Kuinka suuri osa identiteetistäsi muodostuu siitä, että kuulut johonkin ryhmään?
Minä inhoan kaikenlaisiin ryhmiin kuulumista, vaikka minulle on kovasti niitä tyrkytetty pyrkimyksissä muodostaa minusta tietynlainen ihminen, joka selittäisi sen, kuinka asiat ovat.
Minulle on sanottu vaikkapa, että "tehän olette molemmat yksinhuoltajia" eli tuon ominaisuuden perusteella meillä tulisi olla yhteneväinen ajatusmaailma sekä identiteetti ja kyky keskustella asioista rakentavasti keskenämme. - Testattuani asiaa lopputulos oli, että soitin ovikelloa, tämä toinen yh. avasi oven, tarjosin hänelle esinettä, hän otti esineen ja läimäytti oven kiinni.
Mitä yhteneväistä identiteettiä meillä tuossakaan tilanteessa oli? Satuimme vain asumaan naapuritaloissa tuolloin.
Sattuma ja omat valinnat määräävät identiteettimme, mutta eivät mitkään ulkoiset seikat.
Koska minä myönnän tehneeni virheellisiä valintoja, identiteettini ei ole se, mikä näkyy ulospäin enkä hyväksy mitään ryhmänmuodostuksia ulkoisten seikkojen perusteella.
Minä en tarvitse mitään ryhmää voidakseni kokea itseni vahvemmaksi tai antaakseni muille valtaa määritellä minut heikommaksi.
Minä inhoan kaikenlaisiin ryhmiin kuulumista, vaikka minulle on kovasti niitä tyrkytetty pyrkimyksissä muodostaa minusta tietynlainen ihminen, joka selittäisi sen, kuinka asiat ovat.
Minulle on sanottu vaikkapa, että "tehän olette molemmat yksinhuoltajia" eli tuon ominaisuuden perusteella meillä tulisi olla yhteneväinen ajatusmaailma sekä identiteetti ja kyky keskustella asioista rakentavasti keskenämme. - Testattuani asiaa lopputulos oli, että soitin ovikelloa, tämä toinen yh. avasi oven, tarjosin hänelle esinettä, hän otti esineen ja läimäytti oven kiinni.
Mitä yhteneväistä identiteettiä meillä tuossakaan tilanteessa oli? Satuimme vain asumaan naapuritaloissa tuolloin.
Sattuma ja omat valinnat määräävät identiteettimme, mutta eivät mitkään ulkoiset seikat.
Koska minä myönnän tehneeni virheellisiä valintoja, identiteettini ei ole se, mikä näkyy ulospäin enkä hyväksy mitään ryhmänmuodostuksia ulkoisten seikkojen perusteella.
Minä en tarvitse mitään ryhmää voidakseni kokea itseni vahvemmaksi tai antaakseni muille valtaa määritellä minut heikommaksi.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Jos lähdetään rajaamaan asiaa, niin kai pitäisi ensin aloittaa siitä, että olemme kaikki ihmisiä. Sitten tulee, että olemme suomalaisia jne... Mitä suppeampi ryhmä, sitä todennäköisemmin löytyy tekijöitä, jotka määrittävät jollain lailla meidät tietyn tyyppisiksi. Rotaryt ovat usein hyvin toimeentulevia ja korkeassa asemassa olevia. Heillä on jo monta yhteistä tekijää, jotka määrittävät heitä ja silloin voidaan jo alkaa puhua identiteetin olemuksesta.
Sitten olemme eri tilanteissa tietyissä rooleissa. Työrooli on monilla aivan erilainen kuin harrastuspiiri- tai kotirooli. Näistä kaikista muodostuu ihmisen identiteetti.
Sinun identiteettisi on sellainen, että et halua kuulua ryhmään, mutta useimmille muille ihmisille ryhmään kuuluminen on tärkeää siksi, että ihminen eläinlajina on yleisesti sosiaalinen ja siihen kuuluu olennaisena osana ryhmädynamiikka.
Luento on päättynyt.:-)
Saattaa olla, että en halua lukeutua mihinkään ryhmään, koska olen tehnyt huonoja ja vääriä valintoja, jotka määrittäisivat minut (julkisesti tai vähemmän julkisesti) henkilöksi, joka en koe olevani. Niinpä minä haluan irtisanoutua kaikesta.
Jos olisin tehnyt hyviä ja oikeita valintoja, saattaisin olla ryhmänmuodostuksen suhteen diplomaattisempi, mutta tuskin silloinkaan hakisin identiteetilleni vahvistusta mistään ryhmästä.
Luonnollisesti ja vapaasti rakentuva ryhmäidentiteetti joo, mutta sen kääntöpuolena on ihmisten lokerointi, ja niihin perustuvat stereotypiat.
Tulee mieleen toi meidän terveyskeskuslääkäri. Oli tuon riivatun käsivarteni vuoksi taas kerran lääkärissä muutama vuosi sitten. Osoitin tarkkaan, että kipu tuntuu pikkusormen tyveen asti. Tähän lääkäri vastasi jotain seuraavaa: Rannekanavaoireet ovat naisille tyypillinen vaiva, joka aiheuttaa tyypillisesti peukalon ja etusormen alueelle rasitusoireita. Minä sanoin, että eihän mulla peukaloon ja etusormeen mitään kipua tunnu, vaan pikkusormeen. Ai anteeksi, sanoi lääkäri. Olen huomannut ennenkin, että ko. lääkäri vetelee ensimmäiset diagnoosit tilastotiedon pohjalta ryhmälle, jota potilas edustaa. Vasta toisella käynnillä tarkastelun kohteena on itse potilas, ja mua kun ei huvittais juosta monta kertaa lääkärissä. Piirin johtava ylilääkäri muuten. Aika turhaa mennä terveyskeskukseen lekuriin, kun on yli 5kymppinen akka, jolla kuuluukin olla kaikki mahdolliset vaivat.
Se sitten kuuluu persoonasi, eikä siihen ole mitään sanomista. Me olemme erilaisia........onneksi.:-)
Tarkastitko lääkärin tutkintotodistuksen?
En ole tarkastanut, mutta pitkään on äijä onnistunut hämäämään, jos on valelääkäri. Mies on ollut ko. terveyskeskuspiirissä jo ilmeisesti ainakin parikymmentä vuotta, ellei enemmän.
Noi stereotypiat eivät ota huomioon yksilöä ja hänen omilaisuuksiaan. On tosi tympeetä kuulla taidealan edustajilta, mitä kaikkea negatiivista insinöörit ovat, eivätkä he tajua mitään, ja sitten insinööreiltä, kuinka taidealojen edustajat ovat niin tyhmiä ja ties mitä muuta. Joku saattais masentua siitä, että on tuplatyhmä.
Muiden mollaminen vahvistaa ryhmäidentiteettiä:-DD
Niinpä, ja mä olen kerettiläinen ja vieraanvallan agentti molemmissa piireissä.
Saattaa olla niinkin, että minulla on ollut huonoja kokemuksia ryhmistä eli ne ovat olleet hajanaisia ja huonosti rakentuneita eikä niissä ole ollut selvää roolijakoa.
Ehkä ymmärtäisin ryhmän tarpeellisuuden, jos näkisin yhdenkin ryhmän, joka toimii, jolla on jotakin annettavaa ja joka ei pelkästään ime sinua kuiviin.
Mihin sinä tarvitset ryhmää, koska tunnut täyttävän koko huoneen persoonallasi? Tarvitsetko yleisöä? Ehkä sinulla on hyviä kokemuksia ryhmistä?
Täst on jo aikaa, oli nuori miespuolinen lääkäri terkkasissa. Aiemmin mua vaivasi migreeni, nykyisin harvemmin. Siihen ollu täsmälääke oli loppu, ja esitin asian kait hiukan väärin itsetietoiselle lekurille. Halusi kovin diagnosoida, vaikka tiesin mikä auttaa. Lopulta sitte sain reseptin, jota halusin, mahdollisimman pieni määrä siihen oli kirjoitettu..
En tiedä kuinka monessa asiassa olen onnekas, mutta mulla on ollut sama lääkäri vuodesta 1993 ja hän kirjoittaa ihan mitä osaan pyytää. Ikäiseni naislääkäri on niiiiiiiin kiva, että olisi mukavaa keksiä syitä käydä vastaanotolla, mutta en vain keksi. Onneksi näemme mm. kaupassa jne. aina silloin tällöin.:-DDD
Sivusta.
Jos käsi pashana edelleen, voipi olla "juopon kyynärpää". Nimike tulee siitä, että sen saa yleisimmin, kun sammuu kätensä päälle. Kyseessä hermoratavaurio jossain olkapään ja kyynärpään välillä. Ja nimenomaan oireilee sormissa,
Itellä meni aluksi tunto pikkurillistä ja nimettömästä, sitten meni peukalon ja etusorm,en tyvi pashaksi. Eli kyllä se lekuri ainakin oli hajulla mahdollisesta diahgnoosista, tää on yllättävänkin yleinen vaiva,
No mä nyt olen sammunut eläissäni useastikkin, liekö sitten siinä tullut, en tiedä, voi se tulla muutenkin, vaikka iskusta. Mutta mulla on sellanen. Vasen käsi melkoaladoobia. Mulla asiallinen terkkarilekuri. Käsi tutkittiin hyvin ja käytiin ties missä kokeissa. Ja eikun leikkausjonoon.
Kun näin sitten viimein leikkaavan kirurgin, päätin, että toi konitohtori ei koske muhun puukolla. Käsi on pashana edelleen, mutta mä tilin silloin yhtäkkiä tulokseen, että leikkaus voi menä pieleenkin ja käsi voi mennä kehnommaksi. Tän kans pärjää ihan hyvin, nyt kun tähän on jo tottunut, ei haittaa elämää, joitain asioita pitänyt opettelemaan tekemään sitten oikealla kädellä. Kylmälle se on vähän arka ja magnesiumia pitää ottaa välillä kun vetää, mutta ei siihen enää muuten kiinnitä huomiota enää.
=DW=
Kaikkialla, missä kokoontuu enemmän kuin kaksi ihmistä syntyy hierarkia, tahdoimme sitä tai emme. Jos joku tuntuu täyttävän koko tilan, on se joko kokijan päässä tai sitten tilanne on todellinen.
Jokaisella on tarve tulla kuulluksi ja halu olla näkyvä tavalla tai toisella. Me emme ole erkoita periaatteessa. Yksilöt voivat olla kovinkin erilaisia, mutta yleisesti se noin menee.
Viihdyn ryhmässä, mutta en ole se, joka suurinta ääntä pitää.
Viihdytkö missä hyvänsä ryhmässä vai oletko valikoiva?
Käden päälle en ole kyllä sammunut, mutta hermoärsytys siellä kädessä todellakin on, ja kyynärhermo kyseessä. Musta tuntuu, että noin vuoden takainen niveltulehdus molemmissa kyynärpäissä on ehkä aiheuttanut jotain. Ongelmakohta tuntuu olevan just kyynärpäässä kyynärvarren ja olkavarren luiden välissä siis nivelessä. Kun mä istun kun tatti, enkä tee yhtään mitään moneen päivään, jäljelle jää ikäänkuin naula tai nasta siellä kyynärnivelen alueella, joka sattaa vihlaista ihan levossakin. Särkylääkkeistä ei ole mitään hyötyä.
Kylmälle on munkin kyynärpää arka. Pidän siinä angoravillaista lämmitintä. Manesiumiakin olen ottanut. Samoin tuota Neuromaxia tai Neurobionia. Sitä lääkäritkin saattavat määrätä hermosärkyyn.
Juu, minäkin suhtaudun epäluuloisesti noihin terveyden huollon lihanleikkuuliukuhihnoihin. Jos on riski, että käsi menee huonommaksi, niin ei kiitos. Jos hermo menee vahingossa vaikka poikki, niin sen jälkeen se käsi on entinen, ja elämä pilalla.
Kyllä mä pystyn elämään sen kanssa, että kyynärpäässä on kipua vaikka forever, mutta siitä mä en tykkää, jos se rajoittaa mun tekemisiäni. Olen mäkin opetellut käyttämään useimpia tykaluja myös vasemmalla kädellä, jo ihan senkin takia, että tulee symmetrisiä rasituksia.
Katellaan. Mulla on nyt toi projekti kaularangan yliliikkuvuuden hallintaan saamiseksi. Sitten ajattelin pitää vielä mehupaaston. Menen mä sitä terveyskeskuslääkäriäkin vielä häiritsemään, ja nyt olen tiukkana, ja sanon, että tälläkertaa ei ole vikaa tilastoissa, vaan mun käsivarressa.
Asuin n. 9 v. paikkakunnalla, jossa mainitsemani herra oli oma lääkäri. Oisinko toisenkin kerran käynyt, taisi olla jo parempi kokemus.
Vai simmottis sulla, koht puoleen 20 v, olettais että ikäkin vaikuttaa, kivat sulle ;)
Mistäköhän lääkärin kans voi siviilissä jutskailla.. ?)))
Nois nuoremmissa lääkäreissä on joskus niintä niin niin itsetietoisia, ja jotkut pitävät potilaita ihan idiootteina. Mulla oli myös nuorena migreeniä, ja lääkkeenä Trimigrin. Oli tarve uusia resepti. Nuori leuhka naislääkäri, jolla en ollut aiennin käynyt, kysyi minulta lääkkeen käytöstä. Sanoin jotain sen suuntaista, että yritän ottaa lääkkeen hyvissä ajoin, että se tehoaa. (niinhän migreenilääkkeen kanssa pitäisi onnistua tekemään) Lääkäri sanoi minulle ällöttävästi hymyillen: "niin, että otat lääkkeet joka päivä varmuuden vuoksi". Piti mua ilmeisesti idioottina, ja olishan hänen pitänyt vanhasta reseptistäkin nähdä, että 30 kpl purkilla ei puolta vuotta pärjää, jos ottaa joka päivä yhden tabletin.
Mulla olis monta hyvää esimerkkiä vastenmielisistä lääkäreistä, mukavista selvästi vähemmän. Viimeisin karsea kokemus oli muutama viikko sitten Terveystalossa. En viitsi sanoa kaupunkia. Ihan hirvee naaraspuolinen sarvikuono, siis ruma, vihainen ja vailla käytöstapoja. Kun minä maksan palvelusta, odotan rahojeni vastineeksi jotain tasoa myös käytöstavoissa. Mun mielestä ko sarvikuono sopis lähinnä vankilaan elinkautisvankeja hoitamaan. Ihan varmasti en mene uudestaan ko lekurille.
Kyllä kai meistä jokainen valikoi ainakin jollain lailla. En haluaisi olla seurassa, jossa olisi esimerkiksi poliittisesti täysin vastakkaisen leirin porukkaa. Ehdottomuutta ja fantismia vierastan. En itse ole aina oikeassa.
Mistäkö keskustelen lääkärin kanssa siviilissä? Me olemme vähän niin kuin tuttavia. Hän ei kysy minulta kaupan maitokaapin ääressä, että onko suoli toiminut.
öööh.... fanatismia.:-)
Mun ajatus/kysymys olikin vähä retorinen..
Ja hiukka kateellinen oon sun ko suhteelle ;)
Voisin hyvin olla lääkärin kanssa suhteessa, mutta hän on varattu. Pitää minusta kuitenkin aivan varmasti.:-)
WoW !! Suomi24 ja Suomalaiset ja vieläpä Suomalaisiakin!
Taidat olla aikas tietävä :=D
Mitä sinulla asiaan sanottavana?
Olipa tosiaan outo kommentti tuolla ekaks mainitsemallasi, sitä ei voi laittaa edes kieroutuneen huumorintajun piikkiin. Ammattitaidon puutetta? Kun ite tunnistaa oireita, kannattaa ottaa lääke, kun tietää että liian myöhään otettuna se ei enää auta.
Yksityisellä puolella vielä saa maksaa itsensä kipeeks.. hassusti sanottu tässä kohtaa, mutta menköön :)
Iso osa identiteetistäni muodostuu siitä, etten kuulu mihinkään ryhmään...
Minä olen niin antisosiaalinen tapaus, etten edes halua kuulua.
No joo... tietysti sitä pakostakin johonkin lokeroon kuuluu, itse kukin... mulla ne lokerot ovat koti, työpaikka, työpaikan työsuojeluaktiivit ja ehkä tulevaisuudessa luottishommat.
Tossa työsuojeluhommelissa, kun on tullut käytyä jos jonkunlaista kurssia ja koulutusta, nii eniten inhoon niissä juurikin noita ryhmätöitä !
Pitää ymmärtää ryhmädynamiikan lait aika hyvin, ennen kuin niissä pystyy toimimaan mitenkäänpäin koko porukkaa hyödyttävällä tavalla...
Tuolla töissä taas... no, me ollaan kaikki oltu jo vuoskymmeniä samassa hommassa, niinpä tuo ryhmäkin on muotoutunut sellaiseksi, että työ sujuu ilman isompaa huolta siitä, kuka mitenkäkin toimii...
Siinä ovat vahvuudet ja heikkoudet otettu huomioon jo aikaa sitten =)
Hassua kun mulle on tuontuostakin sanottu, että pidän hyvin ryhmähenkeä korkealla =)
Suunsoittajahan minä olen - ehkä se sitten lähentää vieraita kansoja toisiinsa, mene tiedä :O
Tuolla Lidlin lähellä norkoilee usein ryhmä alkoholisteja. Vaikka he ovat yhteiskunnan suhteen antisosiaalisia, niin he eivät ole sitä toistensa suhteen?
Enemmänkin me jokainen taidamme ryhmitellä ihmisiä sen mukaan missä he asuvat ja mitä he tekevät.
Jos joku poikkeaa luomistamme kehyksistä, niin seuraa ihastus tai vihastus.
En usko, että kovin moni luo identiteettiään jonkun ryhmän mukaan.
Jos ihminen asuu yhdessä ja samassa paikassa koko elämänsä ja kenties vielä jatkaakin työtä, jota suvussa on tehty, niin tuo ihminen voidaan nähdä puuna, jolla on syvälle ulottuva paalujuuri. Heikentävänä osatekijänä on sitten ympäristön muuttuminen, kun ihmiset ympäriltä lähtevät, mutta itse koettaa pysyä ennallaan.
Tuos ottaa silmään/korvaan asia, mitä kukakin tekee!
Tiedän ainakin yhden henkiön (mies ;), joka suunnilleen ekana kysyy, 'mitä se tekee' kuullessaan jotain jonkun tuttavasta, puolisosta, ystävästä, jne..
Se on vähä ärrrsyttävää.. mitä väliä, jokainen tekee mitä tekee.
Jossain juttutuokiossa noin sivumennen mainittuna/kysäistynä se ois ok.
Kyllä se , mitä tekee, jotain ihmisestä sanoo.
Mutta se ainakin sanoo jo paljon henkilöstä, joka ekana kysyy, mitä joku tekee, että tämä on tavattoman(liian) utelias.Ja tällaiset henkilöt yrittää itse salata kaikki omat asiat mahdollisimman tarkasti, tai ainakin vähemmän hyvät asiat.
Minä olen ajatellut, että ne luulee kaikkien olevan yhtä uteliaita, kun itse ovat.
En tiedä, miksi kysyy. Pidän hänestä tavallaan, opiskellu työn ohessa, jämäkkä...
Mutta se tapa, jotenkin kuin arvottais ihmistä sen perusteellä, mitä tekee.
Ehkä ajattelee myös, että se kertoo ihmisestä itsestään, tai silkka uteliaisuus..
Minusta sinä sotket nyt yleistämisen , viiteryhmän ihan toisenlaiseen asiaan, identiteetin muodostamiseen...
Laumakäyttäytymisen yhteydessä oma identiteetti saattaa jäädä kehittymättä tai jäädä hataraksi. Tulee nyt mieleen noi uskonnolliset yhteisöt, joissa on selvät kaavat sille, mitä ihmisen pitäis olla, ja 'kunnon' kansalaiset siihen myös pyrkivät oman minuuden kustannuksella. Toinen juttu on toi nuorison alakulttuurit. Niissäkin on vahvana sellainen piirre, että pitää olla tietynlainen, jotta olisi cool. Ja useimmat pyrkivät olemaan cool valitsemassaan alakulttuurissa. Nuoruudessa luotu imago vaikuttaa vielä pitkälle aikuisuuteen.
No joo, mut aloittaja ihmettelee pitääkö hänen käyttäytyä kuin yksinhuoltaja, jos joku sanoo hänen kuuluvan siihen ryhmään ;)
Ajatus on hiukan huvittava.
Jos mä sanon et sä olet harakka, niin alaks sä lentään ;))))
Aivan! Kuten suurin osa ihmisistä, en yritä lentää, enkä usko sun väitettäsi. Hypnoosilla saattaisit saada osan ihmisistä uskomaan, että ovat harakoita, ihan kaikkia et.
Hypnoosia lievemmälläkin ohjailulla ja painostuksella ihmisiä voi saada uskomaan itsestään jotain ulkoapäin annettua. Tulee mieleen ensimmäisenä noi piirit, joissa kaikki ihmiset yritetään saada uskomaan johonkin synnynnäiseen syyllisyyteen. Ei ole kovin houkutteleva tarjous, mutta niin vaan menee läpi. Olisko sillä merkitystä, että ihminen luotsataan ryhmäidentiteetin piiriin heti syntymästä, ja pahuus ja syntisyys linkitetään kiinteästi vapauteen, omaan tahtoon ja pelkkään ihmisenä olemiseen.
Jospa aloittaja elää tai on elänyt ympäristössä, jossa ryhmäidentiteetit rules, ja ulkopuolisuus askarruttaa. Ehkä hän nyt hämmästelee jotain ilmiötä, johon on vastikään törmännyt jossain .
Eihän se noin mennyt. Kyseinen sanoja sanoi meidän olevan kaksi harakkaa, jotka vaakkuvat samaan tahtiin.
No ninkus mä olen joskus täälläkin sanonu, et joka uskon keksi, keksi kuningasajatuksen.
Mua kiehtoo ne maksulliset aneet ja et palkitaan vasta taivaassa.
Laitetaan olettamaan että on paha jo syntyissään ja tarttee ripotella tuhkaa päälleen...ja pappi sit siunaa, jos siunaa..
Keksintö vailla vertaa vallan saamiseksi.Ja jonkinlainen joukkopsykoosi kai se on kun ihmiset vastoin omaa järkeensä sit uskoo ihan satasella...
Jonkun jumalan tai kuninkaan viel ymmärrän mut kun palvotaan kaikkee hullua...
Maahiset ja tontut käy järkeen kans, mut vuohenpäätä en kyl suostu kumartaan ;))))
No sisäistäks sen?
Onko sulla olo kuin harakalla ;) tekeekö mieli nokkia? ja katseletko sillä silmällä naapurin pöytähopeita?
Saunomisen lopuksi laitetaan vielä muutama pesään nimenomaan saunatonttua varten. Tarkotiks sä vuohenpäällä joulupukkia, vai jotain mafiosojen kikkaa uhkailla.
Viime aikoina täällä on ollut monta aloitusta joissa on kapinoitu jotain vanhan ajan stereotyyppistä naisen roolia vastaan. Olen saanut sellaisen kuvan, että joku yrittää irrottautua jostain. Kyllä minäkin olen kapinoinut samoja asioita vastaan, mutta siitä on jo 30-40 vuotta aikaa. En halunnut/uskaltanut tehdä taloustöitä 1970-luvulla, koska halusin tehdä ehdottoman pesäeron perinteiseen naisen rooliin. Nykyään en pidä sitä enää uhkana, ja mulla on varaa sisustaa kotia, kasvattaa vaativia huonekasveja ja leipoa ilman, että mun identiteettini on uhattuna. Nykypäivän Suomessa jokainen saa pääsääntöisesti olla sitä mitä haluaa. Sisäisiä esteitä voi olla, esim auktoriteettien seuraaminen ja tarve tulla hyväksytyksi.
En niinkään usko kapinaan vaan tiedonhaluun ;)))
Vastauksista on helppo piirtää profiili jokaisesta, joka vastaa ;)
Niinkuin tämäkin aloitus...
Minkälaisia kasvaja kasvattelet?
Olen pannut merkille, että noi naiset sitä naiset tätä jutut menevät jankutukseksi. Sellainen on yleensä merkki siitä, että kirjoittaja on jotenkin jumissa. Siitä vois päätellä, että uteliaisuuden lisäksi asiat liippaavat pintaa syvemmältä kirjoittajaa itseään.
Mun pasunakukka kukki viime kesänä 3,5 kuukautta ja siinä oli vielä lokakuun alussakin noin 50 kukkaa, vaikka lehdet olivat jo melkein tippuneet. Pidin kasvia sellaisessa paikassa, että ihan varmasti kaikki ohikulkijat näkivät sen. Sit mulla on toi Bougainville. Kummatkin vaativat viileän lepokauden. Bougainville pitää säilyttää valoisassa ja noin 14 asteessa talven yli. Sen kanssa saa olla tarkkana, ettei se ala tekee versoja liian aikaisin, kun kevätaurinko alkaa lämmittää sitä.
Mulla on erittäin kuiva huoneilma, ja monet kasvit kärsivät siitä, ja niitä pitää kastella paljon. Kiinaruusu meinaa aina päästä kuivahtamaan, mutta toistaiseksi olen muistanut kastella. Sen kukat ovat tummanpunaisia. Mulla oli keltainen 10 vuotta, mutta kun muutimme rivarista tänne, en osannut sopeuttaa hoitoa, ja se kuoli. Kultaköynöksiä mulla on pelkän keinovalon varassa, mm. vessassa. Täytyyhän vessankin olla viihtyisä. Ne ovat helppoja veijareita, kunhan valo-ravinnetasapaino on kunnossa.
Tarhaneilikka on yleensä kesäkukka, eikä se kestä talvea ulkona, kuten kesäneilikka. Olen onnistunut säilyttämään niitä verannan ikkunanlaudalla talven yli. Pitää vaan olla tarkkana kastelun kanssa. Ei mulla tän ihmeellisempiä kukkia ole.
Joo, jotain kesäkukkia mullakin on, jotka yritän saada aina talven yli.
Pasuunakukka täälläkin, mut pilasin kukinnan kun hain ne liian myöhään sisälle, keltaista ja v.punaista on nää.Onhan se kukka hieno kun se on 40 cm pitkä vershiöineen ;) ja kauhee "tuoksu" ilalla ;)))
Huoneiden puolella on sit noi valtavat lehtikaktukset, ne roikkuu amppeleissa ja on jotain 1m ja yli halkaisijaltaan, niitä tosi isolehtisiä ja tosi iso kukkasia.
Autotallin puolella on sit styroxiteltassa orkideat elohopealampun alla ;)))
Paljon muutakin, mut noi tärkeimmät ;)
Kun sä olet noista kukista perillä, niin suosittelepa mulle jotain uutta ja kiinnostavaa. Mulla on puolilämmin ympäriinsä ikkunainen veranta etelään päin. Talvipakkasilla ikkunalaudoilla on muutama aste plussanpuolella. Erinomainen pelargonioiden talvisäilytyspaikka. Muuten pidän verannan lämpötilaa siinä 8-15 asteessa lattialämmityksen avulla.
Pidän tavallisia huonekasveja keittiössä, jossa on isohkot ikkunat kaakkoon ja lounaaseen. Ilma on todella kuiva ja keittiön lämpötila on noin 21 astetta. Niin, että olisko ehdotuksia jostain uudesta. Kaktukset eivät kauheesti viehätä. On mulla noita jouluna kukkivia lehtikaktuksia ja joitain mehikasveja.
Joo, no noi isot Epiphyllumit on niinkuin orkideat, päällyskasveja ja kukat kämmenen kokoisia.
Niistä voin kesällä vaiks lähetellä pistokkaita ;)
Mut jos haastetta kaipaat ni keikarinkukka (gardenia) ja kamelia (camelia japonensis) olis sellasia niin maljaköynnöskin
Wisteriaa vois kasvattaa ikkunallakin talvella, kesällä laittas pihalle niinku pasuunakukankin
Eli laitan kuvat
gardenia
http://www.google.fi/search?q=gardenia&hl=fi&client=firefox-a&hs=sWp&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=oW_WTrqOKM63hAeqrqyDAQ&ved=0CGIQsAQ&biw=1408&bih=690
kamelia
http://www.google.fi/search?q=kamelia&hl=fi&client=firefox-a&hs=BsU&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=imvns&source=lnms&tbm=isch&ei=x2_WTtKvFInQhAeU3tBt&sa=X&oi=mode_link&ct=mode&cd=2&ved=0CBkQ_AUoAQ&biw=1408&bih=690
maljaköynnös
http://lh6.ggpht.com/-hOjjzvRbod4/TGrce3D89mI/AAAAAAAAGMM/QP_byipfb6Y/DSC01141.JPG
wisteria eli sinisade
http://www.google.fi/search?q=sinisade&hl=fi&client=firefox-a&hs=XF&rls=org.mozilla:fi:official&prmd=imvns&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=bHDWTvCxIYaWhQeimuxg&ved=0CC4QsAQ&biw=1408&bih=690
Voisin laittaa sulle noita viimeksmainitun siemeniä ;) mullaon sitä valkosena ja sinisenä
WAUU! Siis toi sinisade on upee. Osa kuvista oli köynöstä, sit oli pari kasvia ruukussa. Verannalla menee talven ja vaikka kesän, jos se kestää lämmintä. Kevättalvella on hyvä aika kylvöille. Mä laitan osoitteen gallerian kautta. Tota gardeniaa mä olen joskus katsellutkin kukkakirjasta ja ajatellut, että sellaisen vois hommata.
Gardenia on siitä pirullinen, ettei se siedä olenkaan kalkkia.
Juh, laita vaan, niin tökkään muutaman siemenen tulemaan ;)
Kamelia on kans hankala menestyyn, nyt otin Azoreilta pistokkaita ja yks niistä menestyy ;) Se on tuol orkideoiden kans.
Se sun verantas viilee ikkuna, voisit muuten kasvattaa siellä miltei mitä vaan, kun hommaisit vaikkapa 400 W elohopealampun. (talveks)
Purkaussellaisen ;))
Se hiukka lämmittäs ja antas valoo, niin että kaikki menestys...
Meidän vesijohtovesi ei ole erityisen kalkkipitoista. Sadevettäkin Gardenialle vois antaa. Kamelia on myös upee kukka.
Se veranta on pasuunakukan ja Bougainvillen vuoksi viileä. Ikkunalaudat ovat täynnä kylmää kaipaavia kukkia, esim pelargonioita. Kasvien ei tarvitse olla ikkunalla saadakseen valoa, koska koko veranta on aivan yhtä valoisa. Lattialämmitys on, ja eteisestä voi päästää tarvittaessa lisää lämpöä, esim pakkaskeleillä. Mulla on about metrin mittainen 2putkinen loistevalaisin. Mä pidän sitä syksyn harmaina päivinä kasvihuoneessa lisävalona. Keväällä se valaisee verannalla tomaatintaimia, joista tulee tukevarunkoisia, kun lämpötila on jotain 15-18 astetta.
Juh, siinä on ihan tarpeeks lämpöö.
Eihän kukat talvella tartte kuin valoo, lämpö saa ollakin minimissä.
Laitan sulle huomenna siement tuleen.
niitä pitäs olla siin kaks sinistä ja yks valkee.
Tilasin samantien ebaystä lisää. Pitää keväämmällä katsella sieltä muitakin siemeniä sit ;)))
Kiitti etukäteen! Mulla on muuten pihassa uutena kasvina Magnolia. Ensimmäinen talvi edessä. Täytyy suojata se hyvin, että saan vapuksi kukkia.
Enemmän "yksilösuorittaja"..
Miks mä koko ajan luen tuon "yksilösulostuttaja" ;))))
En tiedä ;)
Mä toisinaan kun silmäilen päivän lehteä, luen jonkin otsikon ihan erilailla, sitte hokaan, mitä hemmettiä ne kirjoittaa..ja luen huolellisemmin.
Aika vähän.
Piti oikein miettiä. Onhan niitä pakollisia ryhmiä tai jengejä, joihin kuuluu niinkuin pakollisesti, Hah ne on helppo tarkistaa lompakosta, luottokorteista. Yhden järjestön jäsen olen, ketään toista jäsentä en ole tavannut. Ja jonkun kommunistiliiton jäsenkortin poltin välittömästi, kun päsi eroon niistä hommista.
Siis tota painetta liittyä virallisesti johonkin ryhmään on paljon tullut vastaan. Ihmiset kerää jengejään. Ja jengiläisten on välillä mahdoton tajua, että mä en halua olla niitten kaa :D
Mä kokolailla samoilla linjoilla, mitä sun viimesessä kappaleessa oli. Onhan sitoutumattomuudesta haittaa monesti ja turpiin on tullut sen takia. Kun on tullut turpaan, olen koittanut lohduttautua että tarvittiinpa siinä valtavasti voimaa yhden pienen ihmisen nujertamiseen.
Asialla kääntöpuolensa. Hitto että sitä on sisäänpäin ylpeä, kun onnistuu selättämään itse jonkun porukan. Sitä nyt ei hirveän usein tapahdu, mutta sitä makeammalta se tuntuu.
=DW=
"Ihmisiä on kuin muurahaisia ja kaukaa katsottuna on kaikki samanlaisia"
Ole siinä sitten yksilöllinen ja ryhmiin kuulumaton, kun jo Vepa aikanaan hiffas omalla humanistisella tavallaan miten nää systeemit skulaa?:)
http://www.youtube.com/watch?v=bHTnzFq-PPA
Minulla ei ole kuin muiden minuun lyömiä leimoja.
Mitäääh!
Ei yhtään leimasinta ittelläs? Muka ;))))
Lue tarkemmin. En minä niillä itseäni hakkaa.
En mä niin sanonutkaan ;)))
Lue tarkemmin. Tällä kertaa aloitusta.