Hmmm...
???
Pelaako narsisti pelejä ?
60
530
Vastaukset
peleissä on aina kysymys vallasta, kun tavoite pitäisi olla vallattomuudessa
- LK
Kaikessa on aina kyse vallasta, periaatteessa. Jollain tasolla.
LK kirjoitti:
Kaikessa on aina kyse vallasta, periaatteessa. Jollain tasolla.
on.. miniclip.com sivustolla * mainos * on biljardi, jota voi pelata kavereiden kesken netin yli ... olen pelaillut sitä ... jossain vaiheessa kyllästyin. Nyt käyn pelaileen ja sen sijaan, että yrittäisin voittaa sitä kasipalloa, kilpailen itseni kanssa, kuinka monella lyönnillä häviän. Ensimmäisellä jos saa kasin pussiin -- siitä saa sivustolla virallisesti mitalin. Lähde tuokin :D
temppuilija kirjoitti:
on.. miniclip.com sivustolla * mainos * on biljardi, jota voi pelata kavereiden kesken netin yli ... olen pelaillut sitä ... jossain vaiheessa kyllästyin. Nyt käyn pelaileen ja sen sijaan, että yrittäisin voittaa sitä kasipalloa, kilpailen itseni kanssa, kuinka monella lyönnillä häviän. Ensimmäisellä jos saa kasin pussiin -- siitä saa sivustolla virallisesti mitalin. Lähde tuokin :D
Tuli mieleen; voisko pelit olla eräänlainen keino etsiä sitä sisäistä lastaan? Rakentaa kronologisesti keskenjäänyttä? Jos etsimme pelien kautta sitä? Etsimme ja eheytämme - tiedostamattomasti - jotain keskeneräistä?
- valtapeliä
no kerro esimerkki.
Tuntemani nph.t eivät pelanneet biljardia, shakkia, tikanheittoa, keilailua...ts mitään peliä missä voi kilvoitella ystävyydellä...iloita toisen voitostakin...ja tuntea empatiaa toisen häviöstä.
Jos pelasivat, koettivat runnoa voittoaan läpi aika totisesti.- xcch
Taitaa olla aika harvinaista, ainakin oudomassa seurassa tuskin pelaa.
- xcch
Henkistä peliä kyllä, suurimman osa valvelilla oloajasta.
xcch kirjoitti:
Henkistä peliä kyllä, suurimman osa valvelilla oloajasta.
Tiedätkö n-esimerkkiesi perusteella, pelaako kukaan lauta-, perhe- tai noita YE:n esittämiä esimerkkejä peleistä?
elisakettu kirjoitti:
Tiedätkö n-esimerkkiesi perusteella, pelaako kukaan lauta-, perhe- tai noita YE:n esittämiä esimerkkejä peleistä?
Mun "narsistiset tuttuni" (en puhu änpeehoosta nyt, vaan esim asosiaalistyyppisistä kriminaaleista jne) taas nimenomaan ovat olleet lähinnä kovin kilpailuviettisiä eikä siinä säästellä. Se ei itsessään kuitenkaan tee ihmisestä narsistia mutta nämä "alamaailman" tyypit ovat kovia kukkoilemaan ja ottamaan paikkaansa. Usein siihen liittyy muuta ns kiusaa, häirintää ja uhoa jolla koetetaan lannistaa vastustajia tai pitää heitä pilkkanaan.
Mutta olen myös tavannut "toisenlaista tyyppiä" mm sillä alueella. He taas ovat todella epävarmoja ja selittelevät, keksivät "mulla on nilkka kipee"-juttujaan (ja menevät siinä välillä niin pitkälle että laittavat tekokipsin jalkaan tai vaikka ajavat itsensä kaljuksi väittäen kärsivänsä yhtäkkiä syövästä jne) ja jauhavat shittiä.
Heistä ei tule voittajia.
- xcch
siis tarkenettuna kokoajan.
" Elämä on narsistille peliä, oli kysymys sitten ihmissuhteista tai työelämästä."
Tuolta löytyi.
http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/tietoa/narsismista_yleisesti/narsistin_itsetunnosta_ja_ihailu/ - LK
Miksi ei voisi pelata. En näe mitään estettä siihen.
Sen sijaan voi olla huono häviäjä.Millainen on huono häviäjä N-tyyliin? Tiedän, ei voi aina yleistää, mutta sinun näkökulmasi?
- LK
elisakettu kirjoitti:
Millainen on huono häviäjä N-tyyliin? Tiedän, ei voi aina yleistää, mutta sinun näkökulmasi?
Semmoinen joka suuttuu siitä että osoittautuu huonommaksi.
Narsistinen loukkaushan se niinkun on sille häviäjälle aina. Narsitit kestää sitä huonommin, ainakin näin se ajatus käsittääkseni menee. - A
LK kirjoitti:
Semmoinen joka suuttuu siitä että osoittautuu huonommaksi.
Narsistinen loukkaushan se niinkun on sille häviäjälle aina. Narsitit kestää sitä huonommin, ainakin näin se ajatus käsittääkseni menee.Semmoinen joka luulee että pelien tarkoitus oikeasti on voittaa toinen. Se on ihan joku muu. Kertokaapa mikä?
A kirjoitti:
Semmoinen joka luulee että pelien tarkoitus oikeasti on voittaa toinen. Se on ihan joku muu. Kertokaapa mikä?
Nautinto pelaamisesta. Ainakin minun näkökulmani. Nautin pelata haasteellisessa seurassa, josa ei ole överin yli- tai alisuorittajia, vaan keskinäinen kamppailu on ennalta-arvaamatonta ja jännittävää. Ei haittaa jos toinen voittaa; jos on parempi, niin suon sen hänelle. Mutta tietysti harmittaa, jos hyvänä pelaajana tyrin itse jonkin jutun (aiheutan häviöni, en tahallaan) ja häviän siksi. Öykkäreitten kanssa en viitsi pelata mitään, menee hermot kuunnellessa. Mutta kiistatta pelien tarkoitus on miellyttävä harraste, samalla lujittaen sosiaalisia kontakteja ja taitojensa kehittäminen.
A kirjoitti:
Semmoinen joka luulee että pelien tarkoitus oikeasti on voittaa toinen. Se on ihan joku muu. Kertokaapa mikä?
Kilvoittelu on vähän niinkuin iloittelua, omien kykyjen testaamista, vastuksen tarjoamista kilpakumppaneilleen...joku voittaa aina, jos en minä niin sitten kaveri.
elisakettu kirjoitti:
Nautinto pelaamisesta. Ainakin minun näkökulmani. Nautin pelata haasteellisessa seurassa, josa ei ole överin yli- tai alisuorittajia, vaan keskinäinen kamppailu on ennalta-arvaamatonta ja jännittävää. Ei haittaa jos toinen voittaa; jos on parempi, niin suon sen hänelle. Mutta tietysti harmittaa, jos hyvänä pelaajana tyrin itse jonkin jutun (aiheutan häviöni, en tahallaan) ja häviän siksi. Öykkäreitten kanssa en viitsi pelata mitään, menee hermot kuunnellessa. Mutta kiistatta pelien tarkoitus on miellyttävä harraste, samalla lujittaen sosiaalisia kontakteja ja taitojensa kehittäminen.
Ja aina pelatessa oppii ja voittaa itsessäänkin jotain :)
yxex kirjoitti:
Ja aina pelatessa oppii ja voittaa itsessäänkin jotain :)
...ystäväkilpailijat neuvovat toisiaan, voittamaan paremmin ;)
yxex kirjoitti:
Ja aina pelatessa oppii ja voittaa itsessäänkin jotain :)
Juu, hyvä pointti tuo itsensä voittaminen!
- LK
A kirjoitti:
Semmoinen joka luulee että pelien tarkoitus oikeasti on voittaa toinen. Se on ihan joku muu. Kertokaapa mikä?
Henk. koht. mielipiteenä ihan mikä vaan minkä sen haluaa olevan.
Tuskin sille mitään velvoittavaa tarkoitusta on luotu. Paitsi tietysti jos uskoo johonkin ylempään voimaan. - sehän on:
A kirjoitti:
Semmoinen joka luulee että pelien tarkoitus oikeasti on voittaa toinen. Se on ihan joku muu. Kertokaapa mikä?
jalo kilpa!
elisakettu kirjoitti:
Juu, hyvä pointti tuo itsensä voittaminen!
Kannattaa keskittyä todellakin vain itsensä voittamiseen.
Mulla on aikanaan ollut tooo-del-li-sia vaikeuksia kestää kilpailutilanteita (tietyissä lajeissa jossa en ole niin varma) ja häviötä.
Joissain luonnollisemmalta tuntuvimmissa lajeissa olen aika pidättelemätön ja jyrään konkareita "vaatimattomuudellani" ja kovalla työllä.
Mä oon mm biliksessä saanut kisoissa totaalisia raivareita (itkupotku) ja mennyt kisan jälkeen nurkan taakse huutamaan (kunnioittaen muita osallistujia) ja raivoamaan. Sitten reenataan tana! Mulle ei v.....lla =)
A mainitsi jossain täällä sen "luovutusvoiton" jostain erästä vaikka.
Mulle kävi alkujaan biliksessä niin, että jos sain erän joltain huipulta, mulla meni pasmat ihan sekaisin vaikka koetin tsempata ja keskittyminen herpaantui.
Mun mielestä, mun sairaan logiikan mukaan, on ihan ookoo häiritä vastustajaa eri keinoin henkisesti jne koska se tekee vasta kilpailijasta taitavan - kun oppii olemaan noteeraamatta sitä mitenkään. Ei voi kisoissakaan vaatia "hyvää kohtelua". Saattaa olla, että jengi huutaa satapäin takana jossain kisassa että menee menee, pistä se ulos ja eihän se ees osaa (ei biliksessä mutta esim dartsissa) tai vastustaja alkaa pitää sua pilkkanaan ja menee polvilleen kysyen "jos mä tasaisuuden vuoksi heitän tästä" jne... siinä pitää oppia pitämään pää kylmänä ja se vaatii reeniä koopäiden kanssa jos haluaa menestyä.
Ja mähän olen aina halunnut. En mä hupia ala mitään hinkkaa vuosikausia. Sitten vedetään välillä hampaat irvessä (mikä on perseestä ja huonontaa tulosta) jos ei muu auta. Mutta periksi en anna missään mitä aloitan.
Kehukehukehu, mutta sellainen vain olen ollut aina.
Kilpailuhenkinen mutta häviämisen opettelu on vaikeaa ja se vasta tekee kilpailijasta oikean kilpailijan.
Häviän aina kohteliaasti, kiittäen ja hymyillen. Sitten menen "saunan taa".
- voittaminen-
Narsisti jää helposti koukkuun sellaisiin internetissä pelattaviin tietokonepeleihin joissa on muita parempi.
- M.B.
Ai niin, mulla on omat enkat rikkomatta muutamassa pelissä!! Pitääpä siirtyä tietokonepelien ihmeelliseen maailmaan... VOITTAMAAN.. :D
- A
M.B. kirjoitti:
Ai niin, mulla on omat enkat rikkomatta muutamassa pelissä!! Pitääpä siirtyä tietokonepelien ihmeelliseen maailmaan... VOITTAMAAN.. :D
*pitelee korviaan* Häviämistä pelkäävät ovat muuten yleensä kovaäänisiä.
Onko se vain narsistin alttius? Pähkäilin tuota että ihmisillä on kai aikamoinen herkkyys, taipumus koukkuuntua nettipeleihin? Erityisesti lapset ja nuoret.
- M.B.
A kirjoitti:
*pitelee korviaan* Häviämistä pelkäävät ovat muuten yleensä kovaäänisiä.
En häviä minnekään. Ja pelaaminen ei ole pelaamista jos siihen ei edes osittain tosissaan ottaisi osaa. Minä en halua pelata ihmisen kanssa, jolla ei ole tahtoa voittaa. Sellainen ei anna tarpeeksi pelivastusta ja kun se puuttuu, menee se pelaamisen mielenkiinto siinä sivussa. Mielumminhan sitä vaikka rehellisesti loikoilee kuin on muka kehittämässä itseään pelaamisen merkeissä..
Kuvitelkaa nyt: Joukkuepeli pictionary. Kyllä siinä pelissä haluaa kaverin, jolla on edes vähän yritystä päihittää se kilpaileva pari. Jos molemmat kilpailevat parit ovat vain, että onpas kaunis päivä huhhuijaa, tässä vähän pelaillaan ja pelikaverisi on samanlainen, niin kyllä mulla ainakin herpaantuu mielenkiinto pelaamiseen, eikä se ole häviämisen pelkäämistä. Vaan luovuttamista voitontahdon puutteeseen.
Sinunkin pitäisi hieman, hmm.. harjata nukkia ulkotakistasi ja hymyillä enempi. Saattaisi tehdä hyvää. M.B. kirjoitti:
En häviä minnekään. Ja pelaaminen ei ole pelaamista jos siihen ei edes osittain tosissaan ottaisi osaa. Minä en halua pelata ihmisen kanssa, jolla ei ole tahtoa voittaa. Sellainen ei anna tarpeeksi pelivastusta ja kun se puuttuu, menee se pelaamisen mielenkiinto siinä sivussa. Mielumminhan sitä vaikka rehellisesti loikoilee kuin on muka kehittämässä itseään pelaamisen merkeissä..
Kuvitelkaa nyt: Joukkuepeli pictionary. Kyllä siinä pelissä haluaa kaverin, jolla on edes vähän yritystä päihittää se kilpaileva pari. Jos molemmat kilpailevat parit ovat vain, että onpas kaunis päivä huhhuijaa, tässä vähän pelaillaan ja pelikaverisi on samanlainen, niin kyllä mulla ainakin herpaantuu mielenkiinto pelaamiseen, eikä se ole häviämisen pelkäämistä. Vaan luovuttamista voitontahdon puutteeseen.
Sinunkin pitäisi hieman, hmm.. harjata nukkia ulkotakistasi ja hymyillä enempi. Saattaisi tehdä hyvää.Haaaah hah haa !
Mä en kestä "idiootteja" (siis tietenkin omasta mielestäni...heh...) jossain pictionaryssa tai vaikka aliaksessa ne hitaat vetää mittarin täyteen. Änkyn änkyn.
Hih hiih...
Mutta se siitä.
Missä vaiheessa voittamisenhalusta on tullut epäinhimillistä ?
Miksi ei...
Itse olen hyvä häviäjä, vaikka kilpailuhenkinen olenkin, mikäli jotain porukalla pelataan.
Tunnen kyllä tyyppejä, jotka saavat tällaisesta melkoisen itkupotkuraivarin, mutta en usko kyseessä olevan narsistin...ex-avokkini oli mm. tällainen...Heiteltiin sitten tikkaa, pelattiin korttia, tai vaikka ammuttiin maalitauluihin, aina sama "kohtaus" iski päälle, mikäli oli selkeästi huonompi... ( Erona narsistiin myös se, että myönsi asian. )
Eräs tuttuni sen sijaan, joka kuvaili itseään psykopaatiksi ( josta olin samaa mieltä ) antoi minun tahallaan voittaa...mikä myös oli ärsyttävää. Sen sijaan korttipeliä pelatessa sai raivarin, mikäli ei pelattu hänen säännöillään. ( johtui myös varmasti osaltaan jonkunlaisesta mustasukkaisuudesta, kun paikalla oli pelaamassa myös muita, joten en tiedä sitten, mistä se raivokohtaus OIKEASTI sai alkunsa... )
Että joo...Sanoisin, että riippuu ihan ihmisestä tuokin, eikä voi yleistää. Omasta mielestäni pelit on pelejä ( varsinkin sellaiset kaveriporukalla pelattavat ), mutta kun tullaan OIKEAAN kilpailuun saatan olla hieman "tosikompi" voiton ja häviön suhteen...kuten ihmiset yleensäkin.- A
elisakettu kirjoitti:
Minkähän vuoksi se psykotuttu antoi sinun tahallaan voittaa? Onko teorioita?
Joustamattomat luonteet menevät ihan kipsiin, jos niille häviää tahallaan. Pitkäaikaista keskittymistä vaativissa usean erän otteluissa yleisesti käytetty kikka on hävitä välillä yksi erä tahallaan ja johan on toisella pasmat sekaisin.
A kirjoitti:
Joustamattomat luonteet menevät ihan kipsiin, jos niille häviää tahallaan. Pitkäaikaista keskittymistä vaativissa usean erän otteluissa yleisesti käytetty kikka on hävitä välillä yksi erä tahallaan ja johan on toisella pasmat sekaisin.
Joustamaton? Kenen mukaan...Kuvitelmiesi?
Muistaakseni kerroit joskus, että sinulla itselläsi on vaativa persoonallisuus...Muistanko oikein? Siihen kuuluu mm. äärimmäinen joustamattomuus. Jos olet eri mieltä, voin toki lainata wikistä myös pienen pätkän... ;)- A
dizel kirjoitti:
Joustamaton? Kenen mukaan...Kuvitelmiesi?
Muistaakseni kerroit joskus, että sinulla itselläsi on vaativa persoonallisuus...Muistanko oikein? Siihen kuuluu mm. äärimmäinen joustamattomuus. Jos olet eri mieltä, voin toki lainata wikistä myös pienen pätkän... ;)Olen käyttänyt ilmaisuja kuten "Me vaativat persoonallisuudet", "Me kokoomuslaiset", "Me feministit" jne. Lauseyhteydestä ilmenee ovatko roolirunoja vai kertojan ääni ;-)
Vähäisen kamppailulajiharrastukseni ohella minulla on em. strategiasta kokemusta bridgestä ja muista tarjoustikkipeleistä sekä squashista ja muista useamman erän mailapeleistä. Hävittyäni tahallani jonkin erän toinen suorastaan suuttui. Ja suuttunutta vastaan löytää helposti aukkoja suojauksessa.
Kutsun tällaista pelikumppania joustamattomaksi, koska hän ei ymmärrä/hyväksy fuskausta/misääriä pelistrategiaksi ja oma taktiikkansa särkyy.
Tietenkin myös minulla itselläni on ihan keskimäärin joustamattomuutta samoissa asioissa. Kokemus yleensä vasta opettaa joustavammaksi.
Kiitos sparrauksesta. A kirjoitti:
Olen käyttänyt ilmaisuja kuten "Me vaativat persoonallisuudet", "Me kokoomuslaiset", "Me feministit" jne. Lauseyhteydestä ilmenee ovatko roolirunoja vai kertojan ääni ;-)
Vähäisen kamppailulajiharrastukseni ohella minulla on em. strategiasta kokemusta bridgestä ja muista tarjoustikkipeleistä sekä squashista ja muista useamman erän mailapeleistä. Hävittyäni tahallani jonkin erän toinen suorastaan suuttui. Ja suuttunutta vastaan löytää helposti aukkoja suojauksessa.
Kutsun tällaista pelikumppania joustamattomaksi, koska hän ei ymmärrä/hyväksy fuskausta/misääriä pelistrategiaksi ja oma taktiikkansa särkyy.
Tietenkin myös minulla itselläni on ihan keskimäärin joustamattomuutta samoissa asioissa. Kokemus yleensä vasta opettaa joustavammaksi.
Kiitos sparrauksesta.Mielestäni tahallaan häviäminen on vain typerää toisen aliarvioimista...Tällaiset ihmiset yleensä kompastuvat omaan ylemmyydentuntoonsa ja varmuuteensa tulevasta voitosta...Tekevät jonkun virheen ja häviävät lopulta oikeasti. Jos jonkun neuvon antaisin, niin älä koskaan aliarvioi vastustajaasi, jos todella halajat voittoa. ;)
Tietenkin jos kyse on leikkimielisestä pelistä kaverin kesken tällaiset tosikkomaisuudet voidaan unohtaa...Ja antaa anteeksi myös pieni vilppi, ellei voitosta ole sitten tiedossa jonkunnäköistä palkintoa. Se muuttaisi sitten tilannetta taas kovasti.
"Kutsun tällaista pelikumppania joustamattomaksi, koska hän ei ymmärrä/hyväksy fuskausta/misääriä pelistrategiaksi ja oma taktiikkansa särkyy."
Jos jotain osaa OIKEASTI, ei tarvitse fuskata...En itse alentuisi moiseen.
En pidä tuollaisesta huijaamisesta, koska se on mielestäni säälittävää ja kertoo taas siitä toisesta jotain, kuten sen, että hänelle on se voitto tärkeämpää, kuin itse peli ja sen pelaamisen idea eli hauskanpito ihmisten kesken...Tällainen tyyppi myös ennen pitkää huomaa joutuvansa pelaamaan pelejään ihan keskenään.
Syy, miksi pidät tällaista ihmistä joustamattomana kertoo vain siitä, että haluat sen syyn kaataa sen vastapelurin niskaan...Toisinsanoen oikeutat fuskusi tuolla tavoin. Todennäköisesti se toinen ei ole joustamaton lainkaan, vaan kannattaa vain rehtiä peliä, missä itse et sitten syystä, tai toisesta pärjää.dizel kirjoitti:
Mielestäni tahallaan häviäminen on vain typerää toisen aliarvioimista...Tällaiset ihmiset yleensä kompastuvat omaan ylemmyydentuntoonsa ja varmuuteensa tulevasta voitosta...Tekevät jonkun virheen ja häviävät lopulta oikeasti. Jos jonkun neuvon antaisin, niin älä koskaan aliarvioi vastustajaasi, jos todella halajat voittoa. ;)
Tietenkin jos kyse on leikkimielisestä pelistä kaverin kesken tällaiset tosikkomaisuudet voidaan unohtaa...Ja antaa anteeksi myös pieni vilppi, ellei voitosta ole sitten tiedossa jonkunnäköistä palkintoa. Se muuttaisi sitten tilannetta taas kovasti.
"Kutsun tällaista pelikumppania joustamattomaksi, koska hän ei ymmärrä/hyväksy fuskausta/misääriä pelistrategiaksi ja oma taktiikkansa särkyy."
Jos jotain osaa OIKEASTI, ei tarvitse fuskata...En itse alentuisi moiseen.
En pidä tuollaisesta huijaamisesta, koska se on mielestäni säälittävää ja kertoo taas siitä toisesta jotain, kuten sen, että hänelle on se voitto tärkeämpää, kuin itse peli ja sen pelaamisen idea eli hauskanpito ihmisten kesken...Tällainen tyyppi myös ennen pitkää huomaa joutuvansa pelaamaan pelejään ihan keskenään.
Syy, miksi pidät tällaista ihmistä joustamattomana kertoo vain siitä, että haluat sen syyn kaataa sen vastapelurin niskaan...Toisinsanoen oikeutat fuskusi tuolla tavoin. Todennäköisesti se toinen ei ole joustamaton lainkaan, vaan kannattaa vain rehtiä peliä, missä itse et sitten syystä, tai toisesta pärjää.Ai niin ja juu...Ja ei kestä kiittää. ;)
Siksi, että hän oletti varmaan, että voittaminen ja imartelu olisivat minulle tärkeitä, vaikka näinhän ei siis ole...Yritti toisinsanoen "liehitellä", että olisin helpommin hyväksikäytettävissä. :)
Eli kyrsihän tuo kaveria kun hyvä suunnitelma meni mönkään :D
Hmm... haluaa vatuloida mahdollisuuksilla... Esitä poikkeava mielipiteesi näkökulmastasi, koska tunnet tyypit paremmin.
Jos minä olisin narsku, saattaisin juuri tehdä noin; antaa toisen voittaa, jotta olisi altis imartelulle ja sitä myöten liehittelylle. Tietenkin tavoittelen jotain, tai ainakin mahdollisuus pitää ottaa talteen.
Jos olisin käänteinen tai riippuva, antaisin toisen voittaa, jottei sille toiselle tulisi paha mieli, tai en haluaisi korostaa itseäni vaan ihailla toista hänen saavutuksestaan (mikä pönttö muuten). Saattaisin tehdä sen myös pelon vuoksi.
Jos olisin psyko, antaisin toisen voittaa, jotta voittamisen autuaan tunteessa hän olisi herkempi syventämään luottamustaan minuun. Todennäköisesti olen myös loistava taktikko. Pitkän linjan suunnitelmilla, hymyssä huulin ja kaikesssa rauhassa.
Mutta kun oon kettu, en anna kenenkään voittaa mua muuta kuin paremmuudellaan (nautin hyvästä vastustajasta). Noh jaa, pienet lapset ovat poikkeus. En nauti pelistä., jos toinen voittaa alisuoriutumiseni tähden, haluan myös antaa haastetta, muuten peli ei anna mitään.- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Eli kyrsihän tuo kaveria kun hyvä suunnitelma meni mönkään :D
Hmm... haluaa vatuloida mahdollisuuksilla... Esitä poikkeava mielipiteesi näkökulmastasi, koska tunnet tyypit paremmin.
Jos minä olisin narsku, saattaisin juuri tehdä noin; antaa toisen voittaa, jotta olisi altis imartelulle ja sitä myöten liehittelylle. Tietenkin tavoittelen jotain, tai ainakin mahdollisuus pitää ottaa talteen.
Jos olisin käänteinen tai riippuva, antaisin toisen voittaa, jottei sille toiselle tulisi paha mieli, tai en haluaisi korostaa itseäni vaan ihailla toista hänen saavutuksestaan (mikä pönttö muuten). Saattaisin tehdä sen myös pelon vuoksi.
Jos olisin psyko, antaisin toisen voittaa, jotta voittamisen autuaan tunteessa hän olisi herkempi syventämään luottamustaan minuun. Todennäköisesti olen myös loistava taktikko. Pitkän linjan suunnitelmilla, hymyssä huulin ja kaikesssa rauhassa.
Mutta kun oon kettu, en anna kenenkään voittaa mua muuta kuin paremmuudellaan (nautin hyvästä vastustajasta). Noh jaa, pienet lapset ovat poikkeus. En nauti pelistä., jos toinen voittaa alisuoriutumiseni tähden, haluan myös antaa haastetta, muuten peli ei anna mitään.Moni pieni lapsikaan ei pidä siitä kun toinen ihan selvästi häviää tahallaan :D Eli rehti peli kunniaan ja häviölle parempi naamiointi.
Häviämään pitänee oppia mutta niin pitäisi oppia voittamaankin oikein. Hyvät voittajat erottaa huonoista yhtä hyvin kuin huonot häviäjät hyvistä. M.B. kirjoitti:
Moni pieni lapsikaan ei pidä siitä kun toinen ihan selvästi häviää tahallaan :D Eli rehti peli kunniaan ja häviölle parempi naamiointi.
Häviämään pitänee oppia mutta niin pitäisi oppia voittamaankin oikein. Hyvät voittajat erottaa huonoista yhtä hyvin kuin huonot häviäjät hyvistä.Mä en tiedä onko mun annettu tahallaan voittaa kovinkaan montaa kertaa mutta ylimielisyydessään ovat joutuneet häviämään. Ääntä riittää, lässytystä ja länkytystä, aliarviointia ja psyykkausta...sitten olen opetellut vain hymyilemään ja keskittymään itseni voittamiseen. That is the key.
Kyllä mun mielestä on ookoo skitsota häviöstä mutta se tehdään nätisti muualla pelin henkeä ja ilmapiiriä kunnioittaen. Mä en kestä niitä huuteljoita ja huomioh**ria. Ketä kiinnostaa.
Mutta jos joku häviää tahallaan mulle ja huomaan sen, se on ärsyttävää. Kilpailutilanteessa otan siitä ilon irti ja rokotan mutta muuten sanon että anna olla pelle jos et uskalla pelata.
- xcch
"Heiteltiin sitten tikkaa, pelattiin korttia, tai vaikka ammuttiin maalitauluihin, aina sama "kohtaus" iski päälle, mikäli oli selkeästi huonompi... ( Erona narsistiin myös se, että myönsi asian. )"
En puhu nyt exästäsi, mutta narsisti voi myöntää tappionsa, jopa myöntää huonon pelitaitonsa. Tuon se nielee, mutta raja on tiukka sen jälkeen. Saattaa näennäisesti kestää leikinlaskua asiasta, mutta kantaa katkerasti kaunaa jälkeenpäin sille joka ukaltaa arvostella häntä siinä tilanteessa, edes leikillään.
Narsistille pelit on yleensä välttämätön paha joita joutuu joskus kestämään (kuten moni muukin normaali asia) pelaaminen voi olla melko innotonta, mutta voi pelata tutussa seurassa. Mutta ei silloin jos on enemmän väkeä.
Narsisten välillä on tietysti eroja tässä, luonteista johtuen.- M.B.
"En puhu nyt exästäsi.."
As in WHAAAT?? - ,,,,,
kestätkö sinä hyvin leikinlaskua surkeasta pelitaidostasi?
- A
Kiitos kaikille vastanneille. Monia hyviä vastauksia.
Kaikkien pelien tarkoitus on opettaa sekä häviämään että voittamaan. (Yhteisön kannalta tarkoitus voikin olla päinvastainen kuin pelaaja itse luulikaan olevan.)
Palkinnoksi kaikille Ottomannista:
- KUOLO TAIKKA VOITON PALMU!
Vastattihin VAIVAISALMU.
Otti, kiitti.
- ORJAN SUKU!
Vaiko valta valhepuku? - Mun mielestä
A kirjoitti:
Kiitos kaikille vastanneille. Monia hyviä vastauksia.
Kaikkien pelien tarkoitus on opettaa sekä häviämään että voittamaan. (Yhteisön kannalta tarkoitus voikin olla päinvastainen kuin pelaaja itse luulikaan olevan.)
Palkinnoksi kaikille Ottomannista:
- KUOLO TAIKKA VOITON PALMU!
Vastattihin VAIVAISALMU.
Otti, kiitti.
- ORJAN SUKU!
Vaiko valta valhepuku?tarkoitus lähtee yksilöstä eikä yhteisöstä. Vai miten perustelisit tuota, että yhteisö tarkoituksella pistäisi ihmiset kokemaan voittoja ja häviöitä?
- A
Mun mielestä kirjoitti:
tarkoitus lähtee yksilöstä eikä yhteisöstä. Vai miten perustelisit tuota, että yhteisö tarkoituksella pistäisi ihmiset kokemaan voittoja ja häviöitä?
Peleissä ja leikeissä opetellaan sosiaalisia suhteita. Puhuin siis seuraleikeistä ja seurapeleistä. Yksilöllä voi olla muutakin mielessään. Yhteisön kannalta merkityksellistä on se, että leikki tai peli hioo siihen osallistuvien elämisen taitoja. Peli tai leikki sinänsä on vain ... peli tai leikki :)
- Eli...
A kirjoitti:
Peleissä ja leikeissä opetellaan sosiaalisia suhteita. Puhuin siis seuraleikeistä ja seurapeleistä. Yksilöllä voi olla muutakin mielessään. Yhteisön kannalta merkityksellistä on se, että leikki tai peli hioo siihen osallistuvien elämisen taitoja. Peli tai leikki sinänsä on vain ... peli tai leikki :)
tarkoittanet jotain pelejä, joita kouluissa leikitään? Ja päiväkodeissa? Niissä tosiaan on vissi kasvatuksellinen tarkoitus yhteisöllä mielessä, eikä siinä yksilöiltä edes kysellä, haluaako ylipäätään leikkiä. Mutta meinaatko, että huoltikselta ostettu mölkkykin on tuotettu sitä varten, että yhteisössä olis sopeutuvampia yksilöitä?
- A
Eli... kirjoitti:
tarkoittanet jotain pelejä, joita kouluissa leikitään? Ja päiväkodeissa? Niissä tosiaan on vissi kasvatuksellinen tarkoitus yhteisöllä mielessä, eikä siinä yksilöiltä edes kysellä, haluaako ylipäätään leikkiä. Mutta meinaatko, että huoltikselta ostettu mölkkykin on tuotettu sitä varten, että yhteisössä olis sopeutuvampia yksilöitä?
Niin no minä en ole varma, onko yksilöitä oikeasti edes olemassa. Yhteisö toimii yksilöiden kautta. Yksilöt ovat yhteisön tiedostamaton. He palvelevat yhteisöä.
Vähän kärjistin, että viestini aukeaisi.
Kaikki leikki on sosiaalisten tilanteiden harjoittelua. (Sama kapulakielellä.) A kirjoitti:
Niin no minä en ole varma, onko yksilöitä oikeasti edes olemassa. Yhteisö toimii yksilöiden kautta. Yksilöt ovat yhteisön tiedostamaton. He palvelevat yhteisöä.
Vähän kärjistin, että viestini aukeaisi.
Kaikki leikki on sosiaalisten tilanteiden harjoittelua. (Sama kapulakielellä.)"Niin no minä en ole varma, onko yksilöitä oikeasti edes olemassa."
???
"Yhteisö toimii yksilöiden kautta. Yksilöt ovat yhteisön tiedostamaton. He palvelevat yhteisöä."
Kuulostaa joltain epämääräiseltä kultilta, tai lahkolta...dizel kirjoitti:
"Niin no minä en ole varma, onko yksilöitä oikeasti edes olemassa."
???
"Yhteisö toimii yksilöiden kautta. Yksilöt ovat yhteisön tiedostamaton. He palvelevat yhteisöä."
Kuulostaa joltain epämääräiseltä kultilta, tai lahkolta...Ja ensimmäisen lainauksen jälkeen piti lukea "???", jotka näköjään mystisesti taas katosivat jonnekin...
- mun mielestä
A kirjoitti:
Niin no minä en ole varma, onko yksilöitä oikeasti edes olemassa. Yhteisö toimii yksilöiden kautta. Yksilöt ovat yhteisön tiedostamaton. He palvelevat yhteisöä.
Vähän kärjistin, että viestini aukeaisi.
Kaikki leikki on sosiaalisten tilanteiden harjoittelua. (Sama kapulakielellä.)ei ole mitään 'harjoittelua' olemassakaan, vaan leikki ja pelit nimenomaan ovat sosiaalisia tilanteita.
Ja yhteisö on se tiedostamaton. Mun mielestä. - A
mun mielestä kirjoitti:
ei ole mitään 'harjoittelua' olemassakaan, vaan leikki ja pelit nimenomaan ovat sosiaalisia tilanteita.
Ja yhteisö on se tiedostamaton. Mun mielestä.> ei ole mitään 'harjoittelua' olemassakaan, vaan leikki ja pelit nimenomaan ovat sosiaalisia tilanteita.
Oikeastaan tuo onkin parempi tapa asian ymmärtämiseen. Omaksun kantasi. Pohdin ehkä itse niin, että jatkuvasti "oikeat" sosiaaliset tilanteet mokaava voisi harjoitella niitä "leikisti". Mutta tavallaan siis kaikki tilanteet ovat leikkejä. Ihan ok.
Leikkisää asennettaan on helpompi kuitenkin harjoittaa sävyltään korostetusti leikkisässä tilanteessa, jossa leikillisyys on koodi.
> Ja yhteisö on se tiedostamaton. Mun mielestä.
Pitää miettiä tuotakin. Oma paradoksini varmaankin mietityttää sinua. Tämä jälkiosa on minulle nyt vielä viestissäsi avoinna. - A
dizel kirjoitti:
"Niin no minä en ole varma, onko yksilöitä oikeasti edes olemassa."
???
"Yhteisö toimii yksilöiden kautta. Yksilöt ovat yhteisön tiedostamaton. He palvelevat yhteisöä."
Kuulostaa joltain epämääräiseltä kultilta, tai lahkolta...> Kuulostaa joltain epämääräiseltä kultilta, tai lahkolta...
Joo, ei sitä voi selittää. Pitää vaan yksilön valaistua ja ymmärtää, niin totuus aukenee. Uskon että kaipaat sitä tulisesti, tule jo. Astu arkkiin, laske vuoteesi ja käy kassan kautta. Tänään puoleen hintaan. Yksilöllisesti juuri sinulle. Pusipus.
- !!
Terveisiä päätutkijalle. Ne on kuule narsisteja ne pahimman luokan valehtelijat. Puutaheinää tulee aamusta iltaan, enempi valehtelevat, kuin puhuvat totta.
Valitettavasti ne on erittäin luoviakin loppumattomassa valehtelussaan, hyvämuistisiakin ovat. Pitää näes muistaa, mitä valehteli ja kenelle!!Ovatko kaikki valehtelijat narsisteja? Jos ihminen valehtelee, mitä hän saa siitä? Onko valehtelu eräänlainen peli?
- pitkänenä
Narsistien elämä on pelkkää kilpailua. Mutta kaikkialla on kilpailua. Se on vaan piilotettua. Se alkaa jo synnärillä: kenen vauva syntyi nopeimmin ja on söpöin. Vertaillaan lapsia, niiden osaamista, oppimista, taitoja jne. Myöhemmin kilpaillaan omaisuudella ja saavutuksilla: autot, asunnot, ulkomaanmatkat, palkat jne.
Narsistiseksi ja överiksi menee kun, kilpailu alkaa hallita elämää.Tuota harrastaa nämä ns. "normaalit" ihmiset...
Jotain ihmisten välisiä outoja sosiaalisuuteen liittyviä juttuja, joita en ymmärrä.dizel kirjoitti:
Tuota harrastaa nämä ns. "normaalit" ihmiset...
Jotain ihmisten välisiä outoja sosiaalisuuteen liittyviä juttuja, joita en ymmärrä.Johtuuko se sitten "aspergerimaisuudestani", vaiko narsismista...mene ja tiedä.
- A
dizel kirjoitti:
Johtuuko se sitten "aspergerimaisuudestani", vaiko narsismista...mene ja tiedä.
Ei kai sen väliä mikä se on. Ihmisinä autamme mielellämme. Aspergerit on mukavia, kun selviää mistä he tykkäävät ja kun vaan itse jaksaa olla kiinnsitunut. En siis viitannut siihen, että sinä olisit sellainen, en voi tietää. Yleensä sanoin.
Minusta on mukavaa, että olet kirjoittanut noin paljon noin monista tärkeistä aiheista. Kaikkea en ymmärrä. Luulen kuitenkin että kirjoittaminen on hyväksi.
*Käsienlevitys, halin mahdollisuus, jos et nyt juuri päättäisikin haluta sitä vastaan*
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174336
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1842479Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731627Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella251260Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641187Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42922- 112915
- 171904
Junan kylkeen autolla
Miten helevetissä voi ajaa auton junan kylkeen?? Puhelinta hivelöity kenties!!? Koirat vielä kyydissä on käsittämätöntä74885Oletko päättänyt
Jo varmasti että ensi vuonna keräät rohkeutesi ja sanot tunteesi vai et? Sitä odottaessa ja toivoessa72830