Nyt vasta tajuan, mulla on BED

Eikä tähän mennytkään, kuin 33-vuotta elämästäni. Ahmimisen aloitin jo lapsena. Söin niinkutsutusti suruuni ja silloin, kun ruokaa oli, söin söin ja söin, sillä saattoi olla hetkiä, ettei ruokaa ollut. Olen alkoholistiperheestä ja uskon syyn ahmimiseen olevan sieltä käsin. Eli rehellisesti maailman kurjimman lapsuuden mikä sisälsi kaikkea. Myös sitä, mitä juuri tätä lukiessa ajattelet :(

Olen pitkään miettinyt, etten ole normaali, viimeiset 20-vuotta ainakin. Saatan vetää paketin konvehteja, raivon vallassa mennä pakastimelle ja hakea litra jäätelöä ja mikäli sitä ei ole, saatan ajaa 10 kilsaa huoltoasemalle vaikka keskellä yötä saadakseni haluamani ja vähän enemmän, mukaan tarttuu sipsipaketti, keksipaketti, tuoremehua jne. jotka ahmin heti sen jälkeen, kun olen ensin käynyt huoltiksen hesessä vetämässä jonkun kunnon ison burgeriaterian. Kakkua saatan syödä koko kakun jos niikseen tulee. Ruokaa menee, vaikka olisin jo täynnä, haen silti lisää ja syön niin kauan, kunnes voin pahoin enkä kykene liikkumaan. Lääkäreiltä en saa apua, käskevät liikkumaan enemmän ja syömään vähemmän.

Joo-o. Mä liikun joka päivä ja hikeen vedän 3-4 kertaa viikossa, enkä mitään kevyttä liikuntaa, vaan kunnon salitreeniä, sählyä, jumppia, lenkkejä jne.
Painoni heittelee 67-87 välillä, ihan ahmimistasoni mukaan. Tää on sairasta, sitä olen miettinyt aina, mutta nyt vasta ymmärrän miksi.

Sitten tulee se kysymys, MISTÄ MÄ SAAN APUA?