Välitilassa. Väsyneenä. Kuka olen, minne menen - ei tietoa. Halu kysyä mikä merkitys tällä kaikella oli ja on; voinko vielä rakastaa? Tuuli kolkuttaa kattoa savupiipun juurella, mittaa aikaa, aamut ovat venynyttä hämärää.
http://youtu.be/B4LmamTo61Y
http://youtu.be/B4LmamTo61Y
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuka olen, ole ymmällä vain.
Rakkaus on sisälläsi, ja kuulet lumenkin satavan.
tietää mitä kenenkin sisällä on ja mitä ei.
Kyllä jokaisen sisällä on rakkaus. Kaksi sutta joita ruokkia.
Viime kesänä menetin niin monta rakkautta kerralla - siitä tämä tuska ja pitkä suruaika. Ehkä aika armahtaa.
Miten menetit "monta rakkautta kerralla"?
Jouduin luopumaan monesta tärkeästä ja rakkaasta asiasta sekä ihmisestä. Vanhan elämän kaipuu on yhä vahva ja olo on kuin Napoleonilla St. Helenalla. Eristyksissä. Mutta myös samalla pakotettuna menemään eteenpäin synkän meren yli, enkä edes osaa purjehtia.
lopulta luopumaan joskus. Ei juuri lohduta, tiedän, kun kaipaus entiseen elämään
yllättää. Muutosta ei kuitenkaan voi paeta. Sen voi kyllä ottaa vastaan haasteena
ja näkymättömänä porttina uuteen ulottuvuuteen, Menetys on vaikea paikka,
mutta sekin tuo tullessaan uuden näkökulman. Itse osaan arvostaa niitä
asioita ja ihmisiä enemmän ja syvemmin nyt kuin aiemmin.
Vahvuutesi. Se kasvaa sisälläsi pimeyden kotelokopassakin. Noustakseen
lentoon kuin perhonen. Pidä silmät ja sielu avoinna sille mikä on mahdollista.
Pian näet kauemmaksi ja enemmän kuin nyt uskoisitkaan. Muutos antaa
mahdollisuuden nähdä tarkemmin sen mikä on tärkeää ja antaa elämällesi
tarkoituksen. Elämä ei ole pelkästään muutoksia vaan elämä on muutos.
Sinulla on hyvä syy sanoa: en tiedä, jos et vielä hallitse kaikkea Ole rauhassa.
Olet vain. Jos et kuule lumisadetta voit aina katsoa. Lumikenttienkin karu
kauneus muuttuu. Jonain päivänä elämän arvoituksellinen ajoitus paljastaa
lehdettömän oksan ja aurinko herättää sen täyteen kukkaan.
Sanoja, sanoja, sanoja... Kauniita sanoja ei keneltäkään ei kenellekään ja mies ulapalla hukkuu kun hänelle pelastusrengasta kuvaillaan. Nämä palstat ovat tainneet tulla vihdoin tiensä päähän.
Olen samaa mieltä. Ihmiset tarkoittaa tietysti hyvää. Jos joutuu luopumaan paljosta, siitä jää tyhjä olo. Sitä ei voi paikata hetkessä.
Elämä tuntuu harmaalta, pysähtyneeltä, pakkopullalta, ainoa ajatus sen jatkamisen takana on kokemuspohjainen tieto siitä, että tämän välitilan yli pääsee ja vielä joskus tulee menemään paremmin. Jos löydät jostain ystäviä, joiden kanssa voit puhua, niin puhu. Hädässä ystävä tuta.
Onhan se vaan itse noustava pimeästä ja kylmästä vedestä. Suru on surtava, mutta silläkin on jokin raja ja aikansa. Elämää ei ole liikaa hukattavaksi, eikä vesi ole ainakaan hukuttavaksi...
.
Tuo veden kohoaminen ja vetäytyminen ja sen jatkuva ääni, jotka aika ajoin kasvoivat voimassa ja herkeämättä hallitsivat korvaani ja silmääni,
korvasivat sisäiset liikkeet, jotka haaveilu tukahdutti minussa, ja riittävät saamaan minut nauttien tuntemaan olemassaoloni ajatusta käyttämättä...
.
Sanoja nämäkin ovat, mutta se on elämää...hiljaisuus ei...
Ei auta itku markkinoilla. Nouse ja kävele.