Paha sos.tilanteiden pelko yms..

Kohtalotovereita löytyy varmasti montakin..Mulla myös lääkekokeiluja ja terapiaa eikä mitään suurta apua näistä kummastakaan. Alkoholi näyttäis olevan ainoa "lääke" vaikka eipä sillä pitkälle pötkitä ja seuraavana aamuna ahdistukset senkun kaksinkertaistuvat.
Kaipa tässä täytyy vaan jatkaa terapiassa käyntiä ja toivoa parasta.
V***umaistahan tämä on kyllä..Mulla alkoi jo teini ikäisenä ja nyt lähentelen 30 kymppiä.
Yleensä tällaisesta kärsivät leimataan helposti ujoiksi vaikka se ei ole ihan sama asia.

Itse olen taistellut tämän ongelman kanssa jo ainakin 5 vuotta ja olen sitä mieltä että nyt tämä saa riittää. Päätin ottaa riskin ja mennä hypnoositerapiaan jos sen avulla pääsisin tästä suosta. Voi olla liian suuret odotukset jos odotan jonkun hypnoositerapian avulla tästä selviäväni mutta jotain tässä on tehtävä kun en haluaisi lääkkeitäkään syödä.

En aio enää montaa vuotta kärsiä tämän koko elämän pilaavan ongelman kanssa. Koen että olen menettänyt jo melkein koko nuoruuteni tälle ongelmalle. Se on sitten eri asia pääsenkö tästä koskaan eroon mutta ainakin yritän. En tiedä mitä sitten teen jos se hypnoositerapia ei autakaan.

Itse suosittelisin kognitiivista tai ratkaisukeskeistä terapiaa...Hypnoosia en ole vielä kokeillut. Eipä sekään hassumpi idea ole..
Mulla myös vieny koko nuoruuden tämä..Tämähän on tällanen sairaus, että tästä ei välttämättä koskaan kokonaan parane vaan tämän kanssa voi oppia elämään.
Välillä tulee huonompia jaksoja ja kuoppia, kun taas välillä helpottaa ja voi mennä aika hyvinkin. Vähän tämmönen kinkkinen tauti tämä.. Ei kiva-
Mä käytin 8v lääkkeitä enkä kokenut niistä omalla kohdalla mitään hyötyä. Toiset taas vannoo lääkkeden nimeen. Minä uskon enempi terapian voimaan ja uusia tapoja suhtautua itseeensä uusia ajatusmalleja jne. ja siedättäminen on tärkeä osa myös. Askel askeleelta siedättämään.-

Itse olen vain niin huonossa kunnossa etten jaksaisi mitään montaa vuotta kestävää terapiaa jonka tuloksista ei ole mitään varmuutta. Olen nyt taas niin pahassa jamassa etten pysty juurikaan altistamaan itseäni minkäänlaisille sosiaalisille tilanteille. Nytkin olen ollut jo monta päivää neljän seinän sisällä poistumatta minnekkään. Kauhea väsymys kokoajan päällä ja unirytmi niin sekaisin kuin olla ja voi. Toivoton tilanne.

Itse koen sos. tilanteet vieraiden kanssa todella epämiellyttäviksi nykyään, vaikken varsinaisesti pelkää enkä jännitä. Jollain tapaa tykkään jutustella asiallisten ihmisten kanssa, mutta äkkiä saatan ahdistua ja kaipaan taas omiin oloihin. En halua päästää ketään liian lähelle elämään... on ikäviä kokemusksia aikaisemmin enkä luota ihmisiin. Muutenkaan en välitä pinnallisista asioista, joita ihmiset yleensä harrastaa.
Koen ajoittain vihaa "rellestävää ja sairasta" nuorisoa muita kohtaan. En siedä kovaäänistä porukkaa joka käyttäytyy ikävästi kaikin tavoin!!!!

Suosittelen kaikkia silti irtautumaan päihteistä, koska niillä on taipumus pahentaa pelkotiloja ja jännitystä!

"#¤%(/&

Ymmärrän erittäin hyvin tilanteesi. On itsekkin tullut oltua joskus samassa jamassa. En tiedä mihin olisin päätynyt ellei mulla olis ollut välittävää äitiä tai kumppania tukemassa. Onnekseni en ole siis joutunut ihan yksin tämän kanssa taistelemaan. Valtavasti on yksinäisiä ihmisiä jotka kärsii ilman kenenkään tukea tai apua. Se pistää kyllä surettamaan..

https://www.facebook.com/groups/sosiaalistentilanteidenpelko/

13 vuotta sairautta ja 20 eri lääkekokeilua, kunnes vasta löytyi sopiva.

Suosittelen ryyppäämisen lopettamista. Itsellä poistui sosiaaliset pelot alkoholin ja tupakan käytön lopettamisella.

Ennen käytin betsoja ja ssri-lääkkeitä. Nyt en tarvitse mitään lääkkeitäkään.

Minulla ainakin nuorena alkoholi vaikutti ainakin viikon ajan oireita pahentavasti.
Vanhemmiten vieroitusaika oli pidempi.

Ole kk ilman alkoholia ja seuraa tilannetta. Tila voi parantua useitakin kuukausia.

Siedättämällä ei sosiaalisten tilanteiden pelko parane, jos paranisi olisi sen varmaan pitänyt jo tähän 30 ikään mennessä parantua. Itse asiassa alan huomata sen vain pahentuvan. Olen puskenut itseni läpi opiskelujen, ja työelämän. Aina ollen se outolintu taustalla, käyttäytyen kummallisesti jännitykseni ja pelkojeni takia. Nyt alkaa olla itsetunto jo nollissa, ja aika yksinäiseksihän tässä on jäänyt kun ei keneenkään ole pystynyt vuosien varrella kunnolla tutustumaan. Nykyisin vapaapäivät vietän vain kotona, ja vältän kaikkea sosialisointia viimeiseen asti. Hoitoa en ole tähän uskaltautunut hakemaan, sillä en halua mennä puhumaan vieraalle asioistani. Harrastuksiakaan ei enää ole, sillä tunsin itseni niissä aina ulkopuoliseksi ja tuppisuuksi. Töissä sosiaaliset tilanteet erittäin hankalia, ja työpäivien jälkeen usein häpean omaa käytöstäni..

En tiedä varmasti mikä minulla vaikutti. Nuorena oli sosiaallisten tilanteiden pelkoa. Sitten alkoholin käyttö sitä pahensi. Otin käyttöön lääkkeet, jolloin invalidisoiduin täysin. Vierähti viisitoista vuotta. Lopetin lääkkeet ja alkoholin. Tilanteet alkoivat tulla helpommiksi vähitellen. Lopulta aika normaali tila.

Uskoisin myönteisten kokemusten jäävän alitajuntaan muistiin, jolloin pelkoreaktiota ei enää synny. Vähitellen positiiviset kokemuset voittavat aikaisemmat negatiiviset. Pitäisi varmaan siedätyksestäkin jäädä aina positiivinen kokemus.

Ehkä minulla pääsi normaali itsetunnon kasvu toimimaan lopetettuani "lääkitykset". Eli paranemisen selittäisi alkolista ja lääkkeistä vieroittuminen ja sosiaalisten pelkojen poistumimen itsetunnon kasvun myötä.

Sinun ei kuitenkaan tarvitse hävetä pelkojasi. Näitä pelkoja on eri asteisina todella isolla osalla ihmisiä. Toisilla ne ovat näinkin hankalia.

Sosiaalisten tilanteiden välttäminen ilmeisesti pahentaa tilannetta.
Olisiko kognitiivisesta terapiasta hyötyä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_psykoterapia

ps. jos käytät alkoholia, pidä taukoa.

Olen kyllä aina välillä miettinyt sitäkin että kuinka suuri merkitys alkoholin juomisella on minun sosiaalisten tilanteiden pelkooni. Olen juonut alkoholia säännöllisesti siitä asti kun täytin 18-vuotta ja täytän pian 24-vuotta.

Kun muistelen aikaa jolloin täytin 18 niin itseasiassa mun pelot alkoi pahentua juuri niihin aikoihin. Oli mulla ongelmia ennenkin mutta tuntuu että muutuin entistä pelokkaammaksi ja aloin vältellä kaikkia sosiaalisia tilanteita. Kahvia aloin juoda säännöllisesti viimeistään joskus 17-vuotiaana ja juuri niihin aikoihin aloin masentua ja mun elämä alkoi mennä alamäkeä. Mulla on myös jotain paniikkihäiriön tapaista ja olenkin saanut muutaman paniikkikohtauksen elämäni aikana.

Kannattaisi kokeilla olla jonkin aikaa ilman alkoholia.

Nykyisin käytän itse vihreää teetä. Se ei ole aiheuttanut negatiivisia vaikutuksia.
Voi johtua kofeiinin vähäisemmästä määrästä ja siinä on myöskin teaniinia, jolla on rauhoittavaa vaikutusta. http://fi.wikipedia.org/wiki/Teaniini

Tämä on surkuhupaisaa. Tavallaan en ole ujo enkä arka mutta tietyissä tilanteissa vaivaa sos.tilanteiden pelko. Inhoan ja jännitän yli kaiken intensiivisiä sos. tilanteita, jossa joudun vaikka istahtamaan vierasta vastapäätä ja juttelemaan silmästä silmään. Siis ensinnäkin liika tuijottelu ahdistaa. Kahvikuppitilanteet vieraiden kanssa on JÄRKYTTÄVIÄ. Suomalaiset on muutenkin niin jäyhiä! Tahdon vaan pois niistä epämiellyttävistä tilanteista.

Olen esim. hyvä asiakaspalvelija ja jos tilanne on ns. "avoimempi", pystyn olemaan normaalisti. Hassu juttu. Auttaa jos saan tehdä jotain. Olen kai kärsinyt keskittymisongelmista pienestä pitäen, koska aina olen näplännyt ja heilunut näissä intensiivisissä tilanteissa.
Sos. tilanteiden pelkoa on aiheuttanut myös mm. se, että ikävä kyllä olen joutunut muiden silmätikuksi, mutta en niinkään pahassa mielessä. Taiteellisista taipumuksista johtuen näin on käynyt. Olen äärimmäisen ujo jos asiat on henkilökohtaisia....... tämä on jäänyt traumaksi!

Kokemusta on mielialalääkkäeistä jotka ei todellakaan sopineet minulle. Ainoastaan rauhoittavat on auttaneet. Pieni hermoston puuduttaminen on vain se joka auttaa. Täytyy kai lääkärille mennä. V1tuttaa kyllä. En tahtoisi "vaivata lääkäreitä."

Minulla helpotti jännitykset ja sosiaaliset pelot kun aloin avoimesti kertoa niistä.
Ennen yritin viimeiseen asti peitellä pelkojani ja kaikki energiani kului itseni tarkkailuun. esm. tilanteet jossa piti esitellä itsensä oli aivan sietämättömiä en kuullut mitään mitä toiset sanovat vaan korvissa suhisi ja sydän hakkasi ja mieli olisi tehnyt vaipua maanalle kun vuoroni tuli.
Sitten opin että sanoin että haluan ensimmäisenä kertoa itsestäni koska jännitän esiintymistä ja kuvailin tuntojani avoimesti. No arvatkaapa miten siihen suhtauduttiin? Ylös nousi monta kättä ja he kertoivat kokevansa tillnateen samoin kuin minä.
Jännitän vieläkin mutta iän myötä se on helpottanut ja yksi syy on siinäkin kun hyväksyy itsensä sellaisena ja tietää sen että ei ole yksin vaivansa kanssa.
Minulla auttoivat myös miedot luontaistuotteen joita voi ottaa ennen tilaisuutta ja ne rentouttavat mieltä eivätkä aiheuta tokkoruisuutta ja riippuvuutta.

Voimia kaikille ja toivottavasti tästä oli jollekkin apua!

Kokeilkaapa yhtenä konstina mahdollisen kofeiinin käytön lopettamista/ radikaalia vähentämistä, koska kofeiini (niin kuin muutkin stimulantit) aiheuttavat kaikkia noita ym. oireita. Joillain ihmisillä se tulee vain huomattavasti helpommin esiin.