järki vai tunteet, osa 2!

Sopikaa miehen kanssa välietapit, mistä näette ja voitte seurata että "paska" on mennyttä elämää.

Jatka itse koulua, kiri mahdollisimman paljon eteen päin raskausaikana, niin ei tarvitse heti synnytyksen jälkeen alkaa pohtia opintoja.

Tee suunnitelma b varuiksi miten toimit jos tulevaisuus nyxä-exän kanssa ei jatkukaan ruusuisena.

Ja raskauden vuoksi mielialasti tulevat todennäköisesti ailahtelemaan. Eikä se lopu synnytykseen, vaan varaudu siihen että vasta noin puoli vuotta-vuosi synnytyksen jälkeen alat olla toipunut elimistösi hormonimylläkästä ja elämä alkaa viimeistään silloin hymyilemään.

Älä ikinä unohda sitä, että vauvat ovat lahjoja, maailman aarteita.

Tsemppiä!

Hei ap, olen iloinen puolestanne :) nyt sitten vaan soittelet aikaa äitiysneuvolaan, ja nyt kun olette saaneet välinne kuntoon vaikka ette yhteen vielä ole palanneetkaan niin suosittelisin että otat isän mukaan ainakin ensimmäiselle neuvola käynnille (sielä kun on kysymyksiä myös hänelle...suvun sairaudet yms.) myös ultriin jotka kunnallinen sairaanhoito tarjoaa (eli niskapoimu-uä raskausviikolla 12 ja rakenne-uä rv22 olisi hyvä ottaa lapsenisä mukaan, sillä näin asia tulee hänellekkin todellisemmaksi kun saa nähdä oman pienokaisensa ja varmasti kannustaa tuossa hänen muutosprosessissaan :) Neuvola hoitaa myös kaikki lähetteet näihin utriin sekä antaa sinulle kaikki tarvittavat kelan etuushaku paperit kun niiden aika on joten sinun ei tarvitse näistä stressata, keskityt vaan odotukseen :) Tuo on myös totta että raskaana ollessa tunteet heittelevät aika lailla laidasta laitaan, välillä kihiset kiukusta ja hetkenpäästä jo mietit miksi nyt OIKEESTAAN raivositkaan :D Myös synnytyksen jälkeen henkisesti rankaa aikaa saattaa olla n.3-4kk (ainakin minulla oli) kunnes rakkaus ja kiintymys lapseen syttyvät :) Uskon myös että äitisi hyväksyy asian lapsesta kyllä, kunhan annat hänelle aikaa siihen.... eka reaktio saattaa ollaa todella vihainen ja välit katkeaa, mutta ei kukaan nyt todellisuudessa hylkää omaa lastaan siksi että tämä saa jälkikasvua...olethan sinä hänen pieni tyttärensa jota hän kaikesta huolimatta rakastaa olitpahan raskaana tai et, joten anna hänelle aikaa, äläkä mene kiukutteluun mukaan, toisesta korvasta vaan sisään ja toisesta ulos kaikki huonot kommentit :) Muista olet fiksu nuori nainen sekä oman elämäsi herra, kaikki sujuu varmasti hyvin :) Myös minä suosittelen, mikäli raskautesi on "helppo" ja säästyt pahoilta "vaivoilta" käymään koulua niin paljon kuin kerkeät, näin jäljelle ei jää niin paljon ja voit jatkaa koulun loppuu kun raaskit lapsesi viedä hoitoon, itse raaskein tyttöni täytettyä reilun vuoden :) Todella iloista ja antoisaa odotusta, kirjottelehan välillä kuulumisiasi :)