jotain.. mut toisaalta en halua ketään, niin lähelle.
Ongelman syyn tiedostan, mutta harmi ettei sitä kyetä millään korjaamaan.
Ongelman syyn tiedostan, mutta harmi ettei sitä kyetä millään korjaamaan.
Haluaisin
tuhottu itsetunto
24332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Summa summar = mua ei ole luotu parisuhteisiin!
Sama vika,ei onnaa
Oikean ihmisen kanssa korjaantuisi ja huomaisit ehkä olevasi juuri luotu hänen kanssaan siihen parisuhteeseen. Vaan.. että missä se ihminen sitten on..
En todellakaan osaa neuvoa :)
Mulla on vahva usko siihen, että joskus vielä HÄN löntystää vastaan ja sit se on menoa :)
Naisen suusta? Miest tehnyt aloitteen ja sen jälkeen ollut helppoo?
Hemmetti, kun oli sarkastinen V'ttuilu. :/
Toivottavasti en ainakaan hänestä näe niitä...
Mistä ihmeestä tiedät että hän tuon v''tt'ilun laittoi.
Joillekin se on niin kamalan vaikeeta. Kun mikään ei riitä sanonta voi täsmätä tuollaisiin tapauksiin.
Ei aina mene yksiin. Tapasin elämäni miehen ja tein aloitteita, mutta hän ei syttynyt. Luulin ensin ujoiluksi...en todella tiedä luovutinko liian aikaisin vai vihdoinkin hänen kannaltaan kun ei hän hän sanonut. Tein mitä parhaaksi näin. Molempia säästääkseni.
Ei mulla olis ollut kiire ja välimatkaa oli. Sattuu, voit uskoa.
Kyllä naisetkin tekee aloitteita, tuskin kukaan tykkää ottaa pakkeja vastaan. .vain kysymällä selviää.
Ei se ollut sitten sun elämäsi mies, jollei se syttynyt sinuun. Ketään ei saa väkisin rakastumaan itseensä siihen tarvitaan jotain muuta kuin yrittämistä. Oma elämäni mies oli laakista selvä yhden tapaamisen jälkeen samoin minä ja tunne roihuaa edelleen :)
Tapasin miehen, rakastuin ja hän rakastui minuun. Olimme onnellisia kahden ollessamme minun luonani. Omassa kodissaan vaikutti hermostuneemmalta ja kireältä vaikka koitti sen peittää. Vanhemmat asuvat samassa vanhassa maatalossa ja kaikki vakuuttivat elävänsä erillistä elämää. Joku ei sopinut tähän vakuuttamiseen, poika ei saanut päättää menemisistään eikä ostamisistaan. Jonkin ajan päästä tajusin miehen vanhempien puuttuvan aikuisen poikansa tekemisiin koko ajan. Jo kymmenen minuutin kahvittelun aikana he haukkuivat poikaansa ja kun se tapahtui vieraan läsnäollessa, mitä se on muuten? Mies ei näe ongelmaa vaan jättää kaikki naisystävänsä vanhempiensa takia keksien aina syyn olevan ihan jossakin muualla kuin siinä missä on. Mitä sitten kun vanhemmat kuolevat? Ovat pilanneet poikansa tulevaisuuden. Millainen perhe hänellä nyt kolmevitosena olisi ilman vanhempien sekaantumista asioihin? Ehkä joskus mies huomaa ettei vanhempien käytös ole normaalia, mutta silloin on kaikki jo myöhäistä. Hyvä mies nujerrettu maan rakoon, epäilee maailmaa ja pelkää kaikkea. Mies on vuosia etsinyt naisystävä, löytänyt muutamia ja hylännyt jokaisen. Luultavasti löytää jatkossakin ja kun varsinkin äidistään aika jättää, ehkä tilalle tulee Martta kopio, käskyttäjä, nolaaja ja haukkuja.
Päinvastainen kuin minä joka vaan rakastin miestä koko sydämestäni. Antaen hänen olla juuri sellainen kuin oli.
Olen nähnyt tuollaista ennenkin. Mikä saa vanhemmat haukkumaan lapsensa vieraan kuulleen? Ja nujertamaan noin?
Todennäköisesti hän päätyy pirttihirmuun, joka uskaltaa sanoa vanhemmille jotain. Ja poika uskaltaa siinä siivellä irrottautua. Lojaliteetti vanhempia kohtaan on merkillinen asia. Vaikka vanhemmat tekis mitä. Tai sitten hän luovuttaa ja jää yksin. Kuka tietää.
Kuka tahansa joka on ollut alistavassa suhteessa, tietää miten vaikea siitä on lähteä.
Näit miehestä sen hyvän ja kauniin puolen, mitä teillä voisi olla. Olen pahoillani puolestanne.
"Kitumiinalle" : älä viitsi tuomita. Meissä kaikissa on monta puoleta.
Alistavasta suhteesta on vaikea lähteä, totta. Toisaalta alistavat ihmiset löytävät juuri tuollaiset kohteet... mutta tiedättekö mitä, pohjimmiltaan hän vihaa juuri alistavia ihmisiä, vaikka sellaisen kanssa suhteeseen päätyisikin...
Miten tuosta nyt taas käy ilmi, että kitumiina on tuomitseva. Mikä teitä oikein riivaa, kun asiasta yrittää sanoa, niin mikään ei tunnu menevän perille. Tuossa miehessä ei ollut mitään hyvää, hän oli säälittävä, heikko, ehkä tunnevammainen luonnevikainen. Ompahan vaan kokemusta tuollaisestakin, joten ihan en tyhjästä nyhjäissyt. Alistava suhde syntyy, kun omaa minuutta ei ole ja tiedätkö mitä sellaisen ihmisen kanssa on elää, joka ei tunne mitään, ei käsitä mitään, ei välitä mistään, jolla ei ole omaa tunne-elämän ajattelua, on toisen ohjailtavissa? Etsikää tunne-elämältään terveitä ihmisiä silloin kaiken pitäisi sujua ainakin suht normaalilla tavalla ilman ihme vääntämistä ja kääntämistä.
Monta puolta todellakin, mutta häiriintyneet kannattaa jättää rauhaan.
Kaikilla on oma minuun ja sielu, joiltakin se on vain kielletty enemmän kuin toisilta, jotta toisten rumemmilla sieluilla olisi enemmän tilaa. He tuntevat ja käsittävät todennäköisesti enemmän kuin sinä yksinkertainen sielu.
minuus
Ei todellakaan ole, sieluttomia ja minuutta vailla olevia ihmisiä on olemassa paljon, jotka suorittavat elämää, ottavat toisilta minkä saavat ja kuvittelevat että muut ovat vain heitä varten olevia hyödykkeitä. Minä olen yksinkertainen sielu tosiaan, siksi näenkin asiat selvempääkin selvempänä ja minä en kiellä itseltäni mitään, enkä anna niin toistenkaan tehdä.
Tuoko tuo miinustaminen sinulle vallan tunteen vai mikä ajatus sinulla tuossa on?
Äidit pilaavat usein poikansa. Napanuora pitäisi katkaista hyvissä ajoin. Mutta kyllä se on itsestäänkin kiinni. Pitäisi vaan lähteä ja irrottautua. Muuten sekoaa tai tulee naisten hyväksikäyttäjäksi / jättäjäksi.
Et sitten tajunnut miten helpolla pääsit riesasta eroon, oli oma onnesi että siitä ei mitään tullut. Hetken päästä olisit ollut ihan sekopää, kun olisit ollut toinen imettäjä tälle vaaville. Miksi surkuttelet noin onnetonta tapausta? Ethän vaan ole läheisriippuva ja sinulle olisi kelvannut kuka vaan, joka kaipaa hellyyttä, turvaa, kainaloa jota itse ole ollut koko elämäsi vailla. Kannattaa olla tarkkana mihin kätensä lyö, kaikki lanta ei ole ravinnerikasta..
Tää on tätä liirumlaarumia jota en kestä. Jos mulla ois joku suhde, niin se varmaa ennen pitkään kaatuis siihen etten osaa puhua tunteista ääneen. :(
Muutenkin kaikki voimakkaat tunteet ja asiat lamauttaa täysin.
Etkö halua mitään oppia, kehittää itsessäsi?
En tiä.. mulla on oppimisvaikeuksia. Toistan varmaa aina samat mokat.
Haluaisitsä itsellesi sellaisen kumppanin, joka ei osaisi puhua tunteista ääneen ja saisit niitä itse arvailla tai päätellä?
"Tuhottu itsetunto"
Siihen samojen viheiden toistamiseen on syynsä. Sä pääset siitä tunnistamalla sen tilanteen ja ongelman. Kirjoita vaikka paperille ja tajua. Olemalla itsellesi rehellinen ja sanot vaikka sen itsellesi ääneen. Miten/ miksi sä olet oppinut salaamaan tunteesi? Ja sitten mitetit miten toimia ensi kerralla. Otat tilanne ja asia kerrallaan. Saattaa helpottaa jo kun oivallat - miksi? Tuo on opittua käytöstä.
Meillä oli kotona tunteet kielletty. Kaikki aika ja energia meni niiden tappelujen tasaannuttamiseen. Minusta tuli tunne (mykkä) ja sanallisesti mykkä. (Tottakai jauhoin tavan asiaa). Eli kun tuli poikaystävä tai kaveri, en osannut kertoa mitä tahdon tai tunnen koska se oli aina ollut kiellettyä.
tunteisen ilmaisun oppii vain harjoittelemalla. Kirjoita vaikka ensin paperille, sano se ääneen itseksei ja sano seuraavan kerran kaverillesi jotain aihepiiristä. Ja muista olla kans ylpeä saavautuksestasi. Sä olet oikea ja sulla on oikeus. Pikkuhiljaa.
Jätin muuten kotiporukat siinä samalla. En suosittele sitä, mutta meillä ei muu auttanut. Yhdessä kasvaminen olisi kai se suositus. En voinut kasvattaa niitä, vain minä muutun.