on läsnä viime yön unen tunnelma, ahdistava tunnelma. en kuitenkaan ole "kuplassa" vaan koen muuten asiat täysin normaalisti. Jokin vain piinaa minua. Mielikuvitus teki aivoilleni pahat temput.
"Sellainen että ahdistaa hirveästi ajatus että mitä jos kaikkea maailmaa ja olemista maailmankaikkeuksineen ei olisi, niin mitä olisi tilalla ja onko kaikki vain harhaa. "
Se että pystyt edes ajattelemaan tarkoittaa että vähintään sinun ajatuksesi on olemassa, joten täyden tyhjyyden ja olemattomuuden pelko on aika turhaa niin kauan kuin olet olemassa, ja jos et olisi olemassa, niin ei hätää, silloin et voisi murehtia koko asiaa.
Sitten tuo ajatus elämän "harhana" pitämisestä on sinänsä mielenkiintoinen, kaikkihan on vaan suhteellista. Monissa unissa kokemukset ovat paljon "todellisempia" kuin hereillä ollessa, kaiken lisäksi unessa harvoin edes tajuaa että on unessa ennenkuin herää, kuka tietää ettemme tälläkin hetkellä ole jossain Matrixissa, ja heräämme tästä unesta kuoleman jälkeen? Mistä tietäisimme että se on sitten totta, eikä taas vain uusi Matrix tai "harha"? Tätä voi miettiä vaikka miten pitkälle, ja loppujen lopuksi sillä ei ole niin paljoa väliä, vaan niillä kokemuksilla mitä koet. Esimerkkinä vielä virtuaalitodellisuus, internet jne, joista sanotaan että nämä eivät ole osa "oikeaa maailmaa/elämää", mutta tosiasiassa vaikka eläisit koko elämäsi tietokone ruudussa kiinni, tietämättä edes muusta maailmasta, voit silti kokea mitä muutkin, riemua, surua, voiton tunnetta, tappion karvasta kalkkia jne.
Ei se missä koet, vaan mitä koet.
"Minun tajuntani on älynnyt jotain kamalaa ja olen siitä sekaisin tavallaan. on vaikea tarttua normaaliin elämään kun tajuaa että kaikkea maailmankaikkeuksineen ei olisi niin mitä silloin olisi?
tuossahan menee järki!"
Minulle on joskus nuorempana tainnut käydä samoin muutamia kertoja, mutta en kokenut sitä mitenkään maailmaa mullistavana, enkä miettinyt asiaa jälkeempäin hirveästi. Mietin siis samaa että "mitä jos mitään ei olisi" ja sitä "vastausta" tai mitä omat aivot silloin tajusivat ei oikein pysty selittämään paperille, se oli vähän niinkuin henkinen oivallus, mutta ei kuitenkaan. Mielellinen oivallus voisi olla lähempänä?
"Ja onko tälle tosiaan olemassa mitään diagnoosia ja kuinka yleistä tällainen "hoksaaminen maailmankaikkeuden olemattomuudesta" on?"
Mihin sinä diagnoosia tarvitset, vai veikkaatko että kyseessä on joku sairaus?
Kiitos vastauksista.
Olo tuntuu välillä tuon takia niin ahdistuneelta, että epäilin paniikkihäiriötä, ahdistuneisuushäiriötä ja jopa psykoosia. Olo on viime päivinä ollut niin vastenmielinen ja nämä asiat siis pinnalla koko ajan. On niinkun pakko ajatella itseään "tyhmemmäksi" mitä on, koska muuten nuo ajatukset saa vallan ja eläminen tuntuu ahdistavalta :) Niin sen varmaan voisi kuvailla.
Yleensähän kaikki elävät koska ovat olemassa eikä heille juurikaan tule ajatusta ehkä niin vahvana esille että he ovat olemassa yms.
Ihmisethän elävät rutiininomaisesti eivätkä he ajattele... varsinkaan nuoremmille ei tule edes mieleen näin suuria kysymyksiä saati ajatuksia tai jos tulee niin jokin tietoisuus mikä silloin on, ei ole ehkä niin laaja kuten jollakin toisella ja se miten laaja se on, niin siitä voi seurata suurempi tajunta ja sen myötä tuskaisuus kun tajuaa kaiken?
Niinpä sitä pysähtyy ja herää tästä olemisen unesta ja iskee sitten se paniikki.
Se miksi et nyt itse ole ahdistunut kuten minä olen, niin se johtuu siitä, että koe ongelmaani kuten minä koen sen. Olen tavallaan "harhautunut tai eksynyt" normaali olemisesta ja siitä ettei sitä ajatella vaan eletään vaan rutiininomaisesti kuin "unessa".
toi ominaisuus ihmisessä tuppaa yleensä meneen aina vaan pidemmälle ja syvemmälle. jossain kohti huomaat että noihan olikin aika pinnallisia kelauksia.
jos ajattelu ahdistaa, ainahan voi käydä pyytään lekurilta pari pilsua ja olla taas onnellinen.
Toivottavasti tosiaan tulen huomaamaan että ne olivat pinnallisia kelauksia. Toivon sitä sydämestäni!
Mutta jos en ole sairas niin sitten ymmärrän jotenkin omassa tietoisuudessani tämän ja olen sen vanki? Kunpa olisin siis sairas.
tuntuu kuin olisin jo elänyt tämän elämän ja joudun nyt kelaamaan elettyä elämääni palatakseni siihen samaan vanhaan totuttuun olemisen kaavaan jolloin en hoksannut tällaista tietoisuuden tilaa.
Ehkä tarvitsen apua. Ainoa mitä voin tehdä on olla miettimättä ja elää siten kuten elin viikko sitten ennenkuin lauantaina tämän heräämisen koin.
Jos en pysty, niin missä olisi unohduspilleri..
Olen huomannut että helpotuksen tunteita ja fiiliksiä tähän tuo se kun liikkuu ihmisten seurassa ja juttelee heille kuten ennenkin on tehnyt.
Sitten tämä tietoisuuden tila iskee päälle kun hautuutuu ajatuksiinsa...
Lopulta sitä huokaisee helpotuksesta hetken kun menee esim. markkinoille ja tapaa muita. Toivottavasti siitä hetkestä tulisi elämän pituinen.
"Se mitä olen huomannut niin ihminen ei helposti ajaudu ajattelemaan tällaista vaan ihminen takertuu elämäänsä, ihmisten pariin ja pitää kaikkea normina. Minä olen nyt ulkona tuosta kaikesta. "
Siis, sinähän kuulut siihen samaan porukkaan mihin 99% ihmisistä kuuluu. Yrität etsiä syyn miksi sinä olet erilainen kuin muut. Lokeroit muut ihmiset yhdenlaisiksi ja kaikki ne ajatukset, mitä sinulla on päässä, ovat syvempiä ja erilaisia, kuin muut 'tavalliset' ihmiset ajattelisivat.
Jostain syystä harhaudun noin ajattelemaan. Se ajatus syntyy tästä "havahtumisesta" että elän. Kaikkihan tietää että elämme, mutta jotenkin se tunne että "minä elän" tulee kummallisen vahvana esille ja sitä alkaa jotenkin käsittämään että mitä on tämän elämän ja todellisuuden "ulkopuolella". Vaikka kuinka yritän ajatella normaalisti ja olla niinkuin ennenkin, niin aina välistä tulee ihme fiiliksiä semmosia "ahaa elämyksiä" jotka käy ahdistamaan.
Mutta en koe olevani mitenkään erilainen, uskoisin tämän olevan jonkinlainen flippaus alkoholista eli oman mielen tuottamaa, joka ajan kanssa menee varmaan pois.
alat vain harrastamaan filosofiaa.
Olet ilmeisesti kovin nuori, kun luulet, ettei muut ihmiset mieti "noin syvällisiä" vaan ainoastaan elävät tyhmänä ajattelematta?
vaikka ihminen ajattelisi mitä tahansa, ihmisen fysiologinen hahmo tarvitsee lämpöä, suojaa ja ravintoa. Niiden eteen on tehtävä jotain. Ilman noin triviaaleja asioita, aivoissa ei edes syntyisi ajatusta olemassa olosta.