Pystyt parempaan

Hmm, jos tässä käsitellään samaa ajatusta, kuin uusimmassa Fakta lehdessä-Parempi pomo, tunteiden johtaminen, epäsuorasti viitataan tähän:
- Epäonnistuvassa ryhmässä:
-krittisyyttä pidetään hyveenä, ideat torpedoitaan nopeasti, on tiukka kuri, virheitä ja epäonnistumisia pelätään, virheen sattuessa etsitään syntipukkeja, joitakin yksilöitä suljetaan ryhmän ulkopuolelle, häpeä estää oppimisen, huomio kiinnitetään itseen ja omiin suorituksiin.

Kun taasen
Onnistuvassa ryhmässä:
- On myönteinen henki, kaikkien ideoiden annetaan kukkia, viedään eteenpäin toisen ideoita, ilmapiiri on rento, epäonnistumisia ei pelätä, puututaan ongelmiin ja ratkaistaan ne, koetaan vahva läsnäolon tunne,
on mahdollisuus kasvaa ihmisenä, huomio kiinnitetään toisiin (ei kriitisyyssävyisesti).

Maan mainio Stella Polariksen näyttelijä Outi Mäenpää ohjeistaa lehtiartikkelissa, miten saavutetaan onnistuneen ryhmän henki:
Hän mm. toteaa; ei vaadi paljon havaita toisisista ihmisistä vikoja ja puutteita, Itse asiassa olemme erittäin taitavia löytämään sekä omia että toistemme heikkoja kohtia. Taustalla on pelko toisen paremmuudesta ja mahdollisesta omasta epäonnistumisesta.

Kun ei mene pelkoon mukaan, on vapaa. Rennossa olotilassa ihminen on parhaimillaan ja nauttii tekemisistään. Hän hyväksyy, että on vain ihminen, heikkouksineen kaikkineen.

Outi Mäenpää kehoittaa joka päivä tekemään töitä egon kanssa. Voi syntyä egojen välinen taistelu, jossa pyritään voittoon hinnalla millä hyvänsä. Ihmisillä on uskomaton taito käyttää valtaa viestinnän kautta, myös varsin hienovaraisesti. Niin kauan kun ryhmässä on virheiden pelko, kontrolli lisääntyy ja luovuus vähenee. Myös ilmaisu ja vuorovaikutus muuttuvat muodollisiksi. Työpaikoilla kannattaa luoda sellainen ilmapiiri, että virheitä sallitaan, muuten häpeän pelko estää oppimisen ja yhteistyö takkuaa. Torjunta on turhauttavaa.

Krittisyyden taustalla on myös kateutta ja vihaa. Harvoin negatiivisia tunteita tuodaan työpaikoilla suoraan esiiin, usein ne tuodaan mutkan kautta.
" Piiloagressiivisuus aiheuttaa monia vaikeita ongelmia, muun muussa sen, että joidenkin kanssa ei enää puhuta. Se, että ihminen on näkymätön ja suljettu ryhmän ulkopuolelle, on raju rangaistus".

Torjunnan vaikutusta voi kokeilla niin, että pyytää toista vaikka vain vartin ajan tyrmäämään kaikki omat ehdotuksensa. Vähän ajan kuluttua ehdottaja turhautuu täysin, eikä keksi enää mitään rakentavaa. Osia voi vaihdella.

Seuraavaksi voi kokeilla toisenlaista läheystymistapaa: kannusta toista kertomaan lisää ja innostuu itse asiasta.

Vuorovaikutuksen tyypillisiä kielteisiä rooleja ovat kriittinen, rankaiseva vanhempi ja huonosti voiva lapsi, joka sanoo pettymyksen tunteensa välittömästi julki.

Toinen tapa on antaa viesti, että olet käyttäytynyt huonosti, enkä siksi puhu sinulle. Mykkäkoulu on eräs lapsen rooleista, sekin on voimakasta vallankäyttöä.

"Pysy aina perusminuudessa, eli aikuisuudessa. Toisen kriitisyyteen tai sekavuuteen ei kannata tunnetasolla mennä mukaan. Aikuisuutta on käsitellä asiat asioina ja tehdä tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä, suosittelee Outi.

Vanha totuus on se, että mihin ihminen keskittyy, se lisääntyy. Luottamus ja kannustus ovat vahvoja vaikuttajia.
"Jos pidät toista ihmistä kyvyttömänä, hänestä tulee ainakin siinä yhteydessä kyvytön. Tämä pätee sekä avioliitossa että työyhteisössä. Ihmisen kannattaa olla tarkka siitä, mitä ajatuksia hänen päässään on.

Jos heikkouksien sijaan keskittyy toisen hyviin puoliin, myös lopputulos on hyvä. Omasta tulokulmasta onnistuminen on usein kiinni.

"Keskity toisen ihmisen heikkojen puolien sijaan hänen vahvuuksiinsa. Liiasta kriittisyydestä pääsee eroon, kun tekee joka päivä itselleen jotain hyvää. Anna myös toisille anteeksi heidän virheensä ja puutteensa. Näin luodaan hyväksyvää ja kannustavaa kulttuuria, jossa monenlaiset ideat kukkivat".

Parempipomovairyhmä? kirjoitti:

Hmm, jos tässä käsitellään samaa ajatusta, kuin uusimmassa Fakta lehdessä-Parempi pomo, tunteiden johtaminen, epäsuorasti viitataan tähän:
- Epäonnistuvassa ryhmässä:
-krittisyyttä pidetään hyveenä, ideat torpedoitaan nopeasti, on tiukka kuri, virheitä ja epäonnistumisia pelätään, virheen sattuessa etsitään syntipukkeja, joitakin yksilöitä suljetaan ryhmän ulkopuolelle, häpeä estää oppimisen, huomio kiinnitetään itseen ja omiin suorituksiin.

Kun taasen
Onnistuvassa ryhmässä:
- On myönteinen henki, kaikkien ideoiden annetaan kukkia, viedään eteenpäin toisen ideoita, ilmapiiri on rento, epäonnistumisia ei pelätä, puututaan ongelmiin ja ratkaistaan ne, koetaan vahva läsnäolon tunne,
on mahdollisuus kasvaa ihmisenä, huomio kiinnitetään toisiin (ei kriitisyyssävyisesti).

Maan mainio Stella Polariksen näyttelijä Outi Mäenpää ohjeistaa lehtiartikkelissa, miten saavutetaan onnistuneen ryhmän henki:
Hän mm. toteaa; ei vaadi paljon havaita toisisista ihmisistä vikoja ja puutteita, Itse asiassa olemme erittäin taitavia löytämään sekä omia että toistemme heikkoja kohtia. Taustalla on pelko toisen paremmuudesta ja mahdollisesta omasta epäonnistumisesta.

Kun ei mene pelkoon mukaan, on vapaa. Rennossa olotilassa ihminen on parhaimillaan ja nauttii tekemisistään. Hän hyväksyy, että on vain ihminen, heikkouksineen kaikkineen.

Outi Mäenpää kehoittaa joka päivä tekemään töitä egon kanssa. Voi syntyä egojen välinen taistelu, jossa pyritään voittoon hinnalla millä hyvänsä. Ihmisillä on uskomaton taito käyttää valtaa viestinnän kautta, myös varsin hienovaraisesti. Niin kauan kun ryhmässä on virheiden pelko, kontrolli lisääntyy ja luovuus vähenee. Myös ilmaisu ja vuorovaikutus muuttuvat muodollisiksi. Työpaikoilla kannattaa luoda sellainen ilmapiiri, että virheitä sallitaan, muuten häpeän pelko estää oppimisen ja yhteistyö takkuaa. Torjunta on turhauttavaa.

Krittisyyden taustalla on myös kateutta ja vihaa. Harvoin negatiivisia tunteita tuodaan työpaikoilla suoraan esiiin, usein ne tuodaan mutkan kautta.
" Piiloagressiivisuus aiheuttaa monia vaikeita ongelmia, muun muussa sen, että joidenkin kanssa ei enää puhuta. Se, että ihminen on näkymätön ja suljettu ryhmän ulkopuolelle, on raju rangaistus".

Torjunnan vaikutusta voi kokeilla niin, että pyytää toista vaikka vain vartin ajan tyrmäämään kaikki omat ehdotuksensa. Vähän ajan kuluttua ehdottaja turhautuu täysin, eikä keksi enää mitään rakentavaa. Osia voi vaihdella.

Seuraavaksi voi kokeilla toisenlaista läheystymistapaa: kannusta toista kertomaan lisää ja innostuu itse asiasta.

Vuorovaikutuksen tyypillisiä kielteisiä rooleja ovat kriittinen, rankaiseva vanhempi ja huonosti voiva lapsi, joka sanoo pettymyksen tunteensa välittömästi julki.

Toinen tapa on antaa viesti, että olet käyttäytynyt huonosti, enkä siksi puhu sinulle. Mykkäkoulu on eräs lapsen rooleista, sekin on voimakasta vallankäyttöä.

"Pysy aina perusminuudessa, eli aikuisuudessa. Toisen kriitisyyteen tai sekavuuteen ei kannata tunnetasolla mennä mukaan. Aikuisuutta on käsitellä asiat asioina ja tehdä tarvittaessa korjaavia toimenpiteitä, suosittelee Outi.

Vanha totuus on se, että mihin ihminen keskittyy, se lisääntyy. Luottamus ja kannustus ovat vahvoja vaikuttajia.
"Jos pidät toista ihmistä kyvyttömänä, hänestä tulee ainakin siinä yhteydessä kyvytön. Tämä pätee sekä avioliitossa että työyhteisössä. Ihmisen kannattaa olla tarkka siitä, mitä ajatuksia hänen päässään on.

Jos heikkouksien sijaan keskittyy toisen hyviin puoliin, myös lopputulos on hyvä. Omasta tulokulmasta onnistuminen on usein kiinni.

"Keskity toisen ihmisen heikkojen puolien sijaan hänen vahvuuksiinsa. Liiasta kriittisyydestä pääsee eroon, kun tekee joka päivä itselleen jotain hyvää. Anna myös toisille anteeksi heidän virheensä ja puutteensa. Näin luodaan hyväksyvää ja kannustavaa kulttuuria, jossa monenlaiset ideat kukkivat".

Hyvää asiaa ja tunnistan itseni. Kummankin puolen. Toisaalta olen se torjuttu ja torpedoitu, toisaalta perustelematon torjunta nostaa vihan pintaan ja tulen hyvin kriittiseksi ja ankaraksi. Turhaudun, koska olen aikanaan käsitellyt tämän ankaran puolen itsessäni. Sitten kun ihmissuhteisiin liittyvä stressi käy ylivoimaiseksi, pääsee pirullisempi puoli esiin. Eikä se ainakaan vihalla parane. Nyt musta tuntuu, että tarvitsisin sitä ymmärrystä ja kärsivällisyyttä toisten taholta. Mutta ei voi mitään, jos pyyntöön ei vastata. Kun vain tietäis, onko kyse siitä, ettei toinen halua vai ettei vaan pysty...sekin jo auttaisi käsittelemään tilannetta. :'(
ps.kiitos hyvästä artikkeliviittauksesta!