Mitäs on ajettu teitin Fiateilla?

115 000 ajettu. Alkaa olla "sisäänajettu"

Jonkun tosissaan vielä kulkea töissäkin, on se persaukisuus mallillaan...

päinpä makaronia syödään vain veneessä.

onkin parempi pysyä HKLlän kuukausilipussa, on auton pito, merkistä riippumatta, meinaan, sen verran kallista puuhaa..

kestää helposti 700-800 tkm, mikäli öljyt vaihdetaan 10 tkm välein. Moottoria ympäröivä Fiat ei valitettavasti yleensä kestä 30 vuotta :)

...ja matka jatkuu; auto edelleen käytössä. Parasta on uskomaton 999 cm3 FIRE-moottori, jota ei kaiketikaan saa ajamalla rikki. Asensin jo vuonna -92 autooni 5-pykäläisen vaihteiston UNO 45 i.e:stä (käy suoraan vanhan tilalle, Italiassahan jo FIRE:äkin sai 5-lovisena); kulutuslukemat ovat parhaimmillaan suoraruiskudieselien luokkaa eli n 4,3-4,6 l/100 km 100 km/h maantieajossa, jos säädöt ovat kunnossa. Paino kun autossa on vain 710 kg ja vääntö erinomainen 80 Nm/2750 r/min litraiselle koneelle, niin kulkupuolikin on kunnossa, jos ei tavaraa ole mukana täyttä kuormaa. Konstailematon, ajaton muotoilu ja isommassakin kokoluokassa hämmästyttävän tilava matkustamo ovat myös plusan puolella.

Huolimatta huolellisesta pidosta ja säännöllisestä ruostesuojauksesta (Finikor) jouduin viime talvena taipumaan helmojen uusintaan. Muualla ei ole vielä hätää, vaaleansininen värikin on kohtalaisen kestävä. Heikkouksia lienee korin kestämisen lisäksi vain puutteellinen turvallisuus ja erityisesti kuluvat virranjakajan alipainesäätimet sekä käsijarrun säätövipu takarummuissa (ei anna tehoa, vaikka vaijeri olisi viulunkielenä, kun levittävä haarukka kuluu syvälle uralle).

Melkein uskaltaisin väittää FIRE-Unon olevan yksi kestävimpiä Fiat-malleja, ja kaiken kukkuraksi vielä naurettavan halpa ylläpitääkin. Sormikaan ei mene -80-luvun lopun tekniikassa vielä joka kerta suuhun. Valitettavasti tällaisten perusautojen aika on jo ollut aikaa sitten ohi; nykyään taidetaan peräänkuuluttaa varusteita ja tehoa niin, että Uno kyllä tässä jää kakkoseksi.


Minulla on ollut kolme erilaista Unoa, 45 vm-85, tämä äsken mainittu FIRE vm -87 ja 45 i.e vm -90; jostain syystä tämä keskimmäinen on ollut pysyvin...Yritän saada kyllä omani säilymään museoikään asti, sen verran hullun vikaa ja kokeilumieltä riittää!!!!!

hri kirjoitti:

...ja matka jatkuu; auto edelleen käytössä. Parasta on uskomaton 999 cm3 FIRE-moottori, jota ei kaiketikaan saa ajamalla rikki. Asensin jo vuonna -92 autooni 5-pykäläisen vaihteiston UNO 45 i.e:stä (käy suoraan vanhan tilalle, Italiassahan jo FIRE:äkin sai 5-lovisena); kulutuslukemat ovat parhaimmillaan suoraruiskudieselien luokkaa eli n 4,3-4,6 l/100 km 100 km/h maantieajossa, jos säädöt ovat kunnossa. Paino kun autossa on vain 710 kg ja vääntö erinomainen 80 Nm/2750 r/min litraiselle koneelle, niin kulkupuolikin on kunnossa, jos ei tavaraa ole mukana täyttä kuormaa. Konstailematon, ajaton muotoilu ja isommassakin kokoluokassa hämmästyttävän tilava matkustamo ovat myös plusan puolella.

Huolimatta huolellisesta pidosta ja säännöllisestä ruostesuojauksesta (Finikor) jouduin viime talvena taipumaan helmojen uusintaan. Muualla ei ole vielä hätää, vaaleansininen värikin on kohtalaisen kestävä. Heikkouksia lienee korin kestämisen lisäksi vain puutteellinen turvallisuus ja erityisesti kuluvat virranjakajan alipainesäätimet sekä käsijarrun säätövipu takarummuissa (ei anna tehoa, vaikka vaijeri olisi viulunkielenä, kun levittävä haarukka kuluu syvälle uralle).

Melkein uskaltaisin väittää FIRE-Unon olevan yksi kestävimpiä Fiat-malleja, ja kaiken kukkuraksi vielä naurettavan halpa ylläpitääkin. Sormikaan ei mene -80-luvun lopun tekniikassa vielä joka kerta suuhun. Valitettavasti tällaisten perusautojen aika on jo ollut aikaa sitten ohi; nykyään taidetaan peräänkuuluttaa varusteita ja tehoa niin, että Uno kyllä tässä jää kakkoseksi.


Minulla on ollut kolme erilaista Unoa, 45 vm-85, tämä äsken mainittu FIRE vm -87 ja 45 i.e vm -90; jostain syystä tämä keskimmäinen on ollut pysyvin...Yritän saada kyllä omani säilymään museoikään asti, sen verran hullun vikaa ja kokeilumieltä riittää!!!!!

Mukava kuulla, että Fiat uno on kestävä. Itselläni on Fiat uno 45 (fire), -86. Sillä on ajettu vain n. 100 000 km, ainakin tarkistamieni tietojen mukaan. Siihen on kyllä laitettu starttimoottori, kytkin ym. "tavaraa". Nyt koitti pohjan ja helmapeltien hitsaus ja etuakselipalkin uusi laitto, kun oli ruostereikä, eikä sitä saa hitsata. Takaluukun lasin reunassa ruostereikä, joka pitänee seuraavana hoitaa. Tuli jo mieleeni, oliko ehkä ajattelematonta laittaa uno taas katsastuskuntoon ja satsata rahaa. Toivottavasti sillä ajelisi vielä muutaman vuoden. Varmaan edullinen ajopeli, jos itse osaa korjata, sillä osat ovat edullisia. Varastusaltis se kuitenkin on: kaksi kertaa pöhlitty, toisella kerralla tosin jäi yritykseksi.

Vm.1971 aj.110,000km .Ajetaan vielä toiset 33v

ja hyvin kone toimii ei öljyn kulutusta. starti posahti 300tkm

Viime tankillisen keskukulutus 7.49l/100km ja siihen mahtui paljon kaupunkiajelua. Autolla olen ajellut reilut 10tkm ja kytkinvaijerin olen sinäaikana joutunut uusimaan (21e), vaikka pelkäsin että noin paljon ajetussa on automaattisesti paljon huoltoa edessä...erehdyin. Huoletonta menoa kerrassaan kun tuo sisäänajokin on tehty valmiiksi.
PS. Konetta ei ole koskaan avattu, turboahdin on alkuperäinen. KAIKKI sähkölaitteet toimivat!