Sain kuukausia sitten selville asian joka toi helpotusta mutta samalla suurta surua mukanaan,kuulin nimittäin vanhempien riidellessä että mies joka on minua kasvattanut ei olekkaan biologinen isäni vaan äitini joskus pettänyt ja siitä olen minä syntynyt.
Vuosia mietin että miksi tämä mies joka kasvatti minua oli aina niin kylmä minua kohtaan ja aina vain huusi minulle ja syytti minua ihan kaikesta tai ei ikinä päästänyt mihinkään ulos kavereiden kanssa.Pitkään luulin että se johtui siitä että hän pelkäsi puolestani niin kovin mutta se ei selittänyt sitä miksi hän ei suostunut puhumaan minulle ilman huutoa ja miksi heitteli tavaroita minua kohti kun äiti ei ollut kotona tai kukaan muukaan näkemässä tai kuulemassa.
Koetin pitkään muuttua lapseksi josta hän voisi olla ylpeä mutta samaa rakkautta en häneltä saanut kuten veljeni häneltä sitten saivat.Kasvatti mies halaili heitä ja kehui heitä jota minä en saanut kokea..olin niin varma että se johtuu sukupuolestani vain ja hiljalleen aloin tuntemaan vihaa kyseistä miestä kohtaan.Nykyään emme puhu niinkään mutta kerran kuulin kun vanhemmat riitelivät humalaspäissään ja sitten mies huuti kovaan ääneen;"minä en jaksa sitä tytön penikkaa enää,se ei ole minun kakarani eikä tule ikinä olemaankaan"
...se tieto teki minut iloiseksi sillä en siis peri mitään kyseiseltä henkilöltä mutta suru tuli kun mietin että miksi sitten kasvattaa minut jos vihaa minua kerta niin paljon,jos ei voi edes katsoa minuun kunnolla.20vuotta olen kokenut itseni mitättömäksi ja surkeaksi lapseksi ja se johtuikin tästä.En puhu asiasta heille sillä he selvästikkään eivät tahtoneet tai tahdokkaan edes kertoa siitä minulle mitään..Nyt sitten mietin että pitäisi ottaa yhteys äitini vanhoihin ystäviin ja selvittää hiljalleen kuka oikea isäni on ja tietääkö hän olemassaolostani,välittääkö hän minusta mitenkään ja paljon muutakin..
Jos kukaan nyt tajusi sitten tuosta mitään niin mitäpäs ehdotatte..Alanko etsimään oikeaa isääni vai jätänkö asian taakseni?
Vuosia mietin että miksi tämä mies joka kasvatti minua oli aina niin kylmä minua kohtaan ja aina vain huusi minulle ja syytti minua ihan kaikesta tai ei ikinä päästänyt mihinkään ulos kavereiden kanssa.Pitkään luulin että se johtui siitä että hän pelkäsi puolestani niin kovin mutta se ei selittänyt sitä miksi hän ei suostunut puhumaan minulle ilman huutoa ja miksi heitteli tavaroita minua kohti kun äiti ei ollut kotona tai kukaan muukaan näkemässä tai kuulemassa.
Koetin pitkään muuttua lapseksi josta hän voisi olla ylpeä mutta samaa rakkautta en häneltä saanut kuten veljeni häneltä sitten saivat.Kasvatti mies halaili heitä ja kehui heitä jota minä en saanut kokea..olin niin varma että se johtuu sukupuolestani vain ja hiljalleen aloin tuntemaan vihaa kyseistä miestä kohtaan.Nykyään emme puhu niinkään mutta kerran kuulin kun vanhemmat riitelivät humalaspäissään ja sitten mies huuti kovaan ääneen;"minä en jaksa sitä tytön penikkaa enää,se ei ole minun kakarani eikä tule ikinä olemaankaan"
...se tieto teki minut iloiseksi sillä en siis peri mitään kyseiseltä henkilöltä mutta suru tuli kun mietin että miksi sitten kasvattaa minut jos vihaa minua kerta niin paljon,jos ei voi edes katsoa minuun kunnolla.20vuotta olen kokenut itseni mitättömäksi ja surkeaksi lapseksi ja se johtuikin tästä.En puhu asiasta heille sillä he selvästikkään eivät tahtoneet tai tahdokkaan edes kertoa siitä minulle mitään..Nyt sitten mietin että pitäisi ottaa yhteys äitini vanhoihin ystäviin ja selvittää hiljalleen kuka oikea isäni on ja tietääkö hän olemassaolostani,välittääkö hän minusta mitenkään ja paljon muutakin..
Jos kukaan nyt tajusi sitten tuosta mitään niin mitäpäs ehdotatte..Alanko etsimään oikeaa isääni vai jätänkö asian taakseni?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Etsi oikea isäsi.
Kerro suoraan, mitä kuulit. Ei tarvitse enää esittää kellään ja saat vastaukset. Etsi isäsi, oli hän sitten millainen hyvänsä, saat rauhan, eikä tarvitse miettiä, jos...
kiitos vastauksista!
Aion mainita asiasta molemmille ja sitten lähden etsimään oikeata isääni..
ainakin sitä tosiaan saisi jonkinlaisen rauhan
Sinuna minä kysyisin äidiltä suoraan, että kuka oikea isä on ja mistä hänet löytää.
Isättömät lapset., lapsettomat isät ovat tämän päivän suurimpia yhteiskunnallisia ongelmia, johtuen ilmeisestikin Feministien ja Profeministien, sekä Setan käsityksestä, mitenkä voidaan turvata lapsen tulebaisuus.
Heidän mielestä riittää, että lapsella on kaksi toisiaan rakastavaa isää tai äitiä.
Lue Yle uutisten juttu, sekä siihen liittyvät pari muuta aiheeseen liittyvää uutista ja keskustelua.
Yle uutiset 25.3.2009. Isättömyys jättää aukon lapsen sisimpään.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/03/isattomyys_jattaa_aukon_lapsen_sisimpaan_638200.html
---
.
Isättömyys jättää aukon lapsen sisimpään.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/03/isattomyys_jattaa_aukon_lapsen_sisimpaan_638200.html
---
"Isättömät lapset., lapsettomat isät ovat tämän päivän suurimpia yhteiskunnallisia ongelmia, johtuen ilmeisestikin Feministien ja Profeministien, sekä Setan käsityksestä, mitenkä voidaan turvata lapsen tulebaisuus.
Heidän mielestä riittää, että lapsella on kaksi toisiaan rakastavaa isää tai äitiä."
Hieman kummallinen johtopäätös sinulla. Alkuperäinen kirjoitus kyllä paljasti karusti nimenomaan sen että perinteinen kahden eri sukupuolta olevan vanhemman liitto ei mitenkään takaa perheen onnellisuutta. Perheen onnellisuus ja lasten hyvin vointi on vain ja ainoastaan kiinni siitä että molemmat vanhemmat, olivat he mitä sukupuolta tahansa, pystyvät antamaan lapselle turvaa ja rakkaustta.
Eräät ottavat adoptiolapsia. Eikä mitään ongelmaa lapsen vanhemmista.
Eräät ei hyväksy lapsia laisin. Pelkkä haitta ja kuluerä. Tässä on sikäli ristiriitaa että mies tykkää ja vihaa. Kyllähän ihminen tajuaa,ettei lapsi ole syyllinen tilanteeseen, sikäli vihan purkaminen tuntuu oudolta. Yllättävää myös että liitto on kestänyt tilanteen. Puhtaasti oletuksena epäilen että tuo syrjähyppyisä on miehen työpaikalta tai hyvin läheltä. Eli muistuttaa jatkuvasti asiasta. Se selittäisi pitkän vihanpidon.
Nämä on hankalia asioita. Mutta pidä elämä kurissa ja itsesi ojennuksessa.
Kuulostaa niin tutulta, siis tuo VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS ym. Olen tietenkin isäni ihan oma lapsi, mutta ns. mulla ei ole kuitenkaan koskaan isää ollutkaan! Sen vain sanon, että ei se sinun oma isäsi välitä sinusta, eihän ole koskaan sinusta huolehtinut. Ja se mies, joka on kanssasi asunut, tulee aina jotenkin olemaan katkera siitä, että häntä on petetty,., Minulla on myös isäpuoli, on riidelty aina, omat lapset on paljon tärkeämpiä.
Nyt ku ei asuta saman katon alla, on paljon helpompaa. Turhaan häneltä odotat rakkautta tai omalta isältäsikään. Varmasti tulee helpotusta, jos hänet löydät. Toiv löydät ja saat sanottua suoraan mitä hänestä ajattelet! Ja äidiltä pitäisi todellakin kysyä suoraan kuka HÄN ON!
Mulla siis on ollut aina oma isä, mutta ns. ei isää ollenkaan. Tiedän tunteen erittäin hyvin! Tänään riideltiin ja oikein kunnolla! Sanottiin suoraan molemmat pahoja asioita toisista, En ole jaksanut riidellä, koska näemme hyvin harvoin! Mutta tänään tuli mitta täyteen! MISSÄ ON KUNNON ISÄT! ON NIITÄ VARMASTI, MUTTA MINULLA EI OLE OLLUT KOSKAAN! MIKSI!`? NUITA KYSYMYKSIÄ VARMASTI ALOITTELIJALLAKIN ON MIELESSÄ, MIKSI ISÄ EI OLE RAKASTANUT TAI VÄLITTÄNYT!
SEN KUN TIETÄS! KIITOS NIILLE ISILLE, JOTKA RAKASTAVAT LAPSIAAN! Nyt sitä toivoo itellekin, kun silmät aukes ja huomas että häntä ei ole koskaan ollu! Vaikka elämäsä on ollu kaks!!! Kismittää! Anteeks avautuminen, mutta oishan se kiva ku ois isä joka välittäis ja jonka kanssa sais tehdä juttuja yhdessä! MUTTA EI!
Mitäköhän tässä pyritään julki tuomaan. Vaikuttaa vanhan naisen humalaiselta kiukuttelulta.
Jos Isäsi ja äitisi on naimisissa ja isäsi ei ole kiitänyt isyyttään niin sinä perit hanet koska aviomies on automaattisesti lapsen isä jos sitä ei kiisteta ja sille hän ei voi enää jäkikäteen mitään että silleen. Puheet on puheita jos ei ole mustaa valkoisella.
Kuullosti niin tutulta. Kysele äidiltäni nyt kun siihen on vielä mahdollisuus. Ei ole todellakaan helppoa enää myöhemmin selvittää asiaa. Tuolaiset jutut jäävät vaivaamaan loppuiäksi. Tiedän kokemuksesta.