Mitä minun pitäisi tehdä kun satutan itseäni (mmm. Puren, viiltelen, raavin, tukehdutan...) ja tahdon melkein koko ajan kuolla? Vanhempani auttavat minua, olen ottanut lääkkeitä, puhunut ja käyn puolen vuoden välein veri kokeissa. Usein veri kokeissa onnistutaan huomaamaan jäljet ja sitten sairaala kutsuu. Mistä on kyse kun ei halua elää eikä näe mitään ilon aiheita? Onko kyse jostai tasapainoista vai olenko yksinkertaisesti hullu?
Tahdon kuolla ja satutan itseäni.
:'(
12385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ala vaikka harrastamaan jotain mieluista, tai tee kotitöitä, saat tuommoiset itsetuho ajatukset pois
Oletko yksinäinen? Onko sulla juttukavereita? Vaikuttaa äkkiseltään masennukselta, sillä itselläni on ollut samaa "vikaa". Halusin vaan kuolla niin olisi muillekin helpompaa, pääsis täältä pois. Elämän halu mennyt. Itselläni on ollut synnytysten jälkeen masennusta. Tällä hetkellä en syö mitään lääkettä, mutta oon syönyt joskus citalopramia ja se vaikutti mielialaani positiivisesti, elämänhalu palasi.
Yritä saada elämääsi sisältöä. (liikunta, kaverit, yritä löytää asioista hyvät puolet, usko itseesi että selviät, rytmitä/aikatauluta elämääsi)
Ota yhteyttä lääkäriin, psykiatriin tai depressiohoitajaan.
Kyllä sinä selviät, voimia sinulle!
Rankka punttitreeni ja Omega 3. Takaan että elämänilo löytyy.
Kiitti teil kaikil! :)
säolet hullu
Enkä oo... T_T
Olet yksinkertaisesti hullu, kuten itse jo sanoitkin. Pelkkä rasite kaikille muille.
Eli suomeks kenelläkää ei oo väliin jos mä en oo tääl huomen?
Älä tuosta edellisestä välitä, häirikkö tai jotakin. Sinuja on vain yksi, pidä huolta.
:') mä oon sun puolel, Kiitti.
Oops unohtus kattoo nimimerkki, Jk=joke.
Älä välitä aikasemmista ilkeilyviesteistä! Tiedän miltä sinusta tuntuu, oon 26v nainen ja sairastellu teini-iästä asti masennuksesta ja aina vaan masennuksesta kunnes nyt todettu Bipo, mulla kans pahoina kausina ajattelen päivittäin kuolemaa ja itseni satuttamista.. Mulla ei oo mielestäni vieläkään lääkitys kohdallaan ja ahdistun siitäkin ku niitä muutellaan eikä taas tiiä mitä haittavaik. niistä taas tulee.. olin hetki sitten sairaalahoidossa ja nyt pelottaa elää ilman "valvontaa".
Ja kokemuksesta puhun, niin ei ole helppo tehdä kotitöitä ja tai harrastaa liikuntaa tms. jos mieli on alimmassa helvetissä. Silloin mikään ei auta...
Yritetään jaksaa, häntä pystyyn vaikka teipillä :D
"Mistä on kyse kun ei halua elää eikä näe mitään ilon aiheita?"
Ehkä siitä että elämä pyörii liikaa oman navan ympärillä. Osta koira tai lähde vapaaehtoistyöhön ja pyri ajattelemaan tovi muiden hyvinvointia omasi sijaan. Pakota itsesi sisulla pois vanhoista ympyröistä ja anna elämälle uusi mahdollisuus. Siinä samassa unohtuu se tuska, jossa on tottunut pyörimään sairaudentunnossaan.
Näe itsesi auttajana ja kysy, mitä voit tehdä tämän maailman eteen. Jos olet valmis tappamaan itsesi, niin luultavasti pienempi paha on tehdä jotain hyvää sen sijaan.
Itsemurha on äärimmäisen itsekäs teko, ja epäitsekkyys on sen vastalääke, kaikissa muodoissan.
Tsemppiä!