Olen yksinhuoltaja ja olemme asuneet lapseni kanssa nyt 2,5 vuotta kaksistaan.Hän näkee isäänsä vaihtelevasti 4-10 päivänä kuukaudessa,riippuen isän töistä ym. menoista.
Tänään pahoitin mieleni kun lapsi tuli päiväkyläilyltä isänsä luota ja oli sanonut ettei halua palata äidinsä luo.Kysyin sitten lapselta miksi ei haluaisi tulla äidin luo niin vastaus oli "en tykkää äidistä kun äiti on suuttunut,silloin haluan olla isän luona" ja myöhemmin sanoi että haluaa muuttaa isän luo asumaan.
Mietin että olenko tehnyt jotain väärin. Meillä ei useinkaan riidellä mutta säännöt ja rajat on tehty selväksi,karkkipäivä on vain lauantaisin,kaikkea ruokaa pitää maistaa,hampaat pestä ja telkkaria katsotaan vain maksimissaa 1 tunti päivässä ym.
Kysyin sitten lapselta että mitä oli tänään tehnyt isänsä luona niin vastaukseksi sain että "syötiin makaronia,jäätelöä ja katsottiin piirrettyjä eikä iskä koskaan komenna...
Onko tämä nyt sellaista "isä on kivempi kun ostaa herkkuja ym" vai pitäisikö minun olla huolissani näistä kodin rajoista ja jousta niistä ettei lapsi koe liian tiukiksi kotona oleviaan rajoja ja sääntöjä.
Ja ei mieluiten mitään haukkimisia tms.Asiallisia vastauksia mieluiten.
Tänään pahoitin mieleni kun lapsi tuli päiväkyläilyltä isänsä luota ja oli sanonut ettei halua palata äidinsä luo.Kysyin sitten lapselta miksi ei haluaisi tulla äidin luo niin vastaus oli "en tykkää äidistä kun äiti on suuttunut,silloin haluan olla isän luona" ja myöhemmin sanoi että haluaa muuttaa isän luo asumaan.
Mietin että olenko tehnyt jotain väärin. Meillä ei useinkaan riidellä mutta säännöt ja rajat on tehty selväksi,karkkipäivä on vain lauantaisin,kaikkea ruokaa pitää maistaa,hampaat pestä ja telkkaria katsotaan vain maksimissaa 1 tunti päivässä ym.
Kysyin sitten lapselta että mitä oli tänään tehnyt isänsä luona niin vastaukseksi sain että "syötiin makaronia,jäätelöä ja katsottiin piirrettyjä eikä iskä koskaan komenna...
Onko tämä nyt sellaista "isä on kivempi kun ostaa herkkuja ym" vai pitäisikö minun olla huolissani näistä kodin rajoista ja jousta niistä ettei lapsi koe liian tiukiksi kotona oleviaan rajoja ja sääntöjä.
Ja ei mieluiten mitään haukkimisia tms.Asiallisia vastauksia mieluiten.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Näinhän ton ikäinen lapsi monesti käyttäytyy..hakee huomiota ja jne. Sitten pitäisi olla huolissaan, jos palaisi luoksesi ja ei puhusi enää mitään..joten ihan normaalia lapsen käytöstä..
sanoisin et ihan normaalia et sanotaan noin. Totta kait sen luona on kivempaa missä saa herkkuja ja katsoa enemmän telkkaria.
pahaltahan se tuntuu kun lapsi noin sanoo,mut ei kannata siitä asiasta liikoja stressiä ottaa.
voisit ottaa lapsen isän kanssa puuheeksi että olisi yhteiset peli säännöt,eli samat säännöt molemmissa paikoissa. Monella tutulla on näin toimittu ja silloin on niin isä että äiti yhtä kivoja ja ei ole kumpikaan se kivempi.
ehkävähän huonosti kirjotettu mut ymmärsit varmasti mitä ajoin takaa.
komppaan.. :-)
Katsoppas jos huvittaa MLL sivuilta 4 vuotias lapsi:)
On normaalia, mutta voi myös pitää paikkansa. Riippuu kuinka paljon vietät aikaa lapsen kanssa. Minun tapauksessa kun lapsi on luonani, olen siis etä, joka kerta itkee kun joutuu lähtemään takaisin, riippumatta luonaolo ajan pituudesta. Lähi ei juurikaan vietä lapsen kanssa aikaa, siinä selitys. Ja lapsi on myös tämän itse sanonut. Minun luona ei ole kuin muutama hassu lelu, kun taas lähin luona hyllyt notkuu. Eli ei ole leluistakaan kiinni. Kuten ei myöskään herkuista.
Ja suurena asiana vaikuttaa tietysti se, että tottakai lapsi tykkää olla sen vanhemman luona, jota näkee vähemmän. Siis jos tuo etä nyt yhtään osaa olla vanhempi.
Lapsi tarvitsee läsnäoloa ja aikaa, siinä avaimet.
No joo,jos sen noin haluaa käsittää, niin hiton paljon paremmin meidänkin lapsella on isänsä luona kuin minun.
Isä ehtii olla lapsensa kanssa viikonlopun verran kuukaudessa. 2 päivää kolmestakymmenestä, ja se vietetään leikkien ja lapsen ehdoilla..
Minä käyn töissä, herään aamulla viideltä ja pääsen kotiin iltapäivällä viideltä. En yksinkertaisesti jaksa enää leikkiä..
Totta, että ei se todellakaan ole leluista kiinni. Lapsi keksii leikkejä vaikka kengän nauhoista, kunhan vaan saa vuorovaikutteisen suhteen..Nykyään on paljon kaikenlaisia DVD elokuvia, jota lapset kyllä tykkää katsellä, mutta en ole ihan varma siitä, onko se lapsen kehityksen kannalta parasta mahdollista..siis suuressa määrin.
Ja kun lapsi hiemen kasvaa vaikkapa 7-8 vuoteen, sitten hän keksii ns.kiristyspolitiikan, eli kiristää vuorotellen vanhempiaan riippuen siitä, kumman luona hän asuu..ja vanhemmat juoksee ristiin rastiin, että saisivat lapsen hyväksynnän..näin siis kehittyy narsistinen persoona.
Se menee niin, että lapsi tottelee ja aikuinen ohjaa..ja lapsi kokee turvallisuuden tunteen, kun hänen ei tarvitse ottaa ylimääräistä vastuuta..
Normaalia. Lapsi vaan purkaa ns. pahaa oloaan, kun ei voi olla molempien kanssa. Isää tulee ikävä ja äitiä tulee ikävä. Stressaavaa aikaa myös lapselle. Älä lähde mukaan lapsen kuvioihin ainakaan ostoslinjalle tms. mitä olen nähnyt. Vaikka lapsi sanoisi noin, sano sinä tavatessa, että
"ihana nähdä sinua äitillä oli kova ikävä, sinulla oli varmaan hirmu hauskaa isän luona, kerro äitille mitä kivaa teitte"
ja lapsi tuntee posiitiivisesti että olette samalla puolella, eikä tarvitse valita puoliaan.
tulee ja menee, muista kuitenkin että lähinä olet se tärkeä henkilö ja koska asetat rajoja, olet vielä tärkeämpi koska lapsi tarvitsee rajoja kasvaakseen oikein.
puhuttelu etälle voisi tehdä terää lapsen kannalta ajatellen.
toki äidistä tuntuu pahalta tuommoinen. Kun ilmaisu menee ohi ja muutama päivä ja teette kaikkea kivaa yhdessä niin tuskin lapsi puhuu mitään vastaavaa.
Toinen vaihtoehto on, että etä on ns. hankala tapaus ja on mustamaalannut piruja seinille eli manipuloi lasta. Tuota en ensin miettisi, koska en tiedä tapauksesta muuta mutta täysin mahdollista siis. Kokemusta on että näin on tehty jopa minun 2,5 vuotiaalleni.
Huomaatko, miten sinä jo itsekkin alennat isää omissa kirjoittelussasi..lapsen tarvitsee tietää, että hän ei tee mitään pahaa, jos välittää toisesta ja tulee ikävä..
”Kokemusta on että näin on tehty jopa minun 2,5 vuotiaalleni.” lauseesi on paljastava. Pitää olla ”meidän 2,5 vuotiaallemme”. Siksipä niitä riitoja on kun toinen tai molemmat omivat lapsen.
Mm..meillä neljävuotias on juuri tuollainen,äti ion huono,ei halua äidille jne ja isä käyttää näitä lausuntoja sitten häikäilemättä minuavatsaan esim nauhoittamalla ne ja lähettää s-postiin taikka puhelimen,näyttää sosiaaliviranomaisille ja koittaa vedota heihin..
että näin