Ahdistava olo juomisen takia

Terve!

Itelleni tuli samanlainen olo huume kokeilujen jälkeen.
Tai no se viimeinen kokeilu (amfetamiini) laukaisi VALTAVAN ahdistuksen.
Luulin kuolevani seuraavan viikon, en pystynyt rauhottua hetkeksikään.
Se päätty sitten siihen että kävin lääkärissä ja sain Diapam 5mg sekä
jotai nukahtamislääkkeitä että saisin edes nukuttua. Sitten ku sain nukuttua
ja sain edes pienen hetken olla rauhassa tuli normaali olo takasin ja kaikki oli hyvin
kunnes viikko sen jälkeen join koko viikonlopun.Lauantai iltana ku yritin mennä
nukkumaa (kännissä) nii tuli valtava ahdistus ja kierin itteni uneen sängyssä.

Aamulla taas huomasin että ahdistaa ihan valtavasti ja se ei loppunu koko päivänä tällee se sitten päivä päivältä jatku ja jatku.Tällä kerralla päätin että
en koske pitkää pitkää aikaa alkoholiin enkä enää ikinä huumeisiin.
Kahvin juonin lopetin seinää,sekä nikotiinin vähensin ja aloin urheilla.
Päätin etten syö enää yhtäkää rauhottavaa vaikka en nukkuis tuntiakaa ilman niitä.Ja vaihdoin unirytmini että menin nukkuu aikasin ja nukuin joka yö 8-10tuntia.
Nyt 2kkn jälkee olo on parempi ja se paranee joka päivä.
Jos ahdistaa oikein kunnolla nii itelleni ainaki auttaa kävely,kuuma suihku,
lukeminen. Ootko kertonut kellekkää tästä?
Itelle ainaki helpotti kun kerroin hyvälle kaverille.
Tällä hetkellä tulee välillä semmosii juttuja että esm jossai uudessa tilanteessa
alan miettiä et mitä jos yhtäkkiä sekoaisin mitä jos yhtäkkiä saan jonkun kohtauksen jne.Mutta alan oppia miten "hallita" näitä ajatuksia.
Sun kannattaa nyt olla pidemmän ajan selvinpäin!
Ja kysele toki jos tulee jotai mielee!

Itse sain toissayönä ahdistuskohtauksen tai sen tapaisen kun olin humalassa. Aluksi olin vaan aivan hyperaktiivinen ja en pystynyt ollenkaan kontrolloimaan itseäni. Hypin ja pompin ja juoksin hulluna, ja jossakin vaiheessa aloin panikoimaan ja makasin maassa hyperventiloiden. Joku soitti ambulanssin, ja vietiin sairaalaan. Siellä sanottiin että täysin psykologista. Verenpaine oli korkea, verensokeri matala. Pääsin kotiin kun rauhotuin. Eilen koko päivän oli kiristävä tunne rintakehässä ja ahdistava olo. Nyt en tiedä miten uskallan enää juoda.

samoja juttuja itselläni. ahdistaa enkä saa nukutuksi

Toisille ei alkoholi sovi ollenkaan. Kannattaa sitten vain pysyä erossa päihteistä ja keinopiristeistä.

Onhan alkoholin käytöstä alakuloisuuteen tai masentuneisuuteen taipuville ihmisille tehty paljon tutkimustyötä.
Alkoholi vaikuttaa myönteisen alkuvaikutuksen jälkeen elimistössä epätasapainoa kehon hormoonitaloudessa.
Serotoniinitason aleneminen aiheuttaa masennusta. Sitten tuo ikävä moraalinen puoli. Sisäinen kontrolli toimii kuin yleinen syyttäjä.

Minä ja alkoholi emme sovi yhteen. Minusta onkin melkein tullut absolutisti krapulan ja joskus jopa alkukännäyksestä johtuvan murskaavan ahdistuksen takia. Jos alkoa on mennyt yhtään enempää kuin olisi sopivaa, niin seuraavana päivänä oloni on henkisesti kuin olisin helvetin esikartanossa. Asiaan ei vaikuta, vaikka edellisenä iltana olisi ollut hauskaa enkä olisi yhtään mokaillut. EI auta, silti seuraavana päivänä olen melkein suunnittelemassa itsemurhaa. Joskus jopa vielä toisenakin päivänä.
Myös esim. 1-2 siiderin/oluen juominen aiheuttaa ahdistavan tunteen. Joten en ota yleensä edes kohteliaisuudesta missään tilaisuudessa seuraksi alkoa. Olen siis melkein absolutisti. Mielummin niin kuin se tunne, mikä krapulassa on.

Tätä miekii sureksin kun ai on hyvä pötikkä wiinaa jemmassa pahan päivän varalle. Mut aivan merkillistä; kipeenä drinkin ottaminen onkin hyväksyttävä teko.
Siis ns. yliminän mielestä. Morkkista ei tul, mut fiinakaan ei käy päähän.

Liian ankaran yliminän omaavan henkilön kannattaa pitää olla tarkka kaiken nautittavan kaa.
Viinan ottaminen meikälle on vapaaehtoist mielensäpahoittamistouhuu. yks äkkiväärä sanos notta mielisairautta se on.

just äsken heräsin ite kans tollaseen ahdistuksen tunteeseen ja nyt on sellanen pieni humalainen olo ja epätodellinen olotila. et kai se on ihan normaalia. olo oli ihan samanlainen kuin ex juojalla.

Itse huomannut viime aikoina, että tulee sen kahden oluen jälkeen aivan älytön ahdistus ja masentunut olo. Saattaa olla että lähden ystävien seurassa baariin iloisella mielellä mutta kun olen ottanut sen kaksi niin pakko lopettaa ilta siihen ja lähteä kotiin sen ahdistuksen ja sietämättömän olon takia.

Lopettakaa se etanolin juominen nyt oikeasti..
Juokaa suoraan vaikka bensaa sitten.

Pitempiaikainen viinojen käyttö alentaa kehon hyvinvoinnille välttämätöntä serotoniinitasoa. Se alkaa näkyä lisääntyvänä apatiana ja ärtyvyyden lisääntymisenä.

Vaikka AA on jäänyt kokematta, siinä periaatteessa on hyvää se, että ei tarvi kun tämän päivän on ottamatta. Vieroitusoireiden kestämiseen on hyviä keinoja.
Jo apteekkilaiset osaavat suositella vaikka vitamiinisatseja. Ne maksavat, mutta jelppaavat kestämään alkupäivät.

Olen luullut olevani poikkeava krapula-ahdistuksen ja selittämättömien pelkotilojen vuoksi. Huojentavaa todeta että asia taitaakin olla suhteellisen yleistä. Jokatapauksessa olo on niin hirvittävä pääosin henkisesti seuraavana päivänä että juontikerrat on nykyään 1-2krt/vuosi. Kohtuutonta että yhden illan vuoksi liki sairastuu kk:n masennukseen. Vaikka ilta olisi kuinka hauska niin ei apua, ahdistus iskee. Nousuhumalassa kyllä on aina mukava olla. Hetkenhän sitä tosin vaan kestää. Polla toimii kyllä kirkkaammin ylipäätään kun on jättäny vuosien viikonloppuryyppämistavan pois.

Itseäni taas alkanut ahdistaa jo se kun kaverini joka viikonloppu suunnilleen jankuttaa ryyppäämään mutta kun ei huvita niin ei huvita, en saa siitä juomisesta mitään tyydytystä kuten ehkä hänen alkoholistiaivonsa. En voi ajatella muuta kuin niitä seuraavia vittumaisia päiviä kun mahassa kiertää ja muutenkin paska olo. Onko moisessa itsensä myrkyttämisessä mitään järkeä?

Tämän lisäksi vituttaa kun väkisin änkeää kylään ja ehkä sitten livenä jatketaan samaa ryyppäämäänjankutusta kun haluaisin vain yksikseni rentoutua ja latautua viikkoa varten.

Onko tähän sitten enää muuta ratkaisua kun pistää tämäkin kaveri jäihin yhteydenpidollisesti ja elää kokonaan erakkona rauhassa ja vailla stressitekijöitä...

Odotan sitä päivää, et päässä naksahtaa nii pahasti, et viihtyy baareissa ilman alkomahoolia. ;) Oon lopettanu ryyppäämisen. Baariin oon eksyny edellisen kerran viime vuoden puolella. Selvinpäin ei jaksa katella humalaisten sekoilua.