Tuntuu ihan helvetin pahalta olla yksin.
Olen 28-vuotias mies ja elänyt koko aikuisiän yksin.
Suurin syy yksinäisyyteeni on se että en päästä ihmisiä lähelle. En ymmärrä itseäni, mistä moinen suojamekanismi on lähtöisin, mutta jotenkin ihmiset tuntuvat pelottavilta. Tutustun ihmisiin, mutta jos joku haluaa tuntea minut paremmin, nostan suojamuurin ylös.
Olen muuten melko ulospäinsuuntautunut ja kykenevä keskusteluun, mutta heti jos minua pyydetään juhlimaan tai erilaisiin tapahtumiin, kieltäydyn, koska jonkinlainen pelko kalvaa sisimmässäni. Surullisempaa on se, että olen antanut naisille pakkeja tämän takia.
Tuntuu vain siltä että asiat on muuten okei, mutta pään sisällä on jokin suojamekanismi, joka haluaa pilata elämäni.
Onko täällä muita, jotka painivat samankaltaisen ongelman kanssa?
Olen 28-vuotias mies ja elänyt koko aikuisiän yksin.
Suurin syy yksinäisyyteeni on se että en päästä ihmisiä lähelle. En ymmärrä itseäni, mistä moinen suojamekanismi on lähtöisin, mutta jotenkin ihmiset tuntuvat pelottavilta. Tutustun ihmisiin, mutta jos joku haluaa tuntea minut paremmin, nostan suojamuurin ylös.
Olen muuten melko ulospäinsuuntautunut ja kykenevä keskusteluun, mutta heti jos minua pyydetään juhlimaan tai erilaisiin tapahtumiin, kieltäydyn, koska jonkinlainen pelko kalvaa sisimmässäni. Surullisempaa on se, että olen antanut naisille pakkeja tämän takia.
Tuntuu vain siltä että asiat on muuten okei, mutta pään sisällä on jokin suojamekanismi, joka haluaa pilata elämäni.
Onko täällä muita, jotka painivat samankaltaisen ongelman kanssa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei.Et ole yksin.Minulla aivan samanlainen ongelma.Tajusin vasta tässä hiljattain tämän ongelmanja että kaikki kaveritkin alkaa jäädä aika vähäisiksi...Enkä jaksaisi olla aina yksinkään mutta sitten ei kuitenkaan tule lähdettyä ikinä mihinkään kun pyydetään..
Sama juttu täällä. Kavereita on aina ollut paljon, mutta yhtäkkiä huomasin että kaikki ovat johonkin jääneet ja mietin siihen syytä; no minussahan se. Itse en vain jaksanut olla läsnä ystäväsuhteissa ja edelleenkin jos minulle soitetaan, keksin lähinnä tekosyitä ettei tarvitse mennä. Vaikka tavallaan haluaisinkin, jokin kuitenkin estää. Silti ahdistun siitä, kun tajuan, ettei ole ystäviä enää.
Vähän samaa kokenut kanssa. Itse tosin tiedostan miksi nostan suojamuurin ja vetäydyn taas siihen kurjaan yksinäisyyteen. Joskus tuntuis helpommalta jos osais olla avoin ja sitä kautta saada kaikki kaverit takaisin..