Olen "vasta" 41v. nainen ja minulla ollut vaihdevuosivaivoja jo pari vuotta.Nyt lisäksi tullut kauheat kivut jalkoihin.Kävelen kuin ankka koska kivut niin kovat. Seksi ei vois vähempää kiinnostaa ja siitä kyllä saan kuulla kommentteja mieskaveriltani joka päivä.Suoraan sanoen ottaa helvatusti pattiin tämä olotila koska tämän takia suhde varmasti loppuu mutta kun ei halua niin ei.Pitää varmaan päästää mies menemään ja jäädä sit yksin koska ei tunnu reilulta että mun hormonihäröjen takia se on sit ilman.
haluttomuus ja nivel kivut
hormoonihirviö
121075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moikka, mulla ikää saman verran ja oireita ollu kans muutamien vuosien ajan. Mulla oireina hikoilua, poskien kuumotusta, nivelkipuja, karvankasvua, hiustenlähtöä, uniongelmia ja pahimpana mieliala on aj. ihan pohjalukemissa ja heittelee muutenkin laidasta laitaan. Ehtymätön lista :(
Nyt oon kolmen kuukauden ajan syöny Qlaira-pillereitä ja mietiskelen että jatkaako vaiko ei. Lisäksi oon käyttäny estrogeeniä ensin geelinä ja sit laastarina, jonka oon kokenu paremmaks. Näiden pillereiden pitäis olla vaihtelevien hormonien ansiosta lähellä elimistön omaa toimintaa ja siltä se alkaa pidemmän päälle vaikuttaakin.
Oon saanu apua moniin vaivoihin. Uni on paljon parempaa, hikoilu hillitympää tosin hiki haisee ed. pahalle, iho on kuivempi, limakalvot kosteammat :), nivelet ei oo koko ajan kipeät, mieliala on parempi ja en oo niin äksy. Mut olo on aika vaihtelevaa ja huonompia hetkiä on nyt niinku aiemminkin kierron puolivälissä ja sit ennen ns.menkkoja ja niiden aikana. Vuotohan mulla on jääny pois näiden aikana. Nytkin on ihan loppukierto 4 pilleriä jäljellä ja olo aj. kun maan madolla, päätäkin säärkee ja hikoiluttaa :(
Onks sulla mitään hormonihoitoa? Näähän on kaiketikin niitä esivaihdevuosioireita, eli hormonitasapaino heittelee ja aiheuttaa oireita. Sulle varmaan auttais kans joku hoito, ni ei tarvis suhde kariutua näiden takia. Suosittelen kans että luet Maija Kajan ylistyksen estrogeenille, Sukellus kuumaan aaltoon. Siitä voi poimia hyviä asioita ja todeta et ei nää hormonitoiminnan muutokset oo vaan pelkkiä kuumia aaltoja vaan oireita on laidasta laitaan.
Tsemppiä sulle ja kirjotellaan täällä kuulumisia.
Kaiketi joku lääkitys auttaisi mutta kaikista tulee ilmeisesti jonkinlaisia sivuvaikutuksia..Varmaan kaikkein pahinta tässä on se että mies olisi jo valmis maksamaan seksistä..! En missään nimessä lähde sellaseen. sanoin että mene etsimään seksiä muualta.
Itse olen haluttomuuden ja muidenkin seksiin liittyvien ongelmien takia menettänyt jo hermoni. Noin puoli vuotta sitten asia tuli kuin iskuna vasten kasvoja. Aloin vain huomaamaan, että en halua kuin ennen, en kiihotu kuin ennen, ei tule mieleen seksi kuin ennen, en nauti itse aktista kuin ennen, en saa orgasmia kuin ennen ym ym. Alotin hormonikorvaushoidon, jonka jouduin lopettamaan voimakkaiden sivuvaikutusten vuoksi, eikä ne kyllä auttaneet kuin ehkä hiukan kiihoittumistunteeseen. Orgasmi hävisi hormonihoidon aikana kokonaan. Olemme riidellet miehen kanssa niin paljon tämän puolen vuoden aikana, etten koskaan elämässäni. Ja itkenyt ja ollut todella masentunut asiasta. En voi hyväksyä sitä, että nainen menettäessään hedelmällisyyden, menettää sen myötä koko seksin! En tiedä miksi asiasta ei puhuta tämän enempää, vai ovatko suurin osa naisita himokkaita vielä 60 vuotiainakin? Minulle asia on tuskallinen ja todellakin suhde mieheen, kuten aloittajalla, on kohta mennyttä, jos ei apuja löydy. Rankalta tuntuu, että menettäisin oman rakkaani. Turhaa on myös lohduttelut, että opetelkaa muuten hyväilemään ja nauttimaan ja anna miehelle nautinto muuten ym. Kun totta hiivatissa se mieskin kaipaa sitä että näkee ja tuntee naisen nauttivan ja saavan aikaan naiselleen huipentuman. Ja ei tunnu mukavalta vaan toista tyydyttää itse mitään tuntematta. Gynekologit vain sanovat, että ei ole vielä naisten halupilleriä keksitty. En todellakaan tiedä, mitä teen, jos ei kohta apua löydy ja jos miehestäkin vielä joudun luopumaan. Ei ole elämässä enää tolkkua. Ja asia on todellakin kiinni vaihdevuosien hormoneista, koska kaikki muut asiat ovat kunnossa.
Hormonikorvaus palauttaa halut ja orgasmiherkkyyden, muuta keinoa siihen ei ole, sanokoon kuka mitä hyvänsä. Sitäkään en epäile, etteikö menopaussin aikainen testosteronieritys jotain merkitsisi, mutta estrogeeni pitää yllä naiseutta, ja siitä puolesta itsessäni en ole valmis luopumaan.
Omalla kohdallani asia on ollut varsin selvästi todettavissa, sillä muutaman kuukauden kuluttua menopaussin alkamisesta olin siinä pisteessä, että seksuaaliset mielikuvat ja toiveet olivat lähestulkoon kadonneet, ja aloin jo uumoilemaan, että jossakin myöhemmässä vaiheessa voisin kenties ruveta orientoitumaan tähän maailmaan yhtälailla mies- kuin naishormonien vaikutuksesta, vaikka sen suhteen minulla ei mitään rajankäyntiä koskaan edes ole ollut. Kauhistelin päivittäin niitä hajuja joita elimistöstäni alkoi erittyä. Pahinta siinä kuitenkin on se, että muutos tulee kuitenkin sen verran hiipien ja tavallaan luonnollisena vaikkakaan ei miellyttävänä, niin että siitä havahtuminen vaatii jotakin herätettä. Kun kaikenmaailman vaivat tulee vaihdevuosien myötä, ja jos niistä menee lääkärille, ne korkeintaan kysyy, että onko jotain lääkitystä, ja sen jälkeen alkavat tutkia sitä oiretta sivuttaen kokonaan sen, että se vaiva todellisuudessa johtuu elimistön hormonivajeesta, saati että joku alkaisi puhumaan jostakin orgasmien loppumisesta ikäänkuin siinä ei olisi mitään ongelmaa odotettavissa. Menopaussia ei tietenkään pidetä sairautena vaikka se kuinka rampauttaisi ja latistaisi naisen lopuksi ikää! Jossakin olen nähnyt mainittavan menopaussin ohittaneista naisista kolmantena sukupuolena ja ehkä se ei niin tuulesta temmattua olekaan.
Itse olin jo ennakkoon päättänyt että otan hormonikorvaushoidon, tiedä miten olisi käynyt, jos sitä päätöstä ei olisi ollut tehtynä. Mutta vasta hormonien käytön aloitettua aloin käsittää, miten suuri pudotus elämän laadussa menopaussi todellisuudessa on. Minulla on yhdistelmähoito pillereinä, koska arvelin että siinä vaikutus olisi helpoiten havaittavissa. Hoito alkoi tehoamaan parissa viikossa, eikä sivuvaikutuksia ole ilmennyt. Aion kyllä vaihtaa myöhemmin pillerit muuksi.
Kävin lääkärissä ja otettiin kokeet.Ei näy siellä mitään sellasta et viittais vaihdevuosiin...Menkat ollu poissa nyt neljä kuukautta,hikoan aivan kamalasti,jonka jälkeen karmea palelukohtaus.Nivelet edelleen niin kipeät et on tuskaa kävellä.Lääkärin eka kommentti oli et käytänkö korkeita kenkiä..Kerroin etten käytä.Kun mainitsin et olen myös lihonut 10 kg syksyn aikana, sanoi et jos lyhyessä ajassa lihoaa paljon,se vaikuttaa myös niveliin.Kysyin et miten se sormen niveliin vaikuttaa ja totesi ettei mitenkään.Sanoi et sun pitää liikkua enemmän niin kyllä se siitä.Itkua vääntäen sanoin että nyt on kyllä kyse jostain muusta koska jo lihominen lyhyessä ajassa kertoo ettei kaikki ihan normaalisti ole koska olen aivan normaalipainoinen aina ollut lukuunottamatta tätä.Tuntuu että ei kohta todellakaan enää mikään kiinnosta ja mies ei tajua suoraan sanoen paskan vertaa.Niin, lääkäri totesi lopuksi että hyvää joulua.Sanoin että haista paska ja lähdin menemään.Että sellasta apua..En siis saanut edes kokeiltavaksi minkäänlaista hormoonikorvaushoitoa. Juttelin äidin kansa asiasta ja se sanoi että ennen aikaan kun ei tajuttu vaihdevuosien aiheuttamia vaivoja,moni nainen joutui hullujenhuoneelle kun ne sekosivat aivan täysin ja lääkärit ei muuta keksineet. Liekö itsellä tämä kohta edessä..
Olipa v...sen pa...nen lääkäri. Kilpparikokeet muut verikokeet olis varmaan aihelliset. Pyydä siis tarpeelliset verikokeet ja hormonilääkitys kokeiluun, niihin sinulla on oikeus. Kävit sä muuten jollain tk-lääkärillä?
Oon kanssa kuullut tästä naisten "sekoamisesta", oliskohan
kyse ollut kuitenkin siitä, että moni nainen aivan kuin heräsi ja huomasi, että oma elämä on mennyt toisten tarpeita tyydyttessä, niin kuin kiltin tytön kuuluikin, itsensä unohtaen, että tässäkö se elämä oli. Kun nainen sitten vihdosta viimein tajus asian, ei sisään patoutuneita vihan, pettymyksen ja raivon tunteita voinut enää pitää sisällään, vaan ne purkautuivat raivona ulos, jonka asian sivullisetkin saivat tuntea ja huomata.
Jos oletkin raskaana???
No hei,
11 vuotta sitten sterilisaatio tehty joten ei taida olla mahdollista...
Minulta otettiin nekin kokeet mutta olivat normaliarvoissa. Mitä tässä enää voi tehdä..?
Oletko käynyt gynegologilla näiden oireiden vuoksi?
Kuulostaapas tutulta Sinun tapauksesi. Minulla alkoivat jalkakivut 44 vuotiaana synnyksen jälkeen. Ajoittain en ollut pystyä aamuisin kunnolla kävelemään. Kipu alkoi jälkapohjista ja nousi vähitellen ylemmäksi. Ajoittain, lähinnä kuukautisten alkaessa ja noin viikko niiden jälkeen kivut pysyivät poissa ja pahimmat ne olivat pari päivää ennen kuukautisia, jolloin selkäkin meni aivan kramppiin. Näitä kesti kunnes täytin 52 vuotta ja jouduin menopaussiin eli kuukautiset vähitellen loppuivat. Niveloireet pahenivat kamaliksi ja lopulta tulehtuivat polvet. Diagnoosi oli nivelrikko. Olin liikkunut paljon ja ajattelin sen helpottavan oireita, mutta asia olikin päinvastoin. Olin lopulta niin kipeä, etten päässyt mihinkään. Paino oli alkanut jo aikaisemmin nousta pikku hiljaa. Ja kun en enää pystynyt liikkumaan kunnolla, se alkoi nousta kovaa vauhtia. Mikään dieetti ei auttanut. Turvotus ja yleinen pöhötys vain lisääntyi. Samalla vaihdevuosivaivat pahenivat koko ajan. Mitä enemmän hikoilin, sitä enemmän turposin.Tuntui, että kaikki elimistön hormonit olivat menneet tyystin sekaisin.
Tätä on kestänyt jo noin kuusi vuotta, istun tässä lihavana tätinä, ennen niin hoikka nainen. Toiset päivät ovat helpompia ja nivelkivut vähenevät, mutta jos vähänkin joutuu ponnistelemaan esimerkiksi kävelemällä koko päivän, niin nivelet turpoavat ja kipeytyvät uudelleen. (Painokin nyt rasittaa)
En ole saanut korvaushoitoa, mutta olen monta kertaa harkinnut kokeilevani kaikista estävistä tekijöistä huolimatta. Olisi todella mielenkiintoista saada tietää auttaako estrogeeni tällaisiin oireisiin.
Luin viimeisiä tutkimustuloksia, joissa arveltiin, että oireiden aiheuttaja ei olisikaan estrogeenin vähyys, vaan FSH hormonin suuri määrä, sehän kertoo juuri vaihdevuosien alkamisesta.
Onkohan kukaan onnistunut laihtumaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla tässä iässä ja vaiheessa? Itse en onnistunut. Kaloreita vähentämällä paino laskee hieman, mutta nousee heti takaisin jos alkaa syömään normaalisti. Olen aina syönyt erittäin vähän verrattuna kanssaihmisiini ja tullut toimeen pienillä energiamäärillä. En syö ollenkaan sokereita tai valkoista viljaa, mutta rakastan suolaista ruokaa, kuten silliä ja lohta. Niitäkin on pitänyt rajoittaa korkean verenpaineen vuoksi.
Ei taida tämä kirjoitus paljon lohduttaa, mutta on näitä outoja oireita muillakin.
"En syö ollenkaan sokereita tai valkoista viljaa, mutta rakastan suolaista ruokaa, kuten silliä ja lohta."
Se suolaisen mieliteko ja makean välttäminen, niin onko se kovinkin yleinen vaihdevuosioire, kun tämän asiantilan olemassaolo on alkanut valjeta minulle vasta hiljattain ja oletin ruokavalion pysyvän suunnilleen samana kuin varhaisessa keski-iässä, mutta ilmeisesti hormonit säätelevät tätäkin puolta. Minullakin ilmeni jotain sen suuntaista kuukautisten loppumisen jälkeen ennenkuin aloitin hormonikorvauksen, sillä lihansyönti jäi selvästi vähemmälle, samoin suolaisen mieliteot eikä ollut enää samanlaista makeanhimoa kuin normaalisti, ja ehdin jo kuvitella siirtyväni pääosin terveelliseen kala-kasvisruokavaliooon. Tilanne kuitenkin ennallistui kun aloin käyttää hormoneja. Voiko sitä siis ruokavalion perusteella päätellä menopaussin alkaneen???