Jos olisimme kuuluneet samaan luokkaan, niin mitään ongelmaa ei olisi ollut. (Niinkuin tämän päivän Hesarissa oli juttu, kuinka Suomessa luokkaerot ovat vahvistuneet entisestään.)
Parempi kaksi köyhää kuin yksi köyhä yksinään.
Parempi kaksi köyhää kuin yksi köyhä yksinään.
Vastaukset 21
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=aYjjsKe5gzQ&feature=related
Siitäpä hyvinkin
Se jolla on rahaa, on yleensä fiksu, ahkera ja kunnianhimoinen. Köyhä yleensä on juuri päinvastaista, joten ei mikään ihme, jos ei ajatusmaailmat natsaa.
Eikö se riitä kun rahaa on tarpeeksi välttämättömiin laskuihin ja menoihin, onko pakko olla aina säästöjä?
Onhan se tietenkin ihan riittävää, mutta jos omaisuuden tai tulojen välillä on parisuhteessa suuri epäsuhta, niin kyllä se väkisinkin vaikuttaa suhteeseen. Itse olen miehenä kuullut niin monesti miesten ruikuttavan, että "maksumieshän minä tässä olen", joten pakkohan sillä on olla jokin vaikutus parisuhteeseen. Itse kyllä arvostan pelkästään sitä, että toinen tekee ja yrittää, mutta on sillä suurella osalla miehiin selvä vaikutus. Koetaan omistavansa toinen, kun "maksaa" enemmän taloudessa tmv... Hölmöä ajatusmaailmaa, mutta yllättävän yleistä.
Minusta tuntuu myös, että miehetkin haluavat, että naisella on sitä rahaa, että ei ne minään tyhjätaskun kanssa ala olemaan yhdessä puhumattakaan naimisiinmenosta. Tunnen miehiä, joilla on hyvät tulot. Ei ne ala maksamaan naistensa ulkomaanmatkoja ja kultakoruja. Nainen menee ja itse ostaa. Ja kaikki muu maksetaan puoliksi, aina.
koska suomi on miltei ainoa maa, jossa asiat on noin. Muissa maissa naiset harvoit käyvät töissä, varsinkin jos mies hyvätuloinen. On ihan normaalia olla kotirouva, kukaan ei sitä ihmettele. Miehelle suuri kunnia, että vaimo näyttää hyvältä ja vaimon timantit näkyvillä. Vaimoa on muualla maailmassa merkki miehen menestyksestä, kun on timantit ja merkkivaatteet ja pedikyyrit... Miehet mielellään ne kustantavat. Kaikki ulkomailla työskentelevät tai ulkomaalaisten kanssa bisneksiä tekevät miehet tietävät tämän ja jos heidän vaimonsa käy töissä, aiheuttaa se suurta hämmennystä esim. saksalaisissa, amerikkalaisissa ja aasialaisissa.
Niin varmasti onkin, mutta Suomi on Suomi. En kyllä mikään kotirouvakaan haluaisi olla. Olen aina halunnut pärjätä ja menestyä itse tekemälläni työlläni ja opiskella. En halua lakkailla kynsiäni koko elämääni. Suomalaiset naiset ovat aina olleet sisukkaita, tehneet kovasti töitä ja yrittäneet ja se on hieno asia.
itsekään en suostuisi olemaan kotirouva, mutta kerroin vain miten se on ja että täällä Suomessa on hieman erikoinen tilanne verrattuna muuhun maailmaan tässä asiassa.
Tiedän tämän, kun olin pisnesmiehen kanssa aika pitkään ja tuli maailaa nähtyä.
Hyvin sanottu, onnellisuus tulee muuten.
Tässä mulla ei ollu kyse rahasta todellakaan....
Kaikki pitävät rahasta, mutta tyyppi ei tainnu pitää sinusta?
Miehellä onkin toinen rotunainen.
Mulla on vain yx rotunainen. Hän on "todennäköisesti" sinä...hihhih!
Eihän tässä ole mitään järkee.
Lisää puukkoa haavaan...kiitos taas jälleen kerran.
Höpö! Hopö! Minä "otan" naisen RAKKAUDESTA! EN RAHASTA! TAI MAMMONASTA! RAKKAUS ja TERVEYS ovat tärkeintä elämässä.Niitä AITOJA ei voi ostaa edes rahalla/mammonalla.
Ja tähän ihan kommenttina vanha suomalainen sananlasku. "Kun köyhyys astuu ovesta sisään, rakkaus lentää ikkunasta ulos". Siitä hyvänä esimerkkinä 70-luvun öljykriisi ja 89 iskenyt lama. Nyt ei ole vielä piikkiä tullut, kun valtio takoo velkaa 8 miljardia per vuosi, mutta taas tilastot rytisee.
Ikinä tuo juttu ei voi olla rahasta kiinni!
Jos olisi niin en haluaisi semmoista ihmistä edes nähdä...sori vaan..
Ihan sama vaikka olisi yksi tai kaksi köyhää kunhan saa olla oman kullan kanssa kahden. :)
Taidat olla nuori, kun on maailma vielä noin mustavalkoinen ? En sano tätä piruillessa, anteeksi jo ennakkoon. Rakkauteen vaikuttaa niin moni asia, että sitä ei edes tajua. Ei se rakkaus sillä tule, että kujerrellaan saman veneen alla ja toinen on tekevinään hyviä tekoja, vaan siitä että rakennetaan yhdessä nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Siihen kuuluu molemminpuolinen huomioon ottaminen ja tukeminen, päivittäisissä tekemisissä. Kummallekin pitää olla selvää, mikä on toisen tehtävä ja mikä on toisen. Myös talous asioissa. Ei mikään suhde pitemmän päälle toimi, jos kumi on puhki yhdestä pyörästä. Ei pidä olla noin ehdoton ja syljeksiä toiselle tärkeihin asioihin. Asioista pitää puhua. Joku asia parisuhteessa on toiselle tärkeä ja se voi toiselle olla vähemmän tärkeä, mutta pitää kunnioittaa toisen ajatuksia, vaikka ei niitä jakaisikaan. Ja jos ei voi jakaa, niin voihan sitä yrittää etsiä toisen samaa ajatusmaailmaa ajattelevan, mutta ei pidä lokeroida ihmisiä tuolla tavalla hyviin ja huonoihin. Siitähän sitä juuri seuraa vastareaktio, jos et voi hyväksyä toista sellaisena kun se on.
Kiitos mies sanoistasi