Entä jos Katla purkautuu?

Entä jos Katla purkautuu kevättalven aikana ja jatkaa purkaustaan useita
kuukausia.
Historia kertoo Katlan aiemman suurpurkauksen tuoneen Eurooppaan "kesättömän kesän",
ja viljasatojen laajalti epäonnistuneen.

Tätänykyä apinansuku elää edelleen kädestä suuhun periaatteella, mitä on viime
vuosina pahentanut yleinen viimeisen tapporajan etsintä, eli sen hintatason millä vielä
joku onneton suostuu viljelemään.
Viljojen varastointi on katsottu liian suureksi kustannukseksi, ellei sitten peräti
pelkäksi impivaaralaiseksi hapatukseksi, mikä ei sovi kilpailukyvystään kiinni pitävään
moderniin talouteen.
Planeetan mitassa viljojen hinnoittelu on mennyt paljolti pörssipelin ohjauksessa,
minkä selvin piirre on ollut varastomäärien suuri painotus hinnoittelussa.
Eli jos on näyttänyt että jotain jää satokauden lopulla syömättä, on rankaisu tullut
välittömästi hintajunttauksen muodossa.
Kun jopa Ranskassa on välillä menty alle tuotantokustannusten, niin tuotanto ei
ole kattanut täysin kulutusta, ja varastomäärät ovat pysyneet minimitarpeen
tuntumassa.
Eli on oltu "tehokkaita ja kilpailukykyisiä", kun joutavaan varastointiin
ei ole sitoutunut varoja.

Nyt sitten ollaan jopa suuressa ja mahtavassa Euvostoliitossa siinä tilanteessa
että vuoden 2012 kesäkuun lopussa on nuppia kohti vehnää noin 24 kiloa, ja tätä
on jakamassa myös koko summaton määrä lihakarjaa.
Eli Euroopassakaan ei ole minkäänlaista kykyä kestää pahaa katovuotta.
On syytä sanoa kiertelemättä: Katlan suurpurkaus tietää joukkohautoja myös
Euroopassa, saati sitten tuonnin varassa olevissa valtioissa.

Entäpä sitten "Väinölän lapset"?, Vieläkö säilyy Jukolan talo ja sen seitsemän poikaa?.
Pahalta näyttää, - arvattavasti monen tuottajan, kuin myös metsäveli-rievun, on
tehnyt mieli välillä parkaista että "missä täällä on aikuiset".
Nyt on tilanne se että jos ei ole osa ratkaisua, on osa ongelmaa.
Toisaalta jos onnistuu liian hyvin, voi päästä jopa hengestään, joten "matala profiili"
voi olla viisasta.

Jos nyt käytännön ratkaisuja hakisi niin akuutein tarve on varmistaa siemenperunan
viljely, ja tämä tietenkin siksi että perunan siemen on uudistettava joka herran
vuosi, ei sitä ylivuotiseksi voi säilöä.
Edellisen Katlan suurpurkauksen aikaan Suomessa oli ruokakasveina ruis, ohra ja nauris,
joiden siemenet säilyivät katiovuosien yli.

Alla olevan linkin videossa esiintyy kuplahalli jonka muovi sekä puhallin on ollut
viimeksi käytössä yli 20 vuotta sitten.
Viljelin tuolloin varhaisperunaa kuplahalleissa, joita oli parhaimmillaan lähes
puoli hehtaaria.
Perunan sielunelämä tuli tutuksi noin 20 vuoden aikana, ja ensimmäinen asia mikä
pitää tietää on se että yhtäjaksoisesti muovin alla kasvanut peruna työntää
enimmäkseen vartta ja vähän mukuloita.
Muovit on välillä poistettava, että peruna tutustuu "raakaan" ja kuivaan ulkoilmaan.
Paras hetki tähän on kun peruna on noin 15- 30 sentin korkuinen, eli "ruusuke" vaihe
on ohi ja peruna yrittelee pituuskasvua ja tilan valtausta naapureilta, mutta nuppu
ei ole vielä muodostunut.
Näillä eväillä perunan varsi rajoittui 50-60 senttiseksi, ja satotasoksi tuli
35-45 tonnia hehtaaria kohti laskettuna, - tämä tosin pahailta neliöiltä jotka
olivat saaneet kasvaa noin 70 vuorokautta.
Mukulaluku yksilöä kohti oli tällöin välillä 8-15, ja nämä noin kananmunan keskikoolla.
ja pienet mukulat poislukien.
Peruna ei suvaitse taimikasvatusta ja siirtoa kasvatuspaikkaan, ja mukulaluku jää
tällöin vain 5-8 kappaleeseen.