Näinkö se menee; lapsuuden kultamaat mielessä!

Minä en kaiaa lapsuudesta omenaa en isoa en pientä, en ede niitä kahta jotka varasti naapurin Anniln puusta, mutta rääkymisellään ne jäivät kuitenkin sinne hänen puutarhansa puolelle.
Mutta kaipaan sittä suurtä työv. taloa jossa asuimme ja niitä ihania leeverin kartanon villiintyineitä orvokki peltoja jotka sinipuna-keltaisena silmämme häikäsi
Samoin kuujärvenrannalla ollutta uimapaaikkaaamme ja Halilan mahtavia parantoloita joka sitä hienosto paikkaa esitteli.
Nyt kroppa kaipaa unta ja kyllä see sitäkin saa. heips.

Mitähän Katri Helena tarkoittaa pienellä omenalla, onko se vertaus jostain jota ei ole, vaikka lapsi tai jokin. Nämä laulut ovat usein niin monella tavalla ymmärrettäviä, mutta todella nätti laulu.
Nyt kaipaan pehkuihin menoa raskaan työn jälkeen

Mä en vielä halua muistella lapsuutta, vaikka siellä oli paljon tapahtumia ja elämä oli kihkeää, nyt on nyt, ikävissäni yksin mietin mitä ihmettä alkaisin tekemään että tuntis vielä elävänsä.
Kunto ei kyllä fyysitä rasitusta kestä, mutta jotain missä olisi muita ihmisiä.
Käyn säännöllisesti uimahallissa parikertaa viikossa, mutta se ei riitä, mitä te muut teette, oletteko yksin, käyttekö päivittäin jossain harrastus piirissä.

En tiedä miten se menee, tavallaan se sama lapsi on sisälläni, se minä joka vanhenee ja kuitenkin kysyvänä ihmettelee.

Mikä on unen vienyt? Noustava se on sängystä, ei siellä viitsi maata, kun tavallaan on virkeäkin ja ajatuksia täynnä.

Miten ihanaa se olisikaan käpertyä rakkaan kainaloon, höpötellä suloisia ja läheisiä asioita, hyväillä kasvoja ja tuntea lämmön ja läheisyyden!

Katri Helenan esittämän laulun sanojen kirjoittajaa en tiedä, mutta menestystarina hänellä on kerrottavanaan pääosin.
Polvijärveltä reissuun lähtenyt tyttö päätyi suomalaisten suosikiksi laulamalla.

Omaan lapsuuteeni liittyy sekä hienoja, että painajaismaisia muistoja. Aika on kullannut lapsuudenmaisemat, mutta koskaan en voisi muuttaa sinne.
Ennemmin vaikka kokonaan uuteen maahan kuin entisiin maisemiin.