tässä paripäivää sitten vihdoin ja viimein uskalsin mennä koululääkärille puhumaan pakko-oireistani.
itkin ja kerroin oireeni niin tarkasti kuin vain osasin. Kerroin esim. siitä miten tää hankaloittaa mun normaalia elämää ja sillee. siis kerroin aikalailla kaiken. mitä pakko-oireita minulla on ja niin edespäin.
...ja mitä teki lääkäri?
se katto hetken ihan sellasella "et o tosissas" ilmeellä ja sen jälkeen vähän naurahti.
oikeesti tollanen loukkaa ihan älyttömästi. Muutenki tosi vaikeeta kertoa kenellekkään tälläisestä ongelmasta.
kyllä se sitten lopuks kyseli kaikkee ja saatiin sovittua et pääsen jonnekki.
mut oikeesti en mä ite ainakaan olis voinu nauraa kellekkään joka ihan tosissaan siin itkuisena selittää miten tälläsen takia elämä on ihan helvettiä.
tuli tosi sellane olo et " ok nyt hävettää viel enemmä. paniikkipaniikki miks menin kertomaa" taisiis se ei oikee tuntunu ottavan mua vakavasti.
ääähhhh ärsyttävää :sss
miten teihin on reagoitu kun olette jollekkin kertoneet ?
itkin ja kerroin oireeni niin tarkasti kuin vain osasin. Kerroin esim. siitä miten tää hankaloittaa mun normaalia elämää ja sillee. siis kerroin aikalailla kaiken. mitä pakko-oireita minulla on ja niin edespäin.
...ja mitä teki lääkäri?
se katto hetken ihan sellasella "et o tosissas" ilmeellä ja sen jälkeen vähän naurahti.
oikeesti tollanen loukkaa ihan älyttömästi. Muutenki tosi vaikeeta kertoa kenellekkään tälläisestä ongelmasta.
kyllä se sitten lopuks kyseli kaikkee ja saatiin sovittua et pääsen jonnekki.
mut oikeesti en mä ite ainakaan olis voinu nauraa kellekkään joka ihan tosissaan siin itkuisena selittää miten tälläsen takia elämä on ihan helvettiä.
tuli tosi sellane olo et " ok nyt hävettää viel enemmä. paniikkipaniikki miks menin kertomaa" taisiis se ei oikee tuntunu ottavan mua vakavasti.
ääähhhh ärsyttävää :sss
miten teihin on reagoitu kun olette jollekkin kertoneet ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tosi hyvä, kun menit hakemaan apua, ja siitä se varmaankin lähtee eteenpäin..:) Tsemppiä! Mutta tosi tyhmästi toimittu lääkärisi osalta! Pakko-oireet saattaa muiden mielestä tuntua täysin turhilta, vaikka itselle niiden toteuttaminen on hyvin tärkeää - ja myös hyvin ahdistavaa ja rasittavaa. Siltä osalta ymmärrän, vaikkakaan en hyväksy, jos joku käyttäytyy, kuten lääkärisi. Ei voi muuta sanoa kuin että hänen sietäisi hävetä! Itse olen joillekin, esim. kavereilleni kertonut pakko-oireisesta häiriöstäni ja saanut ymmärtäväistä vastaanottoa. Nykyään voin kavereideni kanssa jopa nauraa vanhoille, nyt tyhmiltä kuulostaville oireilleni, hyvässä mielessä. Myös psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolle olen vastikään uskaltautunut. Pienempänä sain kyllä osakseni kummastusta esim. kavereiden (ja myös itseni) silmissä, mikä on täysin ymmärrettävää, koska kaikki tuntui tosi oudolle. Käsitteestä "pakko-oireinen häiriö" ei ollut tietoakaan. Nykyään kaverit on jo sen verran "kypsiä" ymmärtämään, jos siis olen asiasta heille kertonut.
Hienoa että uskalsit mennä juttelemaan koululääkärille. Lääkäri kieltämättä käyttäytyi hyvin epäammattimaisesti, mutta älä siitä välitä. Useat koulussa työskentelevät lääkärit saattavat olla nuoria, juuri valmistuneita, jotka eivät osaa vielä täysin sitä, kuinka mielenterveysongelmallisten potilaiden kanssa tulee toiimia.
Sen verran hän kuitenkin toimi oikein, että lähetti sinut eteenpäin.
Kaikki lääkärit eivät osaa käsitellä mielenterveysongelmallisia potilaita, he ovat lukeneet lääkiksessä asiasta vain kirjasta ja asia on niin moni mutkainen verrattuna esim. syylän poistoon.
Oma mieheni on tk-lääkäri ja ennen minua hän ei tiennyt juuri lainkaan mitään masennuksesta, ahdistuksesta ja kaikesta siitä paskasta mitä mielenterveyssairaudet tuovat mukanaan. Nyt hän on hyvin selvillä siitä, mitä mt-potilaan päässä saattaa liikkua ja miten se vaikuttaa joka päiväiseen elämään. Eli ainakin yksi "kotona koulutettu" lääkäri löytyy täästä maasta.
No, lääkäri varmaan naurahti sen takia, että ei sulla mitään hätää ole. lääkäri joutuu lähes päivittäin samankaltaisten tilanteiden eteen.