kiinnostaisi tietää kuinka paljon terapeutit yleensä kertovat itsestään. kommentoidaanko teille jotain "minäkin olen käynyt siellä, olen myös lukenut sen kirjan" tai muuta terapeuttiin itseensä liittyvää.
saavatko edes puhua itsestään, onko sitä määritelty jotenkin?
saavatko edes puhua itsestään, onko sitä määritelty jotenkin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei mikään rajoita terapeutin puhumista itsestään. Koulukunta ja koulutus vaikuttaa siihen, kuinka hyväksyttävänä sitä voidaan pitää. Olen myös lukenut sen kirjan voi sanoa varmaan kaikissa tapauksissa tekemättä mokaa ellei kyse ole kovin omituisesta kirjasta. Eri asia on, että onko se järkevää. Monella kouluttajayhteisöllä on ammattieettinen työryhmä, joka voi ottaa kantaa esimerkiksi Valviran valitusten kautta terapeuttien toimintatapoihin.
Terapiassa pääosassa pitäisi olla potilas/asiakas ei psykoterapeutti, joten ei pitäisi terapeutin selitellä tekemisiään terapiasessiossa.
Tässä on tietenkin koulukuntaeroja.
On aivan eri asia antaa potilaalle ohjeita tai neuvoja, jos niitä kysyy, kun ryhtyä kertomaan mitä on tehnyt viime viikolla.
Minä en arvostaisi terapeuttai joka pölöttää itsestään.
Se on selvä, että ainakin pidemmässä terapiassa alkaa terapeutin tausta (perhe, harrastukset jne.) kiinnostaa, mutta ne voi vaikka googlata netistä.
mua ei kiinnosta terapeutin tekemiset tai matkustamiset yhtään ja ärsyynnyn, kun se puhuu niistä tai kertoilee jostain omista kokemuksistaan tai mitä joku oli sille joskus sanonut tai missä se on asunut.
tekisi mieli sanoa että ei kiinnosta yhtään, mutta saattaisi vähän tunnelma laskea..
ihmeellistä että mun potilaana pitää edes miettiä koko asiaa.
kuuluu ehkä johonkin "itsestä puhumis" -koulukuntaan. voiko olla jotenkin osa terapiaa että seuraa miten reagoin sen juttuihin vai mitä ihmettä?
Voi tietysti olla että se koittaa sitä kautta kertoa sinulle jotain minkä uskoo hyödyttävän sinua. Niinkun tavallaan esimerkin kautta esim.
Mutta jos se häiritsee niin periaatteessa ihan sama onko se oikein vai ei tai onko sillä mikä peruste. Terapeutin loukkaamisesta minusta potilaan tarvitsisi olla kovin huolissaan, periaatteessa terapeutin pitäisi kestää se (ei nyt toki ihan mulkku kannata olla, mutta eihän tässä siitä ollut kyse).
"tekisi mieli sanoa että ei kiinnosta yhtään, mutta saattaisi vähän tunnelma laskea."
Kyllä tuollaisen saa sanoa. Itse ainakin sanon terapeutilleni, jos tuntuu, että terapeutissa jokin ärsyttää, kummaksuttaa jne. Sitten siitä puhutaan siinä. Hän myös saattaa itse ottaa puheenaiheeksi jonkun tilanteen, jossa olen ärsyyntynyt/pelästynyt tms hänen käytöksensä vuoksi.
Oma terapeuttini saattaa kommentoida jotain kirjaa tms jonka aiheuttamia tunnekokemuksia kerron, ettei ole lukenut sitä/on lukenut sen, mutta ei sen enempää. Ei kerro omista lomistaan tms. En kyllä ikinä kyselekään hänen asioistaan, paitsi tyyliin kun tulee sairaslomalta, että onko hän kunnossa/kuinka voi etc.
niipero,
Käytkö sinä oikeasti psykoterapiassa, etkä vaan (depressio)hoitajan antamassa keskusteluavussa?
Kuulostaa niin käsittämättömältä.
Tuolta voit tarkistaa onko psykoterapeutti vai ei
https://julkiterhikki.valvira.fi/Default.aspx?
Ja jos on psykoterapeutti, niin melkein kantelisin hänestä AVI-keskukseen tai Valviraan.
Ja sinä voit ja sinulla on oikeus sanoa, ettet halua kuulla hänen tarinoitaan, vaan että potilas on pääosassa.
ihan oikealla koulutetulla terapeutilla käyn. on psykologi myös. ja kalliskin vielä
uuden etsimistä olen miettinyt, kun on ihmetyttänyt/ärsyttänyt sen jutut, mutta ei ole ihan halpaa se uuden etsiminen.
toisaalta en ole varma missä menee raja mikä on normaalia tai ei.
tiedän ainakin - kysymättä - entisen asuinpaikan, harrastuksista,koulumenetyksestä, matkustamisesta, juttuja joita joku muu potilas on sanonut (en nimeä sentään) ja mitä jotkut tuttavat ovat mistäkin asiasta sanoneet.
seuraavaksi tulee varmaa selonteko parisuhteesta. en halua kuulla.
Hyvä nyrkkisääntö on, että psykoterapeutti ei sano mitään, mikä ei tähtää potilaan paranemiseen.
Jokainen kysymys tehdään, jotta potilas virittysi pohtimaan jotakin, joka todennäköisesti edistää potilaan paranemistaan. Jokainen psykoterapeutin kommentti tähtää potilaan oivallukseen ja itsetuntemuksen lisääntymiseen.
Psykoterapeutin ei pidä kysyä mitään omaa uteliaisuuttaan tyydyttääkseen tai kertoa mitään omaa mielihyväänsä tavoitellakseen. Itsestä kertominen yleensä on epäasiallista. Se vie huomion pois oleellisesta (potilaasta) ja estää psykoterapeutin säilymistä neutraalina "tyhjänä tauluna",johon potilas voi sijoittaa tunteita ja ajatuksia (jotka taas edistävät itsetuntemuksen lisääntymistä potilaalla).
Kysy, miksi hän puhuu omiaan. Jos "tunnelma laskee" asian esilleottamsien vuoksi, kuten sanot, kyse on psykoterapeutin liiasta herkkänahkaisuudesta ja omista ongelmista. Psykoterapeutin pitää aina olla valmis keskustelmaan siitä, miten potilaa psykoterapiansa kokee ja miten psykoterapeuttinsa.
Otapa Psykologiliittoon yhteyttä. Siellä on kokemukseni mukaan asiallinen kohtelu ja saisit pohdinta-apua. Valviraan ja Kelaan (jos käyt Kelan tukemassa psykoterapiassa) kannattaa raportoida kokemuksesta.
On ihan sama mikä on "normaalia" mikä ei, jos sinusta tuntuu pahalta/oudolta/hämärältä/rasittavalta, niin sinulla on oikeus sanoa siitä.
Olen "terapiaveteraani" ja elämäni aikana ollut viiden eri terapeutin pakeilla ja 2 niistä oli surkeita. Terapeutteja on moneen lähtöön, eikä ala-arvoiseen kohteluun tarvitse alistua ja vielä maksaa siitä maltaita.
Avaa suusi rohkeasti ensi kerralla.
Minä ainakin olen ollut myös niiden osaavien terapeuttien kanssa joskus eri mieltä.
Oma terapeuttini on raudanluja ammattilainen ja todella tiukka rajojen suhteen. En kestä vuorovaikutusta joka on täysin yksipuoleinen ja joudun tavallaan nyhtämään vastauksia. En kysele mitään henkilökohtaista mutta hän vastaa usein ja ovelasti kääntäen vastauksen miltä se minusta tuntuu tms. Hän on oppivaa mallia ;) ja huomannut ettei tapa toimi kohdallani ja vastaa suoremmin kysymyksiini paljastaen hitusen persoonallisuuttaan ym. Ei kuulemma tee tätä muiden asiakkaiden kohdalla.
Meitä ja terapeutteja on siis moneen junaan!
Kyllä minä tahdon, että terapeuttini on ihminen ja reagoi spontaanisti siihen mitä puhun ja toisinaan se tarkoittaa myös kommentointia, joka onkin terapeutin omasta elämästä ja kokemusmaailmasta.
Konsulointi. valmennus ja ns. keskusteluapua on sitä varten että saa jutella kaksisuuntaisesti ns. ystävän kanssa.
Psykoterapia on potilaan/asiakkaan asioiden käsittelyä . Ja usein potilas/asiakas haluaisi mielummin keskustella jostain muusta esim. terapeutin tekemisistä kuin itselleen ikävistä asioista. Se on sitä vastarintaa. Mutta valitettavasti kiertämättä asioita ei päästä eteenpäin.
Tietenkin psykoterapeutin pitää reagoida tavalla tai toisella, mutta homma pitää mennä niin, ettei terapeutista tule päähenkilöä tai edes merkittävää sivuhenkilö asiakkaan/potilaan tarinassa.
Eikä psykoterapia ole oikeasti aina ollenkaan miellyttävää. Ei ole kivaa penkoa oman mielen paskakasaa.