tuli selkäydin vamma ja nyt oon "tapellu"eri virastojen kaa jo vuoden.vamman aiheuttamat oireet pahenee ja ei jaksa arkipäivän elämää.ei ole mitään iloo tässä hommassa nimeltä elämä.
onko joku kokenut asian samalla tavalla ja jos niin mistä se elämän ilo löytyi teidän kohdalla.
yksinkertaisesti väsynyt koko touhuun ja rumatkin käynyt jo mielessä.
onko joku kokenut asian samalla tavalla ja jos niin mistä se elämän ilo löytyi teidän kohdalla.
yksinkertaisesti väsynyt koko touhuun ja rumatkin käynyt jo mielessä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
niin ja edelliseen sen verran että kys kertoi että ne laittaa mun spinaalikanavaan putken ja jne jne...kertokaa jos jollakin on ollu näitä ongelmia.fysiatrini ei ymmärrä vaikka hieno ja älykäs nainen onkin.nuppisuutareista en paljoo perusta.
Vammaiseksi joutumiseen ei auta muukuin aika.
Ajan kuluttua täytyykin sitten miettiä.
Kysyä
Olinko onnellisempi aikaisemmin? Olenko onnellinen nyt?
Samaa skeidaa me vammaiset loppujen lopuksi väännetään mitä terveetkin.
ps. Puoli pulloa kossua
ei kai puoli pulloa auta?pitäs varmaan juoda koko pullo ja rippeet päälle.
mut tosissaan,oisko noin?on se mielessä käyny mut ei anna luonto ns,periks.mutta kiitti sulle viestistä ja saat jatkaa viestittelyä jos haluut.
vastaan niihin varmasti jos elossa olen.
moikka moi
muista duck olla ihminen!!!!
No sullon aika asiapohjalta toi homma.
Helvetistihän se vituttaa.
Itselläni vitutti noi saarnaajat ja ylipirteät.
sanontoja:
- Pystyt kaikkeen mihin aikaisemmin
- Ei elämä ole loppunut
- ilo irti pienistä asioista
Paskaa.
Vammaiseksi joutuminen on sen verran iso homma, ettei sitä voi hetkessä tajuta. Eikä kukaan voi sanoa miltä tuntuu.
Itsesääli on syvältä.
Jos nyt tarvot suolla kaulojasi myöten (tai siis rullailet), niin mitä sitte?
Jos nyt rullailen neljättä vuotta niin mitä sitte?
Mut aika hienoa on löytää itsensä uudestaan. Huomaa olevansa sama hemmo mitä oli ennen kolaria. Ajan myötä kasvanut. Ajan patioima sanoisinko.
Mut vammaiseksi joutumiseen ei auta muukuin aika. Niinkuin kummelin maailma: valintoja täynnä.
kyllä niitä ylipirteitä perkeleitä on pyörinyt tossa ympärillä jotka jauhaa että "kyllä sinä pystyt sitä ja sitä..."mut ku ei vaan pysty.
huumori onneks on ilmasta ja se auttaa eteenpäin.kävi paikallinen srk oven takana apuaan tarjoamassa mut läksivät pois kun tokasin että tais olla jumala sillä hetkellä just kahvitunnilla kun mulle tää sattu.no eipähän ne enää vaivaa meikän rauhaa.jep ja eiku eteenpäin sano invalidi kun hissillä taksiin nousi.
Ymmärrän että noi sanonnat vituttaa.
Kuitenkin niihin itsekkin sortunut, pahaa tarkoittamatta. Kukapa sanoja niillä pahaa tarkoittaisi mutta se vaan tulee suusta kun ei muutakaan keksi ?
Ystäväni joutui onnettomuuteen, lähellä oli että ei henki lähtenyt. Alku diagnoosi oli neliraajahalvaus mutta kädet saatiin toimimaan.
Onni onnettomuudessa, pahemminkin olisi voinut käydä mutta ymmärrän ettei varmasti auttanut silloin aikoinaan mitään. Kyllä se lähipiiriäkin vituttaa mutta minkäs teet.
Aikaa on kulunut, kaikki okei.
Asiasta heitetään herjaa, mustaa huumoria ja joskus jopa asiaakin samoin kuin mistä tahansa aiheista meidän piireissä.
Tsemppiä zipolle ja kaikille muillekin asian kanssa painiville. Tekisi mieli laittaa loppuun joku sanonta mutta jätän nyt sen tekemättä.
Voi jessus noita uskovaisia.
Jos ei ole ennenkään uskovainen ollut mihinkä se asia nyt muka muuttuis kun tapahtuu joku muutos elämässä. Multa ne on kysellyt haluatko elää rauhassa paratiisissa vastasin että jos nyt sais olla rauhassa ensin edes KOTONA !
Ruisrokkiin muuten pääsee ilmaiseksi pyörätuolilla..kantsii käyttää hyväksi :)
Olipas tyhmä nikki toi sunligt vaikka hyvää astianpesuainetta onkin.
jep,kyllä se herja lentää ja välillä aika raskaasti mut niin se pitääkin olla ei sitä muuten jaksa.mut totuuden nimissä on sanottava myös se että kun tulin aikoinaan kotiin ja kaverit ja ystävät kävi kattoo että mikä mies sieltä oikeen tulee ja nähtyään että sama apinahan se on kuin ennenkin niin sen käynnin jälkeen ei sit olekkaan paljon ollu liikettä oven takana.kyllä ystävät erottui joukosta ja muut uteliaat on ollu ja pysynyt poissa.ollaan pohdittu sitä että mitä ne oikein pelkää.minua vai itteensä,sitä että eivät uskalla kohdata erilaisuutta vai mikä lie.tuntemattomia on kans käyny tsiikaa meikää ja siitä meinaa käämit palaa ja olenkin sanonut että antakaa banaani niin setä tekee p-tuolilla temppuja:))ovat ymmärtäneet että eivät ole tervetulleita.mut tiedän myös että mun suhtautumisessa on myös parantamisen varaa.
sääliä en kaipaa mutta ehkä tujaus tai kaks lippuviinaa tekis terää,heh.kiitos tsempeistä sitä tarvitaan ja hyvää kesän jatkoo myös sulle sunlight.