Suvussamme on ilmeisesti koliikkia jokaisella lapsella ja se on ollut uuvuuttavaa aikaa.
Seuraavat keinot ovat kuulemma tepsineet koliikkivauvan huutoon:
- pölynimurin pitäminen päällä (kun pölynimuri hurisee, loppuu huuto kuin seinään)
- Vauvan ottaminen mukaan autoajelulle - lopulta hiljenee ja nukahtaa
- vauvahieronta/ vyöhyketerapia
- ja vanhemmille suosittelisin ihan kunnon korvasuojuksien (ei mitkään korvatulpat) ostamista, että ainakin toinen vanhemmista voisi nukkua ilman vauvan parkumisen kuuntelua.
Yrittäkään kestää, kyllä se huuto loppuu.
Seuraavat keinot ovat kuulemma tepsineet koliikkivauvan huutoon:
- pölynimurin pitäminen päällä (kun pölynimuri hurisee, loppuu huuto kuin seinään)
- Vauvan ottaminen mukaan autoajelulle - lopulta hiljenee ja nukahtaa
- vauvahieronta/ vyöhyketerapia
- ja vanhemmille suosittelisin ihan kunnon korvasuojuksien (ei mitkään korvatulpat) ostamista, että ainakin toinen vanhemmista voisi nukkua ilman vauvan parkumisen kuuntelua.
Yrittäkään kestää, kyllä se huuto loppuu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joittenkin lasten koliikki on parantunut, kun imettävä äiti on siirtynyt tavallisesta maidosta luomumaitoon. Luomumaidon rasvaa ei pilkota epäluonnollisen pieneksi, minkä vuoksi monet aikuisetkin, jotka saavat tavallisesta maidosta mahan kipeäksi, pystyvät juomaan luomumaitoa.
http://www.susiraja.net/sivut/susielamanmeno/2263
.. myös koliikki-tutti pullo. Halleluja sille!! :)
Kerro mulle mikä on koliikki-tutti pullo?!
Itselläni on sellainen "mutkalla" oleva koliikkituttipullo. Idea on se, että sillä voi syöttää lapsen ollessa suht pystyssä asennossa...
Sen koliikkiajan muistan kuin eilinen päivä, vaikka aikaa on kulunut kohta 12 vuotta. Koville otti. Luulin ennen esikoisen syntymää, että tuleva aika on auvoista onnea, näinhän synnytysvalmennuksessakin annettiin ymmärtää. Vaan arki oli toista.
Vauva huusi yöt ja päivät. Mikäli kanniskelin koko ajan, hän vain kitisi. Sängylle laskettuani huusi naama punaisena. Minä laihduin, kun en ruokaa saanut tehtyä, vessassa käydessänikin vauva oli sylissä. Olin tulla hulluksi. Neuvolassa vähäteltiin ongelmaa, kun yritin olla urhea äiti, enkä purskahtanut itkemään. Jälkeenpäin näin olisi kannattanut tehdä. Olisin voinut saada apua.
Mies yritti käydä töissä, tosin oli nukahtanut työpöytänsä ääreen. Rankkaa oli hänelläkin.
Huutoa kesti 2vk:n iästä 2 kk:n ikään. Huuto loppui yhtenä päivänä, kun ystävättäreni sanoi, ettei vauva ole huutanut. Olin häntä etukäteen pelotellut, että voi tulla kylään, jos jaksaa kuunnella jatkuvaa kitinää.
Seuraavan lapsen kanssa olin paniikissa. Joka yö syötön jälkeen pelkäsin, että nytkö se alkaa, ei nukahda enään, vaan alkaa itkemään. Vein kuopuksen vyöhyketerapeutillekin ja maksoin itseni kipeäksi. Yöunista olin valmis maksamaan mitä tahansa. Kuopus ei koskaan kuitenkaan itkenyt. Muutaman kuukauden iässä aloin uskoa, että näinkö on, selviän helpommalla.
Tämä kirjoitus on tarkoitettu sinulle, joka tuskailet itkevän vauvasi kanssa siellä kotona juuri nyt.
Yritä kestää, se loppuu aikanaan, eikä vauvasi sille mitään mahda.
Hae apua, jos et jaksa. Et ole sen huonompi äiti, vaikka vauvasi itkee. Itku ei ole merkki sinun huonosta hoidosta.
Kun itku joskus loppuu, huomaat miten ihana ja vastaanottava vauva sinulla on. Itkuvaiheessa sitä on vaikea huomata.
että meillä poitsu (vaikka hänellä ei koliikkia varsinaisesti olekaan, vähän vaan massuvaivoja...) useimmiten rauhoittuu ja joskus nukahtaa kun hänet ottaa sitterissä oleilemaan kylpyhuoneeseen ja kuuntelemaan äitin tai iskän suihkuilua. Se suihkun lorina/"suhina" voisi kai olla verrattavissa ehdottamaasi pölynimurin hurinaan!