nonnii jätit minut äkkipikastuksissa, enkä antanut mahdollisuutta sun perääntyä.Koen hiljaa ikävää, ja olen pirullinen ulos päin, Haluan olla ylpeä, en tiedä voitanko sillä mitään, mutta pidän itsearvotukseni. enkä rupea lässyttämään ja kerjäämään takas sua. Tiedän ettet säkään sun luonteella niin tee. siis tämä satunen päätty tähän. Ja elämä jatkuu!!! Taas mä täältä nousen kunhan kokoon itteni ensin, eikä kukaan ikinä saa tietää kuinka paljon muhun oikeesti sattuu.
hetkenheikkohetki
voi kyynel!
4158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hölmö. Mikä on elämän tärkeintä? Rakkaus? Itsearvotuksesi taitaa olla sulle, sen ymmärrän jotenkin, että jos sulla olisi itsetunnon kanssa ongelmia, niin itsearvostus olisi sulle kynnys.
No ehkä jopa vähän hölmö :). Kyllä se "itsearvostus" taitaa olla mulle tärkeempää kuin rakkaus, omien ja muiden silmien edessä. Itsetunnosta en osaa täsmällisesti sanoa, jossain kohdilla se on hyvä jossain heikompi , niin kuin kait useimmilla ihmisillä. Mutta kai se ylpeys on minulle kompastuskivi, jota en halua enkä aijokkaan ylittää :p , Muiden silmissä olen itsenäinen ja persoonallinen nainen ja ylpeä, enkä halua sitä illusiiota hajottaa. Ehkä se sitte suojelee minun haurasta sisintä.
Ai minäkö se olin?
Älä lässytä, vaan toimi sen mukaan, mitä haluat elämältäsi. Puheistasi kuulee, että asioita jäi selvittämättä ja tunteita vielä on olemassa. Eli härkää sarvista ja kysyt reippaasti, että haluaako toinen yrittää uudestaan. Jos ei halua, niin se on vastaajan ongelma, ei sun. Ylpeys ja epätietoisuus sattuu enemmän kuin nöyryys ja tietoisuus.