Miksi voi MIKSI en saa mielestä pois miestä, jonka olen itse, siis ihan omana päätöksenäni, "jättänyt muille naisille"? En jaksa tai halua koko tapahtumaketjua kertoa, mutta lyhyesti sanottuna ihastuin useampi vuosi sitten, oma suhteeni oli loppumaisillaan/suhde ei toiminut. Lopulta ihastukseni pyynnöstä käytiin kahvilla/syömässä jne. muutaman kerran, peräännyin, palasin exän luo, suhde jämähti jälleen riitelyyn ja oltiin uudelleen juttuväleissä ihastuksen kanssa ja lopulta sanoin hänelle ettei onnistu. Olisi se onnistunut, mutta tilanne oli silloin hankala ja hänkin oli silloin tapailtavan naisen löytänyt. Hän sai minut hämmentyneeksi, joten sepitin hänelle jotain koska en tiennyt mitä tehdä.
Ajattelin pääseväni yli, koska en ole aiemmin ihastunut suuremmin suhteeni aikana enkä sitä ennen. Tiesin jo silloin muutama vuosi sitten, että sukat pyörivät jalassa ja lujaa. Hän pyörii edelleen mielessäni lähes jatkuvasti. Olen myös aikoinaan kertonut, että saatoin ajatella häntä halatessani avomiestäni. Ikävöin sitä tunnetta, minkä hän sai (ja ilmeisesti saa) aikaiseksi. En haluaisi, koska tiedän hänen tapailevan tai seurustelavan tällä hetkellä. Luoja miten pahalta tuntuu ajatella häntä toisen kanssa. Pelkään sitä päivää, kun hän sattuu naisensa kanssa samaan paikkaan samaan aikaan. En haluaisi nähdä häntä yksinkään, koska joka kerta se vetää minut täysin heikoksi ja jalat veteläksi. Toisaalta haluaisin nähdä, koska kaipaan nähdä.
Miksi ihminen ikävöi, vaikka on itse päättänyt olla ikävöimättä? Vielä vuoden, parin jälkeenkin?
Ajattelin pääseväni yli, koska en ole aiemmin ihastunut suuremmin suhteeni aikana enkä sitä ennen. Tiesin jo silloin muutama vuosi sitten, että sukat pyörivät jalassa ja lujaa. Hän pyörii edelleen mielessäni lähes jatkuvasti. Olen myös aikoinaan kertonut, että saatoin ajatella häntä halatessani avomiestäni. Ikävöin sitä tunnetta, minkä hän sai (ja ilmeisesti saa) aikaiseksi. En haluaisi, koska tiedän hänen tapailevan tai seurustelavan tällä hetkellä. Luoja miten pahalta tuntuu ajatella häntä toisen kanssa. Pelkään sitä päivää, kun hän sattuu naisensa kanssa samaan paikkaan samaan aikaan. En haluaisi nähdä häntä yksinkään, koska joka kerta se vetää minut täysin heikoksi ja jalat veteläksi. Toisaalta haluaisin nähdä, koska kaipaan nähdä.
Miksi ihminen ikävöi, vaikka on itse päättänyt olla ikävöimättä? Vielä vuoden, parin jälkeenkin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuttu juttuu,sama täällä