Huomasitko jo lapsena,että

http://fi.wikipedia.org/wiki/Asperger

Hyvin mahdollista.

Kyllä sitä lapsena voi olla,vaikka mitä vikoja,niin saa kaikki shitit niskaansa.Lapset kyllä osaa olla raakoja toisiaan kohtaan.Sääliä ei tunneta.Kaikessa on aina jotakin vikaa.Aikuiset osaavat myös kiusata toisiaan,voihan sitä olla työpaikkakiusaamista jne.

Ei mulla ole koskaan ole ollut haluamisesta kiinni, vaikka ujo olenkin niin viihdyn muiden ihmisten kanssa ja olen aina viihtynyt. Se tutustuminen uusiin ihmisiin on aina vaan ollut hankalampi juttu ja varsinkin just niihin vastakkaisen sukupuolen edustajiin.
mutta en mä yksinäisyydestä pidä, ole koskaan pitänyt.

suattaapi olla hyvin paljon mahdollista että noin olisi käynyt jossain määrin ehkä!

Joskus on hyvä vetäytyä omiin juttuihin. Normaalisti voi vain ja ainoastaan olla siinä tapauksessa, jos on tunteita toista kohtaan, muutoin se on hyvin vaikeaa ainakin mulle.

No ei se ainakaan omalla kohdallani ole noin ollut. Kyllä sen teki jotkut muut asiat.. Nimenomaan ne mitä tapahtui tässä parin viime vuoden aikana. En enää halua..
Tai haluan mut lähinnä omien ystävien kanssa (joihin kuuluu vain naispuolisia)..

Kyllä, tajusin jo aivan pienenä tyttönä että olen jotenkin erilainen kuin muut. Vaikka joskus yritinkin hakeutua muiden joukkoon, aina ajauduin sieltä kuin auto jyrkässä mutkassa ulos. Jostain kumman syystä on aina ulkopuolinen olo ihmisjoukoissa liikkuessa.

Itseasiassa kyllä. Meillä kotona riideltiin aivan hirveästi ja vanhemmat siasrukset olivat lähteneet pois kotoa ja sitten olin aika paljon omissa oloissani tai omien kavereiden kanssa. Minulla on ollut paljon kavereita, mutta olen myös tosi pajon ereakkoluonne. Liian nuorena koettu stressi madaltaa stressinsietokykyä aikuisiällä. Se voi olla myös sosiaalista stressiä, että ei jaksa ihmisiä.

Ei se yksinäisyys ole aina oma valinta. Joskus joku jää aina ulkopuoliseksi toisten seurassa. Itsellä ei lapsena ollut edes kavereita ja olin koulukiusattu.Olin ja olen vieläkin toisten seurassa hiljanen ja arka puhumaan, ennen kuin opin tuntemaan toisia paremmin. Ja jos koen ettei toiset pidä tai halua mua seuraansa, vetäydyn omiin oloihin, etten turhaan toisia ärsyttäisi liikaa. Kun toiselle opetetaan tarpeeks kauan, ett ei kelpaa toisten seuraan, niin totta kai sitä eristäytyy muista. Jos pojat/ miehet ovat kiusanneet jollain tavalla useita vuosia, niin on vaikeaa luoda suhteita vastakkaiseen sukupuoleen noista kokemuksista johtuen. Ihminen pelkää joutua uudestaan kokemaan samoja kuin joskus on joutunut kokemaan. Tunteet menee lukkoon.

Lapsuus on mullekin opettanut että parasta pitää pääsä kiinn ettei se turpoo kiinnii koti oloissa alkoi se kiusaaminen ja syyllistäminen. Ei oikein osaa puoliaan pitää kun pelkää että yli reakoi asjoihin ja siitä sit tulee yllättäviäkin vaikeuksia .kakarana yritettiin sijoittaa sijaiskotiin siis alta koulu ikäisenä .Opetettu pienestä pitäen etten ole mitään .Jännitän ihmisten seurassa vieläkin .Katsoisin että olen varmaan lähimmäis riippuvainen mulla 16 vuotiaasta lähtien ollut joku seurustelu kumppani ihme kyllä mulla naisia elämässä riittänyt. Taitaa olla muutama vuosi välissä että olen ollut itsekseni . Tulen kyllä naisten kanssa paremmin toimeen johtuu varmaan siitä kun ne ei äijäile.Toisaalta viihdyn kyllä omissakin oloissa enkä aina tunne yksinäisyyttä. aina olen karttanut liikkumista isommissa porukoissa tunnen jääväni jotenkin paitsioon. Sitä on sellainen sanonta että jokainen on täällä oman onnensa seppä. Ottaa siis päähän moinen fraasi .Itse olen sitä mieltä että omat vanhemmat voivat pilata lapsensa elämän jos lapsuus on kovin traumaattinen menettää uskonsa ihmisiin .Jos vaikka koiran pentua potkitaan niin se oppii pelkäämään ei ihminen ole sen kummenpi . Lääkäri todennut että multa sieto kyky mennyt,siks pyrin karttamaan tilanteita joissa risti riitaa ilmenee

Haluan toki olla ihmisten kanssa tekemisissä, ja viihdynkin ihmisten seurassa, silloin kun en ole masentunut ja väsynyt, mutta en ilkeiden sellaisten. Sekä myös vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Ikävä kyllä elämän aika usein on heittänyt eteeni juurikin ilkeitä ihmisiä. Toki muitakin mutta tuntuu että aina tapahtuu jotain shittiä siksi on vaikea luottaa ihmisiin niihinkään jotka sen ansaitsevat.

Itseasiassa en ole huomannut. Väittääkö joku jotain muuta?

Huomasitko jo lapsena, että sinusta tulisi täydellinen kusipää joka luulee olevansa kaikkia parempi? Huomasitko jo lapsena, että sinusta tulee se mieshuora joka upottaa piippisä iha minne sattuu tai huora joka antaa ihan kaikille? Turpa kii :D

jo hyvin varhaisessa vaiheessa kiinnostuvani ainoastaan asioista, joista minulle ei kerrota. Esitin kysymyksiä, joihin en saanut vastauksia. Aloin viihtyä yksin jo senkin takia, koska ymmärsin ja näin asiat niin eritavoin. Herätän yhä niin paljon kysymyksiä muissa, että en voi viettää ihmisten seurassa pitkiä aikoja.