On paljon klassikoita, joita olen yrittänyt hampaat irvessä kahlata läpi, saamatta niistä kuitenkaan mitään irti. Esimerkiksi Dorian Grayn muotokuva ei ollut mielestäni maineensa arvoinen, vaikka hieno tarina olikin.
Kaipaisin liikuttavia, ajatuksia herättäviä ja kuten otsikossa mainitsin, oikeasti hyviä kirjoja, joissa mielikuvitusta ja tarinaa ei pihtailla.
Tällaisia kirjoja mielestäni ovat mm.
Jumalat juhlivat öisin (Donna Tartt)
10 pientä neekeripoikaa (Agatha Christie)
Monte Criston Kreivi (Alexandre Dumas)
Alkemisti (Paulo Coelho, myös monet muut hänen teoksensa)
Jos tulee mieleen _omasta_ mielestäsi niitä oikeasti hyviä kirjoja, niin ketjuun vaan! Kun eikös asia ole niin, että toinen tykkää suklaasta ja toinen salmiakista, jotkut taas molemmista? ;)
Kaipaisin liikuttavia, ajatuksia herättäviä ja kuten otsikossa mainitsin, oikeasti hyviä kirjoja, joissa mielikuvitusta ja tarinaa ei pihtailla.
Tällaisia kirjoja mielestäni ovat mm.
Jumalat juhlivat öisin (Donna Tartt)
10 pientä neekeripoikaa (Agatha Christie)
Monte Criston Kreivi (Alexandre Dumas)
Alkemisti (Paulo Coelho, myös monet muut hänen teoksensa)
Jos tulee mieleen _omasta_ mielestäsi niitä oikeasti hyviä kirjoja, niin ketjuun vaan! Kun eikös asia ole niin, että toinen tykkää suklaasta ja toinen salmiakista, jotkut taas molemmista? ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Clive Cusslerilla on hyviä seikkailukirjoja... etsimässäkin herra että mistä nyt tekisi elokuvasarjaa kirjoista. Sahara oli hyvä elokuva.
Elokuvasarjaa tekemässä 3-sarjaa kirjoista.
Uusin ei ole vielä Suomessa edes.
"Dorian Grayssä" ovat parasta Wilden ilkeät aforismit. Tarinan perversiot ovat menettäneet teränsä, koskapa niistä pahimpia harjoitetaan jo Suomen presidentin itsenäisyysvuosijuhlien tanssiparketilla.
Suurta venäläistä kirjallisuutta ovat 1900-luvulla kantaneet mm. Alexandr Solzhenitsyn, vaikkapa teoksessaan "Ensimmäinen piiri". ("Vankileirien saaristo" on 1900-luvun merkittävin kirja, mutta se ei ole tarina, vaan kronikka.) Toinen suuri, suomalaisille tuntematon 1900-luvun venäläinen kirjailija on "Moskova - Petushki"-teoksen luoja Vénèdikt Erofejev.
Itse rohmuan aika paljon kaikenmaailman Fantasia-hömppää, mutta yksi sellainen ns. aikuisten fantasia kuuluu kyllä miun suosikkeihin, eli
Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan. Itselläni on kyseisestä kirjasta se versio, jossa on kirjoitettu kursiivilla ne kohdat, jotka kirjan ensimmäisen kerran ilmestyessä oli venäjällä sensuroitu. Se on mielenkiintoista luettavaa ihan niiden "sensuroitujen" kohtienkin takia. Mutta kaikenkaikkiaan oikein mainio kirja!
höh, tämähän sensuroi näköjään itestään osan kirjan nimestä :( Mutta joo, kyllä varmaan tulee kuitenkin selväksi, mikä toi eka sana on..
Reijo Mäki on kingi. Varekset varsinkin.
Mukaansa tempaava lukuromaani, jossa syvempääkin sanomaa:
Graham Swift: Veden maa (The Waterland, 1983).
Oikeasti hyvä kirja, kun useampi vain lukisi sen.
Muriel Barbery: Siilin eleganssi
Hauskaa kun oot tossa alotuksessa maininnu kaikki mun suosikki kirjat! :D
Ite noiden lisäksi oon tykänny erinäisistä holokaustia avaavista teoksista. Koskettavia (ja ehkä tunnetuimpia?) on schindlerin lista ja anne frankin päiväkirja.
Torey Haydeniä kannattaa lukea! Vaikken itse ole mikään lapsihurahtanut tms ihminen, niin niiden kirjojen lapsiin vain koukkuuntuu! Nukkelapsi on suosikki niistä :)
Sit on näitä muita: Nancy, Juokse poika juokse, Aikamatkustajan vaimo, Stalinin lehmät.. Kingiäkin kannattaa lukea, ainutlaatuinen kauhukirjailija :)
Nää nyt ei oo klassikoita suurin osa, mutta hyviä kirjoja min mielestä :)
Antoine de Saint-Exuperyn Pikku Prinssi.Aivan pakollista luettavaa kenelle tahansa,iästä riippumatta.Kaunis ja yksinkertainen kirja,joka liikuttaa ja panee pohtimaan omaa elämää.