En ole oikein varma mille palstalle tämä aihe kuuluisi, mutta kirjoitan sen tänne, koska täällä ihmiset ovat aihetta miettineet ja todennäköisyys saada asiallisia vastauksia on suurin.
Voiko ihminen olla täysin sukupuoleton? Ei siis androgyyni vaan non-female-non-male-non-intersexual. Voiko olla identiteettia, joka ei yhdisty mihinkään sukupuoleen? Vai onko se sitten vain kyvyttömyyttä tiedostaa oma sukupuolensa?
Miksi ihmiset ylipäätään jaetaan sukupuoliin? Kuuluisiko ihmisellä olla joku sisäsyntyinen tuntemus, että on jotain sukupuolta (siis vaikka ei välittäisi kulttuurisista, yhteiskunnallisista roolimalleista, stereotypioista yms)?
Voiko ihminen olla täysin sukupuoleton? Ei siis androgyyni vaan non-female-non-male-non-intersexual. Voiko olla identiteettia, joka ei yhdisty mihinkään sukupuoleen? Vai onko se sitten vain kyvyttömyyttä tiedostaa oma sukupuolensa?
Miksi ihmiset ylipäätään jaetaan sukupuoliin? Kuuluisiko ihmisellä olla joku sisäsyntyinen tuntemus, että on jotain sukupuolta (siis vaikka ei välittäisi kulttuurisista, yhteiskunnallisista roolimalleista, stereotypioista yms)?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Transgenderi.
"transgender
Transgender-termillä kuvataan suomen kielessä yleensä ihmistä, joka elää mieheyden ja naiseuden rajalla, välillä tai ulkopuolella. Hän saattaa kokea olevansa sukupuoleton, sukupuoleltaan määrittelemätön tai omanlaisensa yhdistelmä naisellisena ja miehisenä pidettyä ruumiillisuutta, tyyliä ja persoonan piirteitä. Transgendereillä ruumiillisia sukupuoliominaisuuksia muuttavien hoitojen tarve on yksilöllistä: osa transgendereistä tarvitsee kaikki samat sukupuolen korjaushoidot kuin transsukupuoliset, osa ei tarvitse korjaushoitoja ollenkaan, osa tarvitsee osittaisen sukupuolen korjaamisen.
Joidenkin transgendereiden sukupuoli-identiteetti on nimenomaan ´transgender´, mutta identiteetti voi olla myös mm. sukupuoleton, kaksisukupuolinen, sukupuolen sekoittaja tai vaikka sukupuolianarkisti."
http://www.transtukipiste.fi/index.php?k=17271
Suurimmalla osalla ihmisiä on joku sukupuoli johon tuntevat kuuluvansa. Tämä on enimmäkseen synnynnäistä. Osalla voi kestää pitkään ennen kuin tämän sukupuolensa tiedostavat ja korjaamuspäätöksen tekevät. Näillä edellä mainituilla transgendereillä ei välttämättä ole tarkkaa tunnetta sukupuolesta ollenkaan. Kannattaa miettiä mikä itselle on parasta.
Voi olla sukupuoleton myös ilman mitään transgender-määritelmiä. Oikeastaan se on vähän höhlä kun jotenkin koko määritelmä asialle mitä henkilö ei halua, pysty tai voi määrittellä on omituisella pohjalla. Määritelmä määrittelemättömyydelle? Öh...
Kyllä, on ihmisiä joiden identiteetti ei osu mihinkään keksittyyn identiteettiin, vaan he kokevat itsensä juuri "sukupuolettomiksi".
Mitä tulee tuohon sukupuolikokemukseen, se on vain idea jolla yritetään kuvata sitä monimutkaista kokemusta mikä vaikuttaa ihmisen toimintaan. Biologisesti ilmaistuna mitään kokemusta jonain yksikkönä ei ole, vaan ainoastaan monimutkainen yhtälö neurologisia ja kehollisia prosesseja, jotka ovat ympäristön kanssa jatkuvasti vuorovaikutuksessa. Ellei sitten usko johonkin sieluihin tms. Transihmisillä tämä "kokemus" korostuu siksi, että "kokemuksen" aikaansaamat tai edellyttävät ilmaisutavat, olemisen tavat ym. ovat sellaisia että ympäristön vuorovaikutuksessa ne muodostuvat tai leimataan ristiriitaisiksi normatiivisten oletusten ja sosiaalisten toimintojen suhteen. Samoin neurologian ja kehon suhde voi olla siinä mielessä yhteensopimaton, että keho tuntuu "väärältä" tai vieraalta tai jotain muuta vastaavaa. Ei ole selvää missä määrin tuohon suhteeseen ja sen subjektiiviseen tuntemiseen vaikuttaa se miten kehollisia ominaisuuksia tulkitaan sosiaalisesti. Voi olla että se on suora syy-suhde neurologian ja fysiologian välillä, voi olla että sen aktivoimiseen tai hahmottamiseen tarvitaan sitä sosiaalista kontekstia jossa kehot ja tavat olla merkitään. Olisiko esimerkiksi susien kasvattamalla villilapsella koskaan oikeasti transsukupuolisuutta? Tällaisiin kysymyksiin ei ole tyhjentäviä vastauksia.
Niin sanotut "cis-sukupuoliset" eivät välttämättä "koe" sukupuolikokemusta samalla tavoin, sillä heidän prosessinsa ovat sellaisia jotka ovat linjassa normatiivisuuksien ja sosiaalisen maailman kanssa riittävällä tavalla. On tottakai lukemattomia erilaisia tilanteita ja tapoja missä myös cissit joutuvat tekemisiin sukupuolensa hahmottamisen kanssa, joten sikäli olisi liian yksinkertaista sanoa kuten usein sanotaan, että "cisseillä on sisäänrakennettu sukupuolikokemus, mutta sitä ei huomata koska ei ole ristiriitaa oman sukupuolen kanssa" tai jotain vastaavaa. Kyllä "sukupuolikokemus" on prosessi jota joka ikinen ihminen käsittelee jollain tavalla. Siinä ei vain nouse tämän tyylisiä seiniä vastaan, jonka kautta "transkokemus" määritellään.
Kenelläkään ei siis "kuulu" olla mitään, vaan aivan varmasti erilaisia prosesseja erilaisilla ihmisillä on hyvin monenlaisia. Siihen kirjoon mahtuu myös ihmisiä, jotka jollain tapaa kokevat olevansa sukupuolettomia.
Kiitos vastauksista.
Olen ilmeisesti nyt siinä tilanteessa, että joudun hakemaan jostain apua käsitelläkseni tätä henkilökohtaisella tasolla. En voi väistellä tätä aihetta/identiteetin osaani enää.
Transgenderiksi, gender blenderiksi etc ovat ihmiset ympärilläni minua sanoneet, tosin olen sen halunnut ohittaa. Olen elänyt feikkielämää määriteltynä joksikin mikä en ole, mutta en koe olevani "vastakkaista" sukupuoltakaan. Muiden tekemänä määritelmä transgender sai aikaan kapinareaktion: en halua taas uutta määritelmää, jos jään taas siitä vajaaksi itsenäni. Siksi kyselin tuota, että miltä sen sukupuolen pitäisi tuntua...
En muista, että lapsena minua olisi ärsyttänyt ihmisten hämmennys ja ihmettely sukupuolestani. Mutta nyt ärsyynnyn siitä, että joudun "todistelemaan" olevani, jotain mitä en edes ole (eli henkkareissa olevaa sukupuolta).
Tällä hetkellä mulla on kohonneet "vastakkaisen" sukupuolen hormoniarvot ja ulkoiset ominaisuudet. Noita aletaan "hoitamaan pois" ensi vuoden alussa. Kuitenkin itseäni ei häiritse nuo seikat, vaan haluaisin "tasoittaa" oman sukupuoleni ulkoisia tunnusmerkkejä.
Onhan miehillä ja naisilla hirvittävästi eroja, mutta sitten kun ei omasta mielestä kuulu suoranaisesti kumpaisenkaan, niin tulee kysyneeksi itseltään juuri sitä, että miksi siitä sukupuolesta niin paljon sitten vohkotetaan. Niile joilla ei itsellään ongelmia asian kanssa ole, niin tämä on suurempi ongelma. Tuskin kenelläkään sailmäluomissa lukee, että olen mies, nainen tai jotain muuta. Varmasti jonkinlaisia tuntemuksia itse kullakin on, mutta miksi se on hirveän vaikeaa arvostaa toista ihmistä sellaisenaan kun hän on ja minkälaiseksi hän itsensä kokee ja ennen kaikkea mitä hän itse itseltään ja elämältään haluaa? Itse herään aina kerta toisensa jälkeen samaan toivottomuuteen, että kun kuvittelee tämän kaiken sukupuolisekoilun olevan ns. takana, niin se alkaa aina vain uudestaan. Se, että sukupuoliroolimallit sekoitetaan ulkopuolisten toimesta, niin ei ole sama asia kuin etteikö ongelmallinen itse tiedostasi asiaa. Kysymys on siitä, ettei ulkopuoliset tiedosta ja ymmärää asiaa. Mihin kukakin minkäkin asian yhdistää? M2f naisen indentiteetti = tauti josta ei pääse eroon. M2f miesten maailmassa = perustavaa laatua olevia pikkutekinisiä asioita = tauti joka on uponnut selkäytimeen. M2f sukupuoliongelmallaan = haluaako kaikki ne jotka ei asiaa ymmärrä katsomaan kun olet naisten alusvaatteissa? M2f sukupuoltaan korjaamassa = ei tiedä mitä edessä päin on kun kaikki se mihin on tottunut ja otaksunut joi selviävänsä, niin jälleen kääntyykin ylösalaisin. Oikeinkirjoitustaitosi on taas jällen kerran tärkeämpää kuin pikkutekniset tietämyksesi ja pitäisikö minun yh't äkkiä alkaa kiinostumaan toisten ihmisten asioista ja alkaa juoruamaan tyhjiä vaikka olet jo tottunut siihen, että on olemassa tietyt paremmatkin tavat. Mitä sinä odotat toiselta ja jos odotat, niin miksi? Onko se koko yhteiskunnan ja maailman asia, että minkälainen olet, minkälaiseksi haluat arkielämäsi ja mitä odotat omalta elämältäsi. Minä itse herään kerta toisen jälkeen siihen samaan tilanteeseen kun minulta odotetaan ja vaaditaan jotain sellaista mitä en ole ja mitä en halua. Joku muu haluaa minusta jotakin. Miksi kerta toisensa jälkeen minun harteilla on toisten ihmisten asiat, ajatukset ja odotukset? Miksi teillä on oikeus pelleillä toisen ihmisen elämällä, mutta minulla ei ole oikeutta elää sitä omaakaan? Onko se liikaa pyydetty, että pankinjohtaja osaa laskea, kirjalija lukea ja kirjoittaa ja että lentäjällä on näkö tallella? Miksi te ette ole alanne mestareita omissa töissänne ja miksi se ei uppoa sinun kaaliisi mitä minä olen. Kai minä nyt jotain olen? Mitä minä olen jos olen? Mitä minä en ole? Koska minä alan sitä sinun mielestä olemaan?
Liirumlaarumia sivukaupalla
ei ole oma sukupuoli tuntunut erityisesti miltään. Luulen että se on se ihannetilanne. Se ei tunnu miltään jos se sattuu olemaan oikein ja paikallaan.
Se on juuri niin yksilöllistä, miten sen itsellensä mieltää. Jokainen kokee omanlaisesti sukupuolensa.
En ole tähän asti elämääni mieltänyt enkä tuntenut olevani nainen. Toinenkaan ääripää ei ole tuntunut hyvältä, eli en tunne olevani mieskään/transmies. Lokeroida en tykkää, joten en ole määritellyt itseäni mihinkään, varsinkin kun niitä ns. ei-ääripäiden määritelmiä on melkein liiaksikin. Ei niihin halua upota.
Tämänhetkinen sukupuoli(mies) tuntuu ainakin turhalta...
Voisi olla kyl joku simzalaBIM lääke jolla vois muuttua yhdessä yössä naiseksi.
Tavallaan tuollainen simzalaBIM lääke on olemassa. Tai ei varsinainen lääke, mutta halutessaan voi alkaa elämään uuden sukupuolen mukaisessa roolissa. Pelkästään kosmeettisilla keinoilla pystyy muuttamaan ulkoista habitusta niin paljon että toisen sukupuolen mukainen elämä onnistuu kohtuullisesti. Suomessa on tuhansia miehiä jotka elävät jaksottaisesti naisena (transvestiitit) jotkut onnistuen siinä melko täydellisesti. Myös pysyvä muutos roolissa onnistunee kohtalaisesti ellei ole todella kirveellä veistetyn näköinen. Ero voi olla suuri asiallisella ja huolellisella meikkauksella sekä vaatetuksella toteutettuna.