Olen muiden mielestä outolintu, kun otan 5-vuotiaan pois päiväkodista kun vauva syntyy. Vauva syntyy keskellä kevättä, joten en viitsi enää toiseen kerhoonkaan laittaa, mutta en myöskään halua pitää hoidossa (edes osa-aikaisesti) kun olen itse kotona. Sanokaa nyt miksi on niin outoa, jos haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa ja nauttia rauhallisista aamuista? Lapsi lähtee kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua eskariin, joten miksei saisi nauttia kunnon lomasta sitä ennen? Lapsella on isommista sisaruksista seuraa iltapäivisin ja pihoillakin on leikkikavereita iltaisin.
Isompi lapsi pois päiväkodista
Ihmettelevä odottaja
504566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Samaa ihmettelen minä, pian neljän lapsen äiti. Itse olen ottanut lapset pois päiväkodista, kun odotin kolmatta lastamme. Nyt neljäs lapsi tulossa ja edelleen hoidan kaikki lapsemme kotona, kunnes nuorimmainen täyttää kaksi tai kolme vuotta. Siihen mennessä isommat ovat jo koulussa, joten vain kaksi nuorinta tarvitsee hoitoa päivisin. Ja kun ajattelee pelkästään hoitomaksuja; meillä kun menee täydet maksut, niin jo kahdesta se teki aikoinaan 450e/kk, kolmesta saatika neljästä lapsesta hoitomaksut olisivät jo niin suuret, ettei kannata pitää lapsia päiväkodissa, vaan hoitaa itse. Sitäpaitsi itse olen sitä mieltä, että jos vaan vanhemmilla on mahdollista hoitaa lapset kotona, on se kaikin puolin parasta lapselle. Onhan sitä olemassa perhekerhoja, MLL:n perhekahviloita, puistoja ym, joissa tapaa muitakin lapsia sekä aikuisia. Meillä lapset ovat hyvin onnellisia, kun saavat olla äidin kanssa kotona=) Meillä vanhin 5v, eli aloittaa eskarin ensi vuoden syksynä, seuraava lapsi pian 4v, kolmas 1,5v ja neljäs syntyy ensi vuoden maaliskuussa.
Itse henk.koht en ymmärrä vanhempia, jotka itse makaavat kotona(siis käyttävät aikaa itsensä hoitamiseen=) ) ja laittavat lapsensa päiväkotiin päiväksi...Eikö nämä vanhemmat nauti lapsistaa? onhan se raskasta olla lasten kanssa päivät pitkät(siis jos ei saa nukkua öisin ja lapset tappelee 24/7), mutta jos keksii kaikkea kivaa touhua päiväksi ja noudattaa päivärytmiä, niin mukavasti menee ja rahat säästyy=)
Olen todella onnellinen.että sinun ja näiden muidenki vanhempia löytyy!!
Kun uusi vauva syntyy,muutkin lapset nauttivat kotona olostaan,ei kiirettä aamusin,oman pvärytmin mukaa voi mennä. Ja kerhoja,puistoseuraa löytyy.
Jo omansa maailmalle laittaneena mammana nautin ,kun lapset oli pieniä,touhua ja tekemistä riitti,siivoiltiinki yhdessä ja siinä oppi nuorillekkin jo alusta pitäen. Valvottuja öitä,sairasteluakin oli,se on lapsuutta kaikki,niin pian ohi on se kaikki aika.
Nauttikaa vanhemmat lapsistanne heidän lapsuus/nuoruusajasta,olkaa yhdessä,kyllä sinne omiin harrastuksiin ehtii vielä vuosia.Nyt jo haikee tyhjyys kun kaikki lentäneet pesästä ja itse vasta reilu 50v. Ehdin työni lisäksi harrasta mielin määrin:)
Tsemppiä kaikkille perheille!
kasvatustieteilijät sanoo,että jos äiti jää vauvan kanssa kotiin ja laittaa isomman päiväkotiin, se voi aiheuttaa isommalle lapselle hylätyksi tulemisen kokemuksen. Tämä on kuitenkin aika yleinen käytäntö?
Öööö, 17 vuotta sitten, kun olen itse äitiyslomalla ollut, ei hoitopaikkaa edes saanut jos jompi kumpi vanhemmista oli kotona. Niin ne ajat muuttuu.
Laiskat ? vanhemmat vievät lapsensa päiväkotiin, vaikka ovat itse kotona. Mielipide on minun ja tässä nyt muutaman muunkin ystäväni.
Minua lähinnä nauratti eräskin äiti joka vei parivuotiaan päväkotiin vaikka oli vastasyntyneen kanssa kotona.
Toisaalta kävi häntä sääliksikin, kun heidän perheensä sairasti koko ajan. Lapsi toi kaiken mahdollisen päiväkodista. Rankkaahan heillä oli. Piti vielä isän aamuisin viedä toinen päiväkotiin ja äiti sitten haki pois.
Me kotona hoitavat saimme nauttia terveistä lapsista ja ihanan rauhallisista aamuista.
Aamupäisin kokoonnuimme leikkikentälle, samoin illalla. Lapsista oli seuraa toisilleen.
Lisäksi oli kerhot ja muut harrastukset, lapsien iästä riippuen.
Kotona olevat lapset saivat huomiota enemmän ja suhde kasvoi todella läheiseksi äidin kanssa.
Kotona olevan päivähoitomaksujen hinnalla sai tilalle kaikkea todella kivaa.
Ehdottomasti kotona! Isomman lapsen kanssa ehtii jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä pienemmän hoidon ohessa. Ja on kovasti seuraakin hänestä jo, toisin kuin nukkuvasta kääröstä. :) Mulla oli ainakin elämän paras vuosi, kun olin molempien lasten kanssa kotona. Miksi niitä lapsia tekee, jos ei halua olla niiden kanssa niin paljon kuin mahdollista?
EIkä ole mitään mustasukkaisuutta ollut esikoisella kuopuksen suhteen, nätisti leikkivät joka päivä yhdessä ja isompi pitää pienemmästä huolta, kun sai äidin kanssa osallistua hoitamiseen alusta asti.
Minusta et ole outolintu vaan hyvä äiti. Niin itsekin tekisin!
Vanhemmat eivät aina ymmärrä että päiväkodissa lapsi on kuin töissä, se ei ole heille lomaa. Toki siellä on kavereita yms, mutta ei se ole sama kuin olla kotona ja tehdä asioita yhdessä vanhempien ja sisarusten kanssa. Lapset eivät tarvitse kokoajan ohjelmaa on ihan normaalia että välillä on tylsääkin.
Omasta mielestäni jos ei ole kunnon syytä ei lapsia saisi viedä hoitoon jos toinen vanhemmista on kotona. Tiedän että monet ovat eri mieltä, mutta kyllä niissä päiväkodeissa on sellaista vilinää ja vilskettä että mukavampi olla rauhassa kotona, eri asia sitten jos käy esim muutamana päivänä kuukaudessa tms. Toki jos vanhemmat eivät jaksa/pysty itse hoitamaan lapsiaan, silloin on eri asia.
Ja juuri niinkuin ylhäällä sanottiin päiväkodit ovat sellaisia tautipesiä, kun vanhemmat vievät puoli kipeät lapsensa hoitoon tai jos toinen lapsista on kipeänä viedään toinen lapsi silti, eikä ymmärretä että tämäkin lapsi jo varmaan tartuttaa muita.
Hyvä sinä ja muut äidit ja isät jotka jaksavat hoitaa lapsiaan kotona:)
Saman minäkin tekisin, jos oisi mahdollisuus ja lapsikin varmasti arvostaisi lomaa ja aikaa perheellä. Eipä tulisi niin pahasti ehkä mustasukkaisuuttakaan, kun saisi olla mukana vauvan hoidossa. Meillä vanhin lapsi hoidossa vaikka itse oon kahden pienemmän kanssa kotona, koska pienet liian pieniä (mielestäni) päiväkotiin ja isoin siellä kuntoutuksensa vuoksi. Meillä iso perhe, joten kun tää toinen lapsi on tarpeeksi iso, niin saa mennä päiväkotiin mikäli haluaa, muttei todellakaan pakko. Vanhimmalla vapaata aina kun vain on sellainen vaihtoehtona esim.pitkät lomat ja välipäivät (kuten tänään kotona, kun huomenna virallinen loma).
Lapset ovat erilaisia, vanhemmat erilaisia ja perheet erilaisia, perheiden tilanteet erilaisia.
Minusta on älyttömän väärin sanoa, että äiti on laiska ja itsekäs eikä rakasta lastaan, jos vie hänet päiväkotiin vaikka itse on kotona, olkoon sitten muuten vaan esim. työttömänä tai vauvan kanssa.
Minäkin ajattelin, että tottakai 4 v lapsi jää kotiin, kun vauva syntyy. Ajattelin että kerho 2-3 x viikossa ajaa saman asian ja lapsi saa tekemistä, kavereita ym.
Lapsi oli aloittanut päiväkodissa 2-vuotiaana eli tottunut jo aika pienestä päiväkodin rytmiin ja tapoihin, aktiiviseen toimintaan ym. Meillä sattui vielä hyvä päiväkoti, kivat hoitajat, kivat kaverit.
Luulisi, että vähän aralle, hiljaiselle lapselle kerhotoiminta on parempi, mutta eipäs meidän tapauksessa ollutkaan.
lapsi ei saanut kerhosta yhtäkään kaveria, eikä niitä löytynyt harrastuksistakaan. Iltapäivät, illat, viikonloput ja vapaapäivät olivat todella yksinäisiä. Leikkipuistoissa ei ollut aamuisin kuin perhepäivähoitajat alle 3.vuotiaiden kanssa, samoin perhekerhoissa kaikki lapset olivat alle 3 v.
Vauva vaati omat vauvajuttunsa, ja 4 vuotias kaipasi kavereita, äidistä ja vauvasta ei ollut sellaiseksi kaveriksi mitä lapsi kaipasi. Eikä niitä kavereita löytynyt muualtakaan.
Äidin ehdottomat ja tarjoamat askartelut ym. touhut olivat kivoja joo, mutta lapsi selkeästi kaipasi ryhmässä olemista, ryhmään kuulumista, ikätovereita, heidän kanssaan toimimista, ja viitekehystä ikäisistään lapsista. Ei äidistä ja vauvasta, vaikkapuolin ja toisin rakkaita oltiinkin.
Se herttainen, ihastuttava pieni lapsi oli muuttunut yksinäiseksi, pahantuuliseksi, riitaiseksi lapsesi, joka toivoi että vauva annettaisi pois.
Kun lapsi oli 5 v, laitoin hänet päiväkotiin osa-aikaiseksi. Ystäviä kotiin asti arka ja hitaasti lämpiävä lapsi ei tästä päiväkodista saanut, mutta olipahan kavereita ja toimintaa päiväkodissa, sosiaalinen kehys missä sai toimia. Se sama ihana pieni lapsi alkoi näkyä kotonakin , eikä vain muutamani hetkinä kuten vuotta aiemmin.
Kun esikoulu alkoi, oli sosiaaliset valmiudet paljon paremmat kuin mitä ne olisivat olleet jos päiväkotia ei olisi ollut. Lapsi osasi jo olla isossa ryhmässä ja pitää puolensa, sietää poikien älämölöä ym. tönimistä ja energiaa jäi tehtävien tekemiseen, ohjeiden kuunetelemiseen ym. ja oli huomattavasti kouluvalmiimpi kuin mitä jos olisi tuo 5 vuoden ikäkin vietetty kotona ja kerhoissa.
kerhoissa on eroja. paikkakuntien tarjonnassa on eroja. Meillä nämä molemmat olivat ja ovat edelleen aika vähäiset. Menemättä yksityiskohtiin, ei tämä kerhotäti minusta niin kovin hyvä ollut.. ne dvd-leffat voi katsoa kotonakin, samoin värittää ne valmiiksi piirretyt ja leikatut tädin tekemät askarrukset mitä lapsi toi kotiin. Lapsi, joka oli oppinut 2 vuotiaana käyttämään saksia, ei saanut kerhossa edes piirtää itse silmiä ym. askarrukselle, täti oli tehnyt ne valmiiksi.
en suostu olemaan huono, rakastamaton tai jaksamaton äiti, vaikka lapsen laitoinkin osa-aikahoitoon päiväkotiin vuotta ennen eskaria. Enkä ymmärrä miksi se kerho 3 x viikossa ja pari harrastusta siihen päälle olisi jotenkin parempaa vanhemmuutta kuin se, että lapsi käy osa-aikaisesti tuon saman tuntimäärän päiväkodissa? Enkä puhu nyt mistään 2 vuotiaista lapsista vaan isoista, yli 4 ja yli 5 vuotiaista.
Ap:n tilanteessa, jossa vauva syntyy keväällä ja lapsi aloittaa syksyllä esikoulun, luultavasti ottaisin itsekin lapsen pois päiväkodista, JOS lapsi voisi tavata kavereitaan myös kotona ollessaan, ettei olisi aivan yksinäinen.
perheissä ovat niin erilaisia.Itse olen aina ajatellut että kaikki lapset kotona kun minäkin kotona mutta muutettiin eri paikkakunnalle ja täälläpä kukaan ei käy puistoissa,kerhopaikkaa en ole saanut joten ekaa kertaa mietin että pitäisikö ensi syksynä lähes 5-vuotias laittaa osaaikaisesti hoitoon..
Hyvin perusteltu, ja lapsen parasta ajateltu.
Näin se olisi toiminut ennen "yleistä- ja yhtäläistä päivähoitolakiakin" :) )
Meillä oli melkein sama tilanne aikoinaan. Ei puistoissa ketään muita käynyt, joo ei vanhemmille lapsille ollut kiva, äitin ja vauvojen kanssa puistossa. Kävivät sitten puolipäiväläisenä päiväkodissa, muuten olisivat jääneet täysin vaille muiden seuraa, edes viikonloppuisin ei muita lapsia puistoissa ollut.
Hatun nosto!
Aika moni päiväkodin täti ihmettelee/paheksuu, tilannetta jossa isompi lapsi tuodaan "vieraalle" hoitoon, kun äiti on pienemmän kanssa kotona.
Täti miettii millaisen "minäkuvan" tilanne luo lapselle? Ei lapset pienetkään ole tyhmiä :( äiti kotona uuden vauvan kanssa on ihan eri kuin äiti töissä )
Vaikka kuinka on minunkin leivänsyrjästäni kiinni, niin tämä systeemi on hiukka kipeä. Alle kouluikäiset tarvitsevat äitiä, eivät meitä "ammattikasvattajia!!"
Ja ei, en syyllistä töissäkäyviä äitejä, joskus on taloudellisesti pakko.
Kouluun on mentävä (pääsääntöisesti) ja eskari on hyvästä jotta totuttaisiin isompaan ryhmään ennen koulun alkua.
Mutta lapsuus äidin helmoissa..se kuulostaa nykyisin ihan sadulta.
Miksi näin?
Miksiköhän äidit eivät kirjoita koskaan siitä, miten päiväkoti on "nielaissut" lapset valtaansa ja lapset pitävät sen hotopäivän antia ainoana "totena" ja oma koti illalla nukkumapaikkana kiukkuisine väsyneine vanhempineen muuttuu lapselle vieraaksi, jopa pelottavaksi?.
Kuinka normaalia tämä onkaan ja kuinka paljon työstressin uuvuttamat vanhemmat lopuksi päätyvätkään avioeroon! ?
Kun tilanne olisi rauennut pelkästään äidin ottamalla "avioerolla" työpaikastaan! Ja vapauttamalla isän ylimääräisestä hoitoruljanssi- ja perheiltakiukuttelustressistä!
Arvatkaa kaksi kertaa tuleeko tuomiolle päiväkodin henkilökunta vastuunkantoineen, kun poliisi kantaa kotiinne 13-vuotiaan lapsenne epämääräisistä olosuhteista! Ei, vaan vastuussa on vanhemmat.Päiväkodin antama kasvatus jättää leimansa myös kouluun ja murrosiässä koko sekava kasvatus (päiväko vastaan koti) alkaa näkyä ongelmissa.
Ei silloin ole hyvä osa liikaa kateutta saaneella herran lapsella sen paremmin kuin halveksuntaa päiväkodissa saaneella vähemmän herran lapsella. Toinen olettaa edelleen, että hänhän on suuruus ja toinen taas ei tunne olevansa mitään.
Vaikka lapsen oma koti olisi kuinka vaatimaton, mutta se pystyy tarjoamaan lapselle päivittäisen rakkaudellisen hoidon ja erityisesti äidin antaman, niin tämä on suurin rikkaus, minkä lapsi voi koskaan saada. Tämä on kantavin pohja lapselle läpi elämän ja sen myös lapsi muistaa. Saman kasvatuspohjan hän YMMÄRTÄÄ siirtää myös omille lapsilleen aikanaan, eikä tarvitse vieraan apua.
minulla kolme lasta koulussa ja yksi 3vee hoidossa joka päivä max.6t/pvässä ja meille tulossa viides lapsi kesällä, olen itse opiskelija ja mieheni tässä kotona kun meillä on lypsytila ja paljon muita eläimiä. olen erittäin tyytyväinen päiväkotiin ja mielestäni pienin tykkää myös olla hoidossa ainakin itse sanoo niin :) rankkaa oli laittaa hoitoon lapsi itki, minä itkin mutta kun pääsin kouluun vihdoin niin pakko oli sopeutua tilanteeseen ja nyt kun vauva syntyy ajattelin kun kumminkin koulun joudun pistämään tauolle tai etäopiskeluun niin samahan pienin pojista ottaa hoidosta pois ja olla kanssani kotona pari vuotta :) sosiaallisia taitoja hoito tuonnut pojalle ja ystäviä ja vaihtelua kodin arkeen, asumme kumminkin metsän keskellä ja lapsiperheitä hyvin vähän asuu täällä päin ja puistot/kerhot kaukana kylällä, hoitokin 7km päässä. en voi moittia hoitopaikkaa koska lapseni ovat kaikki joskus olleet hoidossa ja olen tykännyt itsekin mahdollisuudesta lasten päästä päiväkotiin vaan päiväksi.
Ajat tosiaankin muuttuu.. 80-luvun lopussa ei todellakaan saanut lasta kunnalliseen hoitoon viedä, jos aikuinen oli vapaalla. Ei saanut edes töiden jälkeen käydä hammaslääkärissä ennen lapsen noutamista päiväkodista. Tiukin paikka oli kun äitiysloman alettua ei enää myönnetty alle 2v isosisarukselle hoitopaikkaa edes siksi aikaa kun äiti oli sairaalassa synnyttämässä, eikä ollut isovanhempia tms auttamassa. Siihen aikaan vielä piti olla sairaalassa viikko, eikä synnytyspäivä edes sisältynyt siihen, jos meni iltaan...
Niinpä, eikä kukaan ymmärrä miten paljon verorahoja käytetään tähän toimintaan, mutta auta armias, jos vanhemmat valittavat mitättömästä kotihoidontuestä, tosi naurettavan pienestä?
jos teillä olisi samallainen touhu tiina kuin minulla. niin ymmärtäisitte miksi eisikoiseni on tarhassa, eikä minun ja vaavin kanssa kotona. ja tytär todellakin nauttii tarhan monipuolisesta kaveriseurasta ja tekemisestä. ja kaikki olemme olleet terveitä :) hyvää jatkoa "super"äideille
siinä tapauksessa en ymmärtäisi, miksi toinen lapsi on ylipäätään tehty, jos esikoinen on niin "touhukas" ettei kahden kanssa pärjää vaan toinen pitää hylätä päiviksi laitokseen.
Ei se mitenkään outoa ole, vaan ihan oikein.
Sellaisten mielestä se on outoa jotka eivät itse halua olla omien muksujensa kanssa.
Nyt täytyy onnitella lastasi, sillä hän on syntynyt ihan oikealle äidille, eikä sellaiselle joka synnyttää lapsensa vain yhteiskunnan kontolle.
Olet vain hyvä äiti, siinä kaikki:-)
Tuo on juuri oikea asenne! :)
Yleisestihan päiväkodin henkilökunta (salaisesti tietenkin päässänsä miettii) jos vanhemmilla on vapaapäivä ja he dumppaavat lapsen päivä kotiin... että ompas tökeröt vanhemmat kun eivät voi vapaapäiväänsä viettää lapsensa kanssa. Mutta luulisi tässä tilanteessa olevan toisin päin! :)
Olet selvästi ajattelevainen ja ylpeä äiti, joka haluaa lapsensa parasta! :)
Kyllä ne lapset ehtivät olla riittämiin päiväkodeissä/eskareissa/kouluissa myöhemminkin.
Älä muista välitä! Muut ovat vain kateellisia kun heillä ei rahkeet riitä vauvan ja isomman lapsen hoitamiseen samaan aikaan.
Päinvastoin!!! Olet normaali ja lämmin äiti.Olen itse hoitanut lapseni 20v kotona perhepäivähoitajana.Nyt ollut runsaat 10 v. päiväkodeissa ja ei siellä niin hyvät olot lapsilla ole miltä näyttää..! Säälin usein lapsia joitka raahataan aamuisin sinne,nauttikaa kotonaolosta .Kun koulun aloittavat joutuvat lähtemään joka aamu!!
Ja eskariin ennen sitä.
Hyvää Joulua teille !
vai niin
Meillä isompi aloitti päiväkodin osa-aikaisena ollessaan 11-kuinen. Hoitopäivät oli lyhyitä, vain nelituntisia. Tuntui viihtyvän niin hyvin, ettei meinattu kotiin lähteä vaan aina tuli "tappelu" kun menin hakemaan. Meillä ei ole naapureissa lapsia eikä myöskään ketään suvussa, joten ne kaverit siellä oli jo pienelle tärkeitä. Esikko on avoin ja iloinen lapsi, joten hänellä ei ollut ongelmia laisinkaan päin vastoin, tuntui että ryhmässä arvostettiin kovasti hänen käyntejään. Toinen kun syntyi, oli kesävapaat menossa joten paussi päivähoidosta tuli sopivaan väliin. Muutaman kuukauden päästä käytiin taas melkein normaalisti hoidossa. Esikko huomasi parin kiukkutteluaamun jälkeen, että onhan se kuitenkin kiva päästä kaverien kanssa leikkimään kun äiti vaan puuhastelee vauvan parissa. Kun pikkusisarus tuli n. 13-kuiseksi alkoi hänkin päiväkodin. Tämä toinen on ihan erilainen persoona, varautunut ja ujompi, sekä lapsista on toisilleenkin seuraa joten päätimme tilaisuuden tullen pitää pari kuukautta kauemmin kotona. Työnikin on muuttunut ja vietän siellä pidempiä päiviä niin myös siksi venytettiin aloitusta.
Tähän asti mennyt aika hyvin, hoitopäiviä ei alkuun pienemmällä ollut montaa ja esikko protestoi kovasti kun päiväkodissa ei saanut olla kauempaa. Kesälomatauon jälkeen pienempi on jo yhtä nihkeä lähtemään kotiin kuin isosisaruskin. Hyvin tuntuu menevän, viikossa on 2-3 hoitopäivää ja aika monta viikkoa menee lepäillessä kun tulee sairasteluja. Lapset tuntuvat oppivan päiväkodista monta uutta asiaa ja tykkäävän kavereistaan sekä leikeistä joita siellä on monipuolisemmin kuin kotona. Ruoka ja ulkoilu arvostetaan meidän perheessä korkealle, päiväkodissa niitä riittää.. itse en kenteis yhtä monipuolista sapuskaa ja virikkeistä ulkoilua jatkuvasti jaksaisikaan järjestää. Olen siis kovasti osa-aikahoidon puolestapuhuja. Täysin päivähoidotta jättäminen kenties vaikuttaa siihen että lapsen on hiukan hankalampi päästä koulurytmiin, ainakin oli siihen aikaan kun itse olin pieni ja äitini ehdottomasti päivähoitoa vastaan jos vain mahdollista niin sinne ei viety.
Olet ihan oikeassa,ihan samoin tekisin minäkin.
No ihan kiva jos jaksat olla kotona molempien lasten kanssa, meilä on 3kk vauva ja 2v hoidossa. Pikkasella on pahanlaatuinen koliikki ja huutaa päivät pitkät, meidän esikoinen taas nauttii siitä et saa olla muutaman tunnin päivästä toisten lasten kanssa eri aktiviteettien parissa ennemmin kuin täällä kotona metelin keskellä.
Ja kun vauva ei huuda niin kyllä sitä pyykkäämistä ja ruuanlaittoo jne on paljon, jääpähän enemmän aikaa prinsessalle kun ne hoitaa päiväsaikaan.
Ja ihan oikeesti kyllä sitä lepoakin saa välillä ottaa. Onpahan vähemmän kärttyisenä äiti, kun saa pari tuntia viikossa käyttää muuhunkin ku perheen pyörittämiseen.
Jokainen taplaa tavallaan.
huudeta illat pitkät..
Minusta outolintu on se, joka ei halua olla kaikkien lastensa kanssa kotona, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Ja mitä laiskuuteen tulee, niin minä myönnän auliisti olevani niin laiska, että en viitsi aamuisin lähteä viemään ketään hoitoon, kun kerran itsekään ei tarvitse lähteä minnekään. Paljon helpommalla pääsee, kun senkin ajan käyttää normaaleihin aamutoimiin rauhassa ja viettää mukavan aamupäivän hoitaen vauvaa isompien sisaruksten kanssa yhdessä. Ja kun lapsen ottaa mukaan kaikkiin kotitöihin, niin kotityöt tulee tehtyä (vaikka ehkä alkuun hitaammin) ja lapsi saa hyvin virikkeitä ja laadukasta aikaa vanhemman kanssa.
tulisi mieleenkään laittaa esikoista hoitoon uuden vauvan tieltä. Ei ole ollut hoidossa tähänkään mennessä (on 2v kun toinen syntyy) eikä laitetakaan ennen kuin on oikeasti ihan pakko. En halunnut lapsia siksi, että voisin laittaa ne hoitoon ja viettää aikaa itsekseni.
Ja hoitomaksut muutenkin ihan järkyttävän suuret, kenellä on edes varaa pitää lasta hoidossa ilman pakkotilannetta.
Sama täällä..meillä poika täyttää pian 2 ja on 2v4kk kun uusi vauva tulee. Kotona ollaan oltu lukuunottamatta 6 viikon kurssia jonka kävin tuossa hetki sitten jolloin poika oli sitten pp hoidossa. Hoidossa meni hyvin ja ihan kiva oli vähän aikaa pyöriä muissa kuvioissa kuin kotona, mutta ei puhettakaan että tällainen olisi pysyvänä ratkaisuna ollut mielessä jättää poikaa hoitoon. Ihana oli jäädä taas kotiin ja olen iloinen, että kohta tulee sitten kakkonenkin, niin voi ihan hyvin tämän välinkin olla kotona pojan kanssa ja odotella vauvan tuloa. Mieleenkään ei tulisi laittaa tai jättää toista hoitoon kun sisaruksen kanssa jäädään kotiin! En ole edes ajatellut, että joku niin tekee. Miksi hommata toinen lapsi jos ei pärjää sitten kahden kanssa sitä minä vaan kysyn? Saati sitten jos toinen lapsi on jo isompi, mikä ongelma on 5 vuotias ja vauva kun toiset pärjää kahden hyvinkin pienen kanssa yhtäaikaa mikä on taatusti haastavampaa...varsinkin jos edes isompi ei vielä kävele.
Ja vielä, olen palannut äitiysloman jälkeen heti takaisin töihin. Ja mielelläni teen puolet vähemmän töitä, kun saan samat rahat käteen palkasta kotihoidontuesta säästetyistä hoitomaksuista, kuin että tekisin täydet tunnit ja lapsi olisi hoidossa.
Et ole yhtään outo, jos alueellanne on hyvä päivähoitotilanne. Meillä päin moni äitiyslomalla oleva pitää isompaa lastaan osa-aikahoidossa lähipäiväkodissa siksi, että jalka pysyy tutun päiväkodin oven välissä ja on aikanaan parempi mahdollisuus saada myös nuorempi lapsi samaan hoitopaikkaan. Muuten saattaisi edessä olla molemmilla kavereiden vaihtuminen ja 10 km matka päiväkotiin :-(
No...jos lapsi on 5 ja menee eskariin, niin miksi pitää jalkansa pitää oven välissä?Kaikella sitä voiki selitellä itseleen miksi lapsi pidetään hoidossa. Minä ottaisin riskin hoitopaikan suhteen kyllä ehdottamasti enemmin kun antaisi toisen jäädä vieraiden kontolle, vaikka itse olen kotona vauvaa paapomassa. Sitäpaitsi jos lapsi on päiväkodissa joutuu sisarus kuitenkin eri "osastolle" aikanaan ikäeron takia. Eikä muutenkaan ole takeita että toinen mahtuu samalle perhepäivähoitajalle, jolloin molemmille etsitään uusi yhteinen hoito paikka sitten aikanaan.
Ei ole vieläkään tasa-arvoa kotiäideillä ?
Koko hommahan, koti vastaan päiväkoti, lähti liikkeelle aikoinaan "hulluuttamalla" äidit köyhyyden pahenemisen pelossa ansiotöihin.
Muutos oli vaikea äärettömän monelle rauhalliseen maatyöelämään tottuneelle naiselle. Tähän hätään tulikin kiireesti apu jos jonkinlaisilla yhteiskunnan hoitotukitoimilla ja kaikkein ylinnä lisähullutus naisten tasa-arvosta.
Kaiken tämän mielettömän oravanpyörän itse kokeneena nautin nyt samaa työeläkesummaa todella tasa-arvoisesti vuosikymmenien ansiotyöäitiuurastuksesta, mitä olisi ollut pelkillä monen lapseni kotiäitivuosilla "hankittu" kansaneläke asuntotuki. Siinä mielessä kotiäitiin nähden tasa-arvo toteutui kohdallani, mutta edelleenkin kotiin jäävän monen lapsen äidin oletetaan elävän kerjuulla toisin kuin ronskin 30-vuotiaan reilulla työttömyyskorvauksella elävän yksineläjäammattimiehen.
Lasten hoitopaikat yheiskunnan kustantamana luotiin n. 5 v sen jälkeen, kun naiset oli saatu ensin pakkohullutuksen edessä jättämään lapsensa naapureilleen, mummuille ja kummeille ja kun ne loputkin kotiapulaisneitoset tarvittiin välttämättä myös sinne "puuvillatehtaaseen"! Mainittavaa on sekin, että äitiyslomalta palattiin töihin 2 kk:n ikäiseltä vauvalta aina vuoteen -74, jolloin suuri saavutus oli n. 1/2 v äitiysloman saanti.
Siis nykynuorille vanhemmille tiedoksi, että vasta naisten ansiotyössä käynti teki mahdolliseksi näiden hoitopalvelujen hankkimisen, mutta se työssä käynti ruokki myös itse itseään totuttamalla naiset sen oravan pyörään. Lasten lukumäärä romahti perheissä 1-2:een ja pahimmat hoitovuodet kahlattuaan ei työtä jätettykään sitten lasten tullessa kouluikään, vaikka jo olisi varallisuuttakin ollut
( eläketoive kannusti :) ). Jälkipolvet saivat opin, jotta tämä onkin ainoa oikea tie!?
Eli pienen Suomen köyhyyspakon edessä lähtenyt naisten ansiotyökulttuuri kehittyikin sellaiseksi maan elintavaksi, joka on ollut omalaatuisuudellaan nämä vuosikymmenet maailman kärjessä. Missään muualla maailmassa ei ole ollut näin monta vuosikymmentä näin järjestäytynyttä ja totaalista KOKOPÄIVÄISTÄ naisten (äitienkin) ansiotyössäkäyntiä kuin Suomessa.
Nyt sopii varmasti kysyä, mikä on tämän omalaatuisen jälkipolvien kasvatuksen ja vähenevän kansan näkyvä tulos? En lähde luetteloimaan, mutta eikö liene maamme NYT KÄRJESSÄ monissakin surullisemmissa tilastossa ja varsinkin juuri tämä "tehokasvatettu" kansanosa?
Miten on mahdollista, että nykyiset nuoret vanhemmat, joista vielä suurin osa varustettu korkeakouluälykkyydellä, eivät ymmärrä lapsiaan hoitaa ja antaa heille rakkaudellista kokopäiväistä kotihoitoa ennen kouluikää? Oma lapsuusko estää ?
Miksi otat viisivuotiaan kokonaan pois päiväkodista? Eikö parempi olisi sellainen ratkaisu, että hän saa olla aamupäivät päiväkodissa, ja iltapäivät kotona äidin ja sisarustensa kanssa. Otat hänet sitten pitkälle kesälomalle kun koululaisten kesäloma alkaa.
Tarhassa annetaan lapsille varhaiskasvatusta, ei toiminnan ainakaan pitäisi olla pelkää hoitoa noin isolla lapsella. Eikö isä voi viedä lasta päiväkotiin? Minun lapseni ovat olleet kaiket kesät kotona, mutta talvet osapäiväisesti päiväkodissa. Olin ensin opiskelija ja sitten opettaja.
Mutta teet tietysti niin kuin teille parhaiten sopii. Ehkä matka päiväkotiin on pitkä ja sinne vieminen olisi sinulle rasitus kehittyneessä raskauden tilassa tai pienen vauvan kanssa, eikä hoitoon vieminen ehkä sovi miehesi aikatauluun. Jokaisen perheen tavat ja olosuhteet ovat omanlaisensa. Jos lapsi menee jo ensi syksynä eskariin, niin ei tarhatauosta tule mitenkään pitkää.
Minusta pitäisi jo säästöjenkin vuoksi tässä taloustilanteessa tehdä tuo ja ottaa lapsi pois hoidosta mikäli itse on kotona!
Tulee yhteiskunnalle kellaiiksi hoitaa lapsia joiden vanhempikin on kotona!
VIHA TULEE!
Meillä esikoinen täyttää 4v. kun toinen syntyy. Itse mielelläni päästäisin esikoisen kerran viikossa perhepäivähoitajalle, hän on viihtynyt hoidossa hyvin ja heillä on tiivis hoitoporukka. Hän on ollut hoidossa 2v. lähtien tällä hoitajalla ja ennen sitä satunnaisesti hoidossa. Voin hyvinkin kuvitella että pidemmän päälle vähän tylsistyy äidin ja vauvan kanssa kotona. Meillä ainakin ipana on tottunut vivahteikkaaseen sosiaaliseen elämään ihan kavereidenkin kesken. Hoitopäivän jälkeen on paljon kerrottavaa ja yhdessä nauretaan päivän sattumuksia.
Taloudellisestihan tämä ei ole mahdollista, eli emme pysty kyllä maksamaan siitä että ipana saisi sen kerran viikossa käydä. Lisäksi se ei varmasti myöskään hoitajalle olisi kovinkaan kiva, koska silloin ipana veisi yhden hoitolapsen paikan vaikkakin kävisi vain kerran viikossa. Tämä näkyisi tietysti palkassa, hoitajilla ne ei järin suuret ole muutoinkaan.
Missään tapauksessa en ipanaa mihinkään uuteen paikkaan laittaisi. Kerhoa ajattelin että kokeillaan. Jos ei muuta, niin sitten koitetaan jotain perhekahvila tms. toimintaa, vaikkakaan minua itseäni ei niinkään "äitikerhot" kiinnosta.
Voiko siellä vanhassa hoitopaikassa käydä vaikka ulkoilemassa yhdessä entisten kavereiden luona, niin ei se sosiaalinen elämä kokonaan katoa?
Älä vaan välitä muista, vaan NAUTI LAPSISTASI, he kasvavat niin nopeasti, ja jossain vaiheessa (ehkä) kaverien seura muuttuu tärkeämmäksi, kuin vanhempien seura.
OLE YLPEÄ PÄÄTÖKSESTÄSI , sillä jokainen on oman lapsensa asiantuntija!!
Meilläpäin oikein kannustetaan viemään lapsi hoitopaikkaan vaikka vanhempi on kotona(sairas, lomautettu tai muusta syystä pois töistä), koska hoitopaikan kk maksu on vakio riippumatta hoitopäivistä (tosin 0-hoitopäivää kk:ssa = kk-maksu puoleen hintaan).
Hoidatin lapseni kotimme raja-aidan takana äidillä, joka otti myös naapurien lapsia yksityiseen hoitoonsa. Toiminta oli vapaata ja kotoista ja näin lastani paljon päivällä ruokatuntisin.
Kunnan vaikuttajien taholta paljon pyydeltiin, että hakisin nyt lapselleni päiväkotipaikkaa, koska hakijoita tahtoi olla liian vähän. Oli hyvin kiusallinen tunne, että HEITÄ pitäisi minun auttaa päämääränsä tavoittamiseksi!
Aikuiseni on monet kerrat kiitellyt, miten kivaa oli naapurissa ja lämmöllä hoitajaansa vieläkin tapaa.
Ei se ole yhtään outoa vaan todella hienoa :-)) On hyvä että sinunlaisiasi on vielä olemassa!
Outoa sen sijaan on se että toimintaasi kummeksutaan. Päiväkotielämä ei todellakaan ole mitään herkkua lapselle. Kuinkahan moni aikuinen jaksaisi/haluaisi olla joka päivä 8-10- tuntia isossa ihmislaumassa, hälinässä ja melussa.... Eipä kukaan, luulen. Lasten he sen sijaan olettavat ilman muuta siitä pitävän!
Teit hyvän päätöksen. Olen iloinen lapsesi puolesta :-))))
Kiitos kaikille viesteistä. Mukava kuulla, että joku edes arvostaa/ymmärtää päätöstäni. Vaikka sinänsä sillä ei ole mitään väliä, mitä muut ajattelee. Jotenkin vaan näen, että en voi aiheuttaa lapselle mitään haittaa tai kehityksen viivettä, jos tämä saa olla tavallista pidemmän "kesäloman" kotona. Ilman seuraa ei tarvitse olla kuin ehkä se 2kk jos nyt kukaan ei satukaan olemaan pihalla/puistossa päiväsaikaan, mutta tietääkseni tylsyydenkin kokeminen on lapsen kehitykselle parempi kuin jatkuva viriketulva. Lapsi oppii keksimään itse tekemistä ja käsittelemään tunteita, kun aina ei ole niin kivaa. Ja uskon kyllä, että lapsi tykkää kun aamuisin ei ole kiire mihinkään :)
En voi ymmärtää miten joku voi miettiä lasta rahassa, että kerta maksan hoidosta niin siellä täytyy pitää. Lapseni on aina lomalla jos minä olen lomalla, ei tulisi mieleenkään viedä hoitoon.
Silloin kun on järki päässä, noukkii rusinat molemmista pullista. ;) Päiväkodissa ollaan 2-3 päivää viikossa n. 4 tuntia kerrallaan yhteensä max. 15 tuntia. 2-vuotiaana on ihan hyvä aloittaa. Useita viikkoja ollaan kokonaan poissa, pidetään "ommoo lommoo" ja käydään esim. matkoilla ja monin viikoin ollaan kotona ja sairastellaan. Tämä on mahdollista kun toinen vanhempi on yrittäjä ja toinen osa-aikatyöläinen. Tietenkään lasta ei viedä mihinkään kun ollaan vapaalla tai lomalla.. herranjestas. Se ei silti tarkoita, että lapsi pitäisi viedä kotona lorviessa joka päivä 8-9 tunniksi pois kotoa, etenkin jos on pikkusisarus kotona.
Katson että osa-aikahoito vauvan synnyttyä on oikeudenmukaista sitä uutta tulokasta kohtaan, hän saa vanhemman "kokonaan itselleen" edes muutamaksi tunniksi joinakin päivinä.
Valitettavasti vaan maailmaan mahtuu runsaasti niitä vanhempia, joilla ei riitä vauvan alkuunsaattamista enempää kiinnostusta jälkikasvuaan kohtaan (näitä surullisia esimerkkejä on näkyvillä jos viitsii vähän ympärilleen kurkkia), heille lapsille normaalin aikuisen, tasapainoisen arjen ja samanikäisten kaverien yhdistelmä tarhassa voi olla elintärkeä. Ja on hyvä päästä pois edes välillä, jos äidillä / isällä sattuukin vippaamaan päästä enemmän tai vähemmän. :(
No ihan hyvä tosiaan, jos vanhemmat edes ymmärtävät kestävyytensä rajat ja osaavat sen mukaisesti organisoida toimintansa lastensa päivien ohjelmoinnissa.
Valitettavan usein näyttää kuitenkin siltä, että nämä organisaatioihmiset eivät silti itse pysy kelkassa mukana, vaan hermoilevat sitten sen pienenkin hoitovastuunsa ajan lapsensa oikkuilemisesta. Eivät näytä ollenkaan ymmärtävän, että lapsi purkaa päivän aikana kertyneen pahan olonsa ja ikävänsä illalla vanhemmilleen. Aikaa myöten lapset huomaavat jäävänsä ilman vastakaikua ts. vastakaiku on vallan muuta kuin odottavat, ja alkavat alistua ja oppia sen, että se on päiväkoti loppuviimeksi oikea koti.
Sitten on todellakin ryhmä, joille lasten vieraalla hoidattaminen on hyväksi.
Sekä lapsille, että vanhemmille ja siis todellakin päiväkoti toimii sellaisena kasvattajana, josta itse nuoret vanhemmat saavat koko ajan uutta tietoa, miten lastaan ilta- ja viikonloppuvapaat osaavat hoitaa. Saattavat siis muuttua huomattavasti tunnollisimmiksi, mitä olivat äitiysloma-aikana vauvanhoidossaan.
Tähän lastenhoidon osaamattomuuteen ei yhteiskunnalla ole vieläkään antaa oikeeaa lastenhoitokoulutusta, vaikka ongelma on tiedostettu jo vuosikymmenet.
Lapsia ammatikseen hoitavat ja jotkut muutkin kyllä tietävät, että on olemassa niitä pikkuisia jotka kiroilevat ja tappelevat, ovat likaisia ja nälkäisiä, tukka ja kynnet pitkiä, vaatteet sekä varusteet puutteellisia / mitä sattuu ja joku ehkä tuo ja tulee hakemaan jos tulee.. jne.
Toivoisi, että ei olisi mutta jeesustelut periaatteen äideiltä avuttomien pikkulasten päivähoidonkieltämispuheineen on silloin liikaa kun tietää, mitä raadollinen todellisuus voi olla
"Sanokaa nyt miksi on niin outoa, jos haluaa viettää aikaa lapsensa kanssa ja nauttia rauhallisista aamuista? Lapsi lähtee kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua eskariin, joten miksei saisi nauttia kunnon lomasta sitä ennen? Lapsella on isommista sisaruksista seuraa iltapäivisin ja pihoillakin on leikkikavereita iltaisin."
Hämmennys on todellakin aiheellista puolestaan aloittajalla, jonka iloa ei määrätyt ryhmät voikaan ymmärtää ja siksi oudoksutaan lasten kotihoitoa, joka oli vielä muutama vuosikymmen sitten kaikkein normaaleinta maassammekin. 5-vuotiaalla on myös isompia sisaruksia eli äidille on kehittynyt jo täydellinen ammattitaito lastenhoidosta.
Äitien kuormittaminen kaikella "oikealla työllä" siitä saakka, kun ansiotyö vei Suomessa voiton oman lapsikatraan hoidosta on tehnyt lastenhoidosta täysin sekavaa. Useimmiten, jos lapsiluku jää 1-2:ksi, jää vanhemmille tunne lasten pikkulapsi-ajasta välttämättömänä pahana, josta vain aika päästää "normaaliin" elämään takaisin.
Tällaiset vanhemmat eivät koskaan ole edes päässeetkään siihen todelliseen iloon, joka maailman sivu on koettu ja tarkoitettu koettavaksi koko perheelle, kun sinne lapsi saadaan. Näin on ymmärrettävä myös se, että tyytyväinen 5-vuotiaastaan nauttiva äiti on jollekin ryhmälle käsittämätöntä.
Se mikä sopii yhdelle, ei syystä tai toisesta käy toiselle. Mustavalkoinen maailmankuvasi käsittää töissäisin ja kotiäidin asetelman, joka ei suinkaan ole kaikille sopiva. Nekin joiden isi ei tienaa tarpeeksi koko katraan elätykseen, voi kenties haluta lapsia ja nainen joutuu silloin kantamaan harmi kyllä kortensa kekoon. Ehkä joku ei oikeasti halua olla kotona lapsiaan hoitamassa yli viittä vuotta, vaikka se olisikin kuinka mukavaa. Kaikilla ei ole samanlaista ystäväpiiriä ja sukulaissuhteita, ilman työtä voisi elämä olla melkein täysin ilman aikuiskontakteja esim. jos on alunperin muutettu työn ja asunnon perässä kauemmas kotipaikalta - eikä tämäkään ole epätavallista nykypäivänä kun sukutiloja ei ole jokaisella.. Mikä siinä on hyväksi lapselle? Miksi osa-aikainen päivähoito äidin käydessä hiukan töissä pysyäkseen leivän syrjässä kiinni, olisi pahaksi lapselle? Et myöskään ymmärrä sitä että 5-vuotiaana mainitsemasi lapsen isommat sisarukset ovat myös joskus olleet pieniä. Ei kaikki ihmiset ole erilaisia enkä tajua miksi kiihkoilet omaa tapaasi ja mahdollisuuksia sellaisina että kaikki ne tuomitsevat tai että kaikkien niiden mukaan pitäisi elää??
Jaaha ja piti tuossa lopussa tietysti sanoa, että Ei kaikki ihmiset ole samanlaisia... eli ajatuksessa että kaikki ovat erilaisia. :) eli yksi vaihtoehto ei käy kaikille eikä toisen vaihtoehdon valitsevat ole heti tuomitsemassa muita, vaikka omaansa hyvänä ja sopivana pitävätkin.
PS. En muuten usko, että kotona aina pysyvä ymmärtäisi tai tuntisi jotenkin syvemmin ja paremmin perheensä ilot. Toiveajattelulta se enemmän vaikuttaa ja pönöttämiseltä, että olisit muka jotain parempaa kuin toiset. Vastenmielistä.
Kerronpa minäkin :) Mielestäni teet niinkuin itse haluat etkä kuuntele/lue mitään vasta väitteitä!
Meillä tilanne on niin että esikoinen syntyi 06 valmistuin 4kk ennen kun hän syntyi ja tottakai jäin kotiin hoitamaan kun ei työpaikkaa valmiina (eikä kiinnostusta työhön) noh tulin taas raskaaksi ja hän syntyi 08 joten olin kotona esikoisen ja vauvan kanssa. Aikaa meni ja lapset aloittivat leikkitoiminnan 3kertaa viikossa 3h kerralla. tulin taas raskaaksi ja annoin lasten itse valita haluavatko mennä kerhoon vai lopettaa sen noh eihän 3v osaa oikeen sanoa mitä haluaa ja varsinkaan ajatella tulevaa kuukausien päähän. Päädyin siihen että nyt ovat 2kertaa viikossa ja kerhoon ei ole pakko mennä jos ei halua. mutta sinnehän ne haluavat :) Lapsilla on myös oman ikäistä seuraa kotipihalla ja ystävien lapset samaa ikää mut AP voisi mielestäni kysyä että haluaako lapsi jatkaa päiväkodissa vai olla pitkällä lomalla äidin ja vauvan kanssa? ennen kuin aloiottaa eskarin. ja kertoa myös että eskari on isojen paikka ja hän on jo niin iso menee eskariin :)