Kaipuu

Tiedänhän sen
että ymmärrä en
kuinka suuri on surusi määrä
siks puhu mä en, siks vaikenen
ettei sanani olisi väärä

Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman, lämpöisen..

Never Say Goodbye

Niin suuri on tuska, niin suuri on suru
Poissa kun on, oma kultani, Muru
Mihin joutui hän, kuka kultani vei
minulle enää, sulaa hän ei.
Poissa on lempi, poissa on lämpö
yksin kun oon, kanssa ikävänki
Jääneekö arpi, niin syvä, - ja tuska
sydän pieni on, täynnä kaipausta

Katson kauas kaukaisuuteen, tulet uniini uudestaan.

Ikävä tää häviä ei
rakkaani kun enkeli vei
mukanaan pilven reunalle.
Sieltä hän katselee
ja sydämessäni oleilee.
Vain aika kuroo umpeen vuotavat haavat,
loppuelämän kyynelet tulvia saavat.
Ikävä ja tuska saavat uuden muodon
sydämessäni olevan kaipuun luodon.
Lämmöllä muistellen

Rakkaus on suuri
ja surun muuri
se murtuu hitaasti
avaten ikävälle oven.
Sydämessä vuotavat kyyneleet
vaihtuvat syvään kaipuuseen.
Pilven reunalla on pehmeää
Pilven reunalla on kaunista
Pilven reunalla on hyvä olla
Rakkaani laulaa enkelten kuorossa,
näen sen silmissäni,
kuulen sen korvissani,
tunnen sen sydämessäni. Iäti.

He is forever in my heart
He is forever in my mind
He is forever part of my life
I love you still, my angel!

Onko tämä joku runoilu topic vai mikä ideana?

Hyvää joulua tahdon toivottaa
myös sulle rakkaimpani
kynttilän sulle sytyttää
ja sua aatoksissain muistaa.

Taivaalta leijailevat suuret hiutaleet
kuin muistona ne maahan leijailee
Kyynelten määrä on loputon
ehkä itku paras apu on

Vielä kerran jos saisin halata
vielä kerran takaisin ajassa palata
En irti päästäisi, en sinusta luopuisi
hetkeksikään.

K e n e s t ä sie puhut - vai kirjoititko yleisesti kaipuusta

Kaipuun kukka, kaunein kukka

Kirjoitan yleisesti kaipuusta, mutta eräs tietty tapahtuma pisti kaiken tämän alulle.

Olit niin ihana ihminen
kaipuu on suuri, kai tiedät sen?
Nyt nousee katse taivaaseen
ja kohoaa enkeli siivilleen
Kaipuu syvä, hauras ja hento
Luokses johtaa enkelin lento.

Kaksi surua

Silloin nelikymppisena
surun tullessa
odotin viela valoa
mustan pilven takaa
teidan avullanne
ihanat lapseni.
Ja tulihan se onni viela
mutta kun kuusvitosena
salama iski samaan puuhun
ja vei kumppanin kodistani
on edessani musta muuri
ja lapset kaukana maailmalla.

Silkkiset siivet enkelin
tarttuvat selkääs vaikka haluaisi en
Liityt kuoroon taivaiseen
läheisyys muuttuu kaipuuseen
Pehmeän laulusi kuulen
se on kuin puhallus syystuulen
Kynttilän tuikkeessa haaveilen
Sinut haluaisin takaisin.

Ikävä rakasta ystävää, joka poistui luotamme ihan liian aikaisin. Olet aina sydämmessäni

Kaipuu ...mitä se on. En tunne enää kaipuuta, se on kuollut.
Kerran kun rakastin, rakastin niin paljon että kaipasin tätä ihmistä,
kaipasin niin että tuli paha olla.
Kun rakkaus kuoli, kuoli kaipauskin.
Ihminen jota olin rakastanut ei ollut rakkauteni arvoinen,
hän petti, valehteli, puhui pahaa, uhkaili.....hän oli kiero kuin korkkiruuvi.
Kun tajusin tämän loppui rakkaus ja kaipuu tätä ihmistä kohtaan eikä
hän koskaan tule saamaan anteeksi tekosiaan.....ei koskaan.
En ole katkera mutta kokemusta rikkaampi ja ne yhteiset vuodet olisi
voinut käyttää paremminkin kun jälkiviisaana ajattelee asiaa.
Elän ja nautin.

Sinua vielä täällä muistelen
kynttilän tuikkeessa kaipailen
Syksyn sateet kuin kyyneleeni
tunnen poskilleni vierivän
Lumiverho peittoaa maan hiljalleen
Rakastan sinua edelleen..

Rakas ystävä

Pieni hetki jonka kanssasi kuljin,
tulee aina mieleeni kun silmäni suljen
Olit niin lämmin ja hyvä
sua kohtaan on kaipuu syvä.

Tiedämme,
ettei surua paloiksi saa,
osamme silti tahtoisimme kantaa.
Hiljaa tukea, lohduttaa,
aikaan, jolloin lohduttomuus katoaa
ja ikävä ja muistot sijan saa.

Voimia!

Sinä sait siivet enkelin
Lensit kuoroon taivaiseen
Kuulen laulusi hiljaisen
Kerrot; olet onnellinen
Suru on suuri, olo lohduton
Sua kova ikävä on

Keskellä lumituiskun,
kuulen olet lähtenyt
en todeksi uskoa voinut
Kyyneleet valuivat poskillani
Ole tässä, älä lähde
Elämäsi oli kuin tähdenlento
Niin nopea,kaunis,hauras ja hento
Sinua aina kaipaan
Kun lähdit pilvilaivaan

Aikaa kuluu
muistot tulevat yhä kirkkaampina mieleeni
Hyvästellä emme ehtineet
mutta me tapaamme vielä.

Sun odotan vielä palaavan
vielä kerran mua halaavan
ja jossain taivaan takana taas sydäntemme tapaavan

Sua ikävöin, sua kaipaan
luoksesi tietä raivaan
halaus hellä viimeinen
olisi ollut tarpeellinen
hyvästellä en ehtinyt
olit jo taivaaseen lennellyt.

Niin äkkiä lähdit luotamme pois,
todeksi ei tätä uskoa vois
Sun hyvä on olla, toivomme niin
silti silmämme täyttyvät kyyneliin..

Sinä iltana monta tähteä näin,
sytti kirkkain tähti yllättäin
sain kuulla sinun lähteneen
ja hyiseen talvenhenkäykseen
se loi timantiksi kyyneleen.
Taivaalle katson ja tähden nään
muistelen sinua, ystävää
Muistot sydämessä säilytän
tuulessa terveiseni lähetän.
Ikävä muuttuu kaipuuksi,
tähtes loisto kirkkaammaksi.

Jollakin on kilahtanu pahasti,kun näitä kirjoittelee.

Olin täysin sanaton
kun kuulin, sinun mentävä on
Paikkasi sydämessä ikuinen
Kyynel poskelle vierähtää, huomaathan sen
Kaipuu on suuri ja suunnaton
Olet minulle korvaamaton.

Niin äkkiä lähdit luotamme pois
ihan kuin unta se edelleen ois
En arvannut, ei silmäni nää
miten lähellä oli sun määränpää
Lähtösi pisti miettimään
mikä on oikeasti tärkeää
joka päivä voi olla viimeinen
jokainen hyvästijättö ikuinen.

Tää kaikki pisti minut miettimään
mikä on elämän määränpää
miten tärkeää kertoa, että välittää
sillä tulevaisuudesta ei voi tietää
Yhtäkkiä kuulin, että olet lähtenyt
taivaan tuuliin lennellyt
En uskoa voinut, en halunnut
sillä oot mulle tärkein ollut
Liian myöhään taas tajusin
miten paljon sua rakastin.

Hetket sun kanssasi piirtyneet
on muistoksi sydämeen
Siellä suru ja kyyneleet
muuttuvat hiljaiseen kaipuuseen

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
meitä voi erottaa

Sataa lunta hiljalleen
sun kasvos piirtyy taivaisiin
muisto ystävyyden säilyy ainiaan
sut luokseni vaan haluan takaisin.

tämä sivu on hyvin kirjoitettu,on asiaa,minullakin oli 15v,na tyttökaveri oltiin saman ikäisiä mutta hänen tiensä täällä maanpäällä päättyi nuorena.

Ei tiedä kukaan mihin elämä päättyy
mistä se johtuu tai mihin se kääntyy
voi hetki olla onnellinen, hyvä
pian rinnassa kaipuu syvä
Siis ystävyyttä arvosta ja huolta kanna
ei kauniimpaa asiaa elämä anna
Pian voi jo koittaa lähdön hetki
ja ohi on elämän lyhyt retki.
Sitä ei arvaa, ei tiedä kukaan
milloin rakas lähtee enkelin mukaan.

Haluaisin,
pukea ikävän sanoiksi
kertoa sinulle rakkauteni
nähdä sinut vielä luonani
jutella, halata tiukasti.
Mutta se ei ole mahdollista enää
en pysty vaan juoksemaan sun perään
vaikka kuinka kovasti tahtoisin
sun luokseni mä takaisin
Toivottavasti sun on nyt hyvä
Ikävä ja kaipuu täällä on syvä.
Lohduttomuus ei lopu milloinkaan
Sydän muistaa ainiaan.

jänis istui maassa torkkuen torkkuen ... ukkon nooa ukkon nooa laittoi takin naulaan

Ei ikävä katoa milloinkaan
olet sydämessäni ainiaan
rakkaani ei sun kuulunut ois
vielä luotamme nukkua pois
Sulla oli elämä edessä
kaikki vaan tapahtui niin yhtäkkiä
Hymysi, ilosi, naurusi
muuttuivat hiljaisuuteen.

Lumihangessa istun, kyyneleet valuvat
ei kuulunut sun lähteä vielä
kaikki sut tänne takaisin haluavat
mutta onko sun parempi siellä?

Silmäsi sulkeutuivat viimeisen kerran
se satutti minua jonkin verran
On lähtösi päivä koittanut
kukaan ei sitä odottanut
Kaikki kävi niin yllättäen
Hyvästien jättöä ehtinyt tehdä en
Olet aina luonani, muistoissani
Sydämessäni säilyy paikkasi.

Jokainen lähtö voi olla viimeinen
jokainen hyvästijättö ikuinen
yhteinen elämä viettää piti
kunnes luotani lähdit, niin liki
olimme toisissamme
mutta matka nyt on välillämme
Ei ikävää, ei kaipuuta voi muuttaa sanoiksi
se purskahtaa aina vaan itkuksi.

Aika kuluu, päivät vaihtuvat
edessämme aukeavat ikkunat
Ikävä on loppumaton
ja olo edelleen lohduton.
Poskelle vierähtää kyynel tai kaksi
Muodostut hä vain rakkaammaksi.
Kanssasi jokainen muisto on hyvä
ja kaipuu on niin suuri ja syvä.

Elämä on elämistä varten,
nyt minäki ymmärrän sen
jokainen halaus voi olla viimeinen
jokainen hyvästijättö ikuinen.
Olit kohtelias, ihana
täydellinen ystävä
Autoit ja kuuntelit
anteeksi että en ymmärtänyt.

Elämän virtaa ei oltu sulle luotu
sut oli toiseen maailmaan tuotu
kuulut sydämmeen ainiaan
lähdit silti pilvilaivaan
sinusta huolehtii nyt Isä Taivaan.

Muistoja, niin kauniita
sydämessä nauhana
Elämä, niin ihana
loppui odottamatta.

Kiitos jokaiselle, saan voimia tuestanne. Elämä ei ole aina helppoa, mutta sen on jatkuttava, tosin joillekin se on liian lyhyt.

Ei voi olla totta. Onko nämä kaikki sinun....?
Mitä ihmettä... olen mykistynyt...? Tiesin, että olet sanataiteilija.... mutta nämäkö kaikki?

Lähes jokainen on minun omaa käsialaa..

Taivaalle syttyi juuri,
tähti kirkkain, suurin
lähtösi tuskaa tuotti,
nyt soi surun nuotti.
Olet kirkkain tähti taivaan
sen tiedän, sua kaipaan.

Sydän ei unohda milloinkaan
ihania hetkiä muistelen ainiaan
Nään kynttilän liekin loistavan
syksyisen viiman puhaltavan
Lumihiutaleet hiljaa leijailee
Kevät jo jokea aukaisee.
Et sitä näe täällä,
luonamme maanpäällä.

Kaipuu, niin suuri ikävä, kyynelten virta.

Ja höpö ja pöpö
kun on enää löpö
ei kiinnosta söpö
eikä ees nöpö
on turha parkuu
kun ensiks juoksi karkuun
jää tyhjää sulle
vaan senpä valitsit
siis tyydy siihen.

Sä elämää pakenit
kohti taivasta kiirehdit
kuoleman kun saavutit
ja annoit viimeiset hyvästit.

Tää suurensuuri ikävä
purkautuu kyyneleinä
Haudalles lasken ruusun, kaksi
tulen hieman vahvemmaksi.

Askeleeni johtivat minut sinne
luoksesi hautakivelle.
Kyynel poskelle vierähti
tuuli hiljaa hengähti.
Itkun helmet vuotaa saavat,
vain aika parantaa haavat.

Olen pahoillani, en ymmärtänyt
en silloin luoksesi jäänyt.
Tuit muita ja kuuntelit
aina autoit kun voit.
Olit tärkeä, olit rakas
sua kaipaamme aina takas.

Rakkaudella ystäväsi.

Sinua vielä täällä muistelen
anna anteeksi, ymmärtänyt en.
Rakkaat viedään meiltä liian aikaisin
sinut sydämeeni syvälle hautasin.
Muistot ovat siellä aina
Sinne syvälle ne painan.
Hyvää matkaa toivotan sulle
kun kyykistyn arkun äärelle,
kyynel poskelle vierähtää
hyvästiä kun jättää,
me vielä tapaamme
ja toisiamme halaamme.

Ystävälleni

Kun suuren haasteen koin,
voimaa sulta paljon sain.
Kuka mua tukee, lohduttaa,
kun sinä lensit pilvilaivojen taa?
Kasvonpiirteesi piirtyneet sydämeeni
tukevat sanasi muistoihini
niistä voimaa saan
ne auttaa jaksamaan.

Minä vaan aina jaksan lueskella näitä sinun mestariteoksia... Saanko lähettää virtuaalisen halin sinulle nyt? On oikeesti sinua todella ikävä...

Kiitos tuesta, sitä on aina ihana saada ja se auttaa jaksamaan!

Jokainen halaus
jokainen hymy
piirtyneet muistoihin on.
Jokainen hetki
jokainen muisto
Kaipaus on loppumaton.

Tulen haudalles kera ruusujen
ne lasken hangelle itkien
Ei ikävä häviä milloinkaan
olet muistoissani ainiaan.

Et ole enään luona ihmisten
vaan joukossa tuhanten enkelten.
Ovesi edessä kynttilöitä
ne valaiseen maanpäällisiä öitä.
Myös kukkien määrä on suuri
Pihallesi pääsee juuri ja juuri.
On monella ikävä valtava
jokaisen harteillaan kantama.
Toinen toistaan tukee, auttaa ja halaa
suru helpottuu pikkuhiljaa, salaa.
Ikuisuuden muistan sut ja tekosi
jokaisen eleesi ja sanasi.

Loit lähdölläs arven niin syvän
toivon sinulle olon nyt hyvän
Korvissani soi surun nuotit
Sinä onneen ja hyvyyteen luotit
Vaan elämässäsi sait viimeisen kortin
joka eteesi loi taivaan portin.

Lasken kynttilän haudalles loistamaan
ja lumihankia valaisemaan
Pian sulaa jo maa ja kukkia saa
sun hautakives ympärille istuttaa
Ruusuja ja neilikoita
mikään ei sun hautasi kauneutta voita.

Kyynel poskelleni vierähti,
sun lähteneen kuulin
paino sydämelleni kierähti
ja lohduttomuus suurin.

Vain aika haavat parantaa
ja kyyneleet poskiltamme kuivattaa.
Hetkihetkeltä oloni helpottaa
silti ikävää ei mikään voi poistattaa.

Nyt lähdit paikkaan sä parempaan
iloa, elämää tavoittelemaan
täällä et hyvin voinut
anna anteeksi, en ymmärtänyt.
Sua muistan iltaisin kynttilänvalossa
yöllä tähtien loisteessa.
Sä kirkkaimpana tuikehdit,
mulle muistoja välkehdit.

Enkeileitä, onko heitä, päällä tämän maan....?
En tiedä nyt, sillä sinä muutit taivaaseen.
Kasvatit siivet ja lähdit luotamme paikkaan autuaaseen.
On sinulla olo nyt hyvä.
Vaikka meille jäi kaipuu syvä.
On oma enkelimme lähtenyt,
hän on taivaan tähdeksi muuttunut.

Kasvatit siivet,
taivaaseen lensit.
Luo Jumalan ja niin monen muun
pienen, suuren hymysuun.
Sinä hymyilet siellä pilvien päällä
minulla silmät kyynelissä täällä.
Välimatkaa on, tiedän sen,
mutta tapaamme pian uudelleen.

Sanoja oikeita löydä en
löydän poskelle vuotavan kyyneleen,
se tän ikävän paljastaa
ku luotani lähdit kohti taivasta.
Sun odotan vielä palaavan,
jotta voisimme vielä halata,
vielä joskus sydämemme tapaavat.

Kaik' on niin hiljaa mun ympärilläin
kaik' on niin hellää ja hyvää
kukat kauniit aukee mun sydämessäin
tuoksuen rakkautta syvää.

Kiitos paljon.

Päivä päivältä olo helpottaa,
kyyneleet eivät lopukkaan
ikävä ja suru
kultainen rakkauden muru
sydämessäni sitä kannan
sulle muistoja annan.

Toivottavasti nämä runot auttavat myös muita jaksamaan surun ja kaipuun keskellä. Viikonlopputerveiset myös lukijoille... Olen harkinnut myös blogin perustamista aiheesta... olisiko lukijoita?

Runot Ovat Kauniita Ja Sielua Koskettavia. : )

En ikinä olisi uskonut, että saisin tällaisia runoja kirjoitettua.. Pohdin blogin perustamista, ja mikäli kiinnostuneita lukijoita löytyy niin perustan sen ja siirrän tekstit täältä sinne :)

Elämä valuu välistä sormien
kuin hiekka pitkien rantojen.
Hetkiä yhteisiä vaalia pitää
pian ei jäljelle jää enää mitään.

Olen nyt tullut tulokseen, että blogin perustan, mutta oisko nimiehdotuksia kellään?

Elämällä on tarkoitus,
se voi olla nopea vilahdus.
Kukaan ei voi tietää,
milloin on aika hyvästit jättää
tänään, huomenna, vuosien päästä,
älä siis rakkauttasi säästä.
Puoliso, ystävät, suku,
rauhassa nyt viimeinen unesi nuku.

http://runotyttonen.blogspot.com/

Runoreppuun eli poetbagiin siirtelen nyt tekstit pikkuhiljaa ja toki kirjoittelen myös uusia! Eli kaikki vaan seuraamaan ja kommentoimaan blogitekstejä :)

Pidän runoista, kaikentyylisistä. Miksi "runotyttö" on lainausmerkeissä.

Sillä se toimii nimimerkkinäni, pysyessäni anonyymina kirjoittajana... :)

http://runotyttonen.blogspot.com/

Runot löytyvät nyt tuolta osoitteesta, ja sinne voi kommentoida, ja myös esittää toiveita, mistä aiheesta toivoisitte, että kirjoittaisin:)

~Runotyttö~

Blogitekstin alareunassa lukee * kommenttia, paina siitä niin avautuu sivu, josta voi lähettää kommentin :)

Kauniita, mutta myös surullisia. Voimia sinulle.

Olen myös valmis kirjoittamaan toiveaiheista, ja minulle voi laittaa sähköpostiakin osoitteeseen [email protected]

~Runotyttö~

http://runotyttonen.blogspot.com/

Blogissa nyt uusi teksti! Käyhän katsomassa! :)

Uusi teksti toiveaiheesta tehty!! Lisää toiveita voit laittaa osoitteeseen [email protected] tai kommentoimalla blogitekstejä :)

Ystävällisin terveisin Runotyttö

Alan lukemaan blogiasi. Hienoja tekstejä. Lisäää :)

Olen todella otettu tästä kaikesta positiivisesta palautteesta, sillä en ikinä olisi uskonut, että kykenen kirjoittamaan runoja... Kiitos kaikille, ja ei tämä runoilu ole loppumassa :)

Blogissa taas uusia julkaisuja!!!

Ei etäisyys, ei vuodetkaan,
ei mikään meitä erota,
näin me toisillemme luvattiin
ja matka on nyt pitkä niin,
kun lensit taivaisiin
Isän hoivaan, syliin.
En lupausta nyt täyttää voi,
ikävän nuotti päässä soi.
Pian me uudelleen tapaamme
jossain taivaan takana toisiamme halaamme.

Uuutta tuotantoa blogissa! :)

Ikävä tää loputon
kaipuu luokses suunnaton
Muistot säilyy ainiaan,
ne auttaa mua jaksamaan.

On linnut jo pois lentäneet
maahan siipensä laskeneet
Kohti taivasta ovat ne liidelleet
kera muistojen kauneimpien.

Mikään ei tätä ikävää poista
muistan niitä öitä joita
kanssasi viettää sain
susta turvaa hain.
Pelastit, tuit ja lohdutit
Enkelini maanpäällä jo olit.

Blogissa uutta juttua! :)

Blogiin runotoiveita voi laittaa osoitteeseen [email protected] ja blogini osoite on runotyttonen.blogspot.com

Kiitos palautteista ja uusi on aina tervetullutta! :)

Kevät terveisin Runotyttönen

Elämän puhdas valkoinen silta
tummenee kuin hämärtyvä ilta
katoaa liekki, sammuu tuli
niin myös talven lumi suli.
Kevään linnut tulla tupsahtaa
ja kurjet auraa muodostaa,
pian kesä jo saapuu pohjolaan
sitä odottaneet olemme ainiaan.

Hei!

Aivan loistavia runoja sinulla. Osanottoni suruusi.

Aamuauringon säteet nyt valaisee maan,
luonto herää, sen nähdä saan.
Katson taivaan pilviin, siellä sinut nään,
kaipuu on suuri, sydän itkee ikävää.
Et nää kurkiparvia, kuinka ne aurassaan liitää
mutta onneksi pian me tavataan, aika niin nopeaa kiitää.
Joka hetki sua muistelen,
yhteisiä hetkiä kaipailen,
ne ovat nyt säilötty muistoina,
joita kaipaan niin rakkaina.

Kuuletko, linnut laulavat
kevään saapumisesta ne kertovat.
Näetkö, auringonsäteet valaisevat
ja poskea hiukan kuumottavat.
Tunnetko, sitä on ilmassa,
kaikilla on kevättä rinnassa.

Kiitos paljon ja lämmin osanottoni. Toiveaiheita runoista voi kirjoitella s-postiinin [email protected] tai blogiini runotyttonen.blogspot.com tai vaikkapa tänne keskusteluun :)

Sydän särkynyt huutaa ikävää

siihen sattuu ja sitä itkettää.

Kyyneleet valuvat rinnalla,

ajatukset ovat pinnalla.

Miehet on sikoja, milloin sen tajuaa,

ei elämästä saa ollenkaan hajua.

Siis usko, toivo ja rakasta,

älä tunteitasi pakasta.

Tiedän, että surusi suuri on
ja kyynelten virta loppumaton
Haluaisin tukea, lohduttaa
halata sekä auttaa jaksamaan.
Ystäväni, muistathan sen
sinua paljon ajattelen.

En halua sinua jättää yksin sua
tällaisella hetkellä tarvit apua.
Olisin sulle tuki ja turva,
avuksesi vaikka sydämeni murran.
Tiedänhän sen, että surusi on suuri,
toivon kuitenkin voimaa, sulle juuri.
Puhe, hiljaisuus, kyynelten virta,
halaus, hymy ja kaipuun silta.

Sammuu valo ikkunasta,
elämä on kuolemista,
kuulen vain hiljaisuuden,
sen ääni on tuskainen.
Tahdon luoksesi hellään huomaan
kainaloosi, turvaan, suojaan.
Olet enkelini suloisin,
jota mielelläni halaisin.

Näin sinut tänään, Näin kasvosi, Ne ovat kasvot joita rakastan, Tiedän, minun on mentävä pois, nöyryttävä ja rukoiltava. Piilotan kyyneleeni ja ylpeyteni, luulen olevani fixu, vaikka satutan sinua, miksen voi lopettaa ja kertoa itselleni, että olen väärässä niin väärässä, miksen voi seistä suorassa ja kertoa itselleni, että olen vahva,siksi koska näin kasvosi, kasvot joita rakastan, tiedän minun on mentävä pois ja rukoiltava..silti kaikki alkaa taas alusta..huoh!

Sydän huutaa jo ikävää
et milloinkaan luokseni jää.
Sua kaipaan jo selkäsi kadotessa
kadunkulmasta poistuessa.
Olet mielessä, sydämessä,
toivoisin että olisit tässä.

Kiitän todella kauniista sanoista. Olen harkinnut vaihtoehtoa, että lähettäisin kirjoitelmiani kustantamoon. Jos rohkeuteni sen sallii...

Aina, kun minä sinut nään
saat minut hymyilemään.
Sydän onnesta pamppailee
sinua kun halailee.
Halaus, tanssi, suudelma,
mikään ei oo sen parempaa.
Olet rakkauteni suurin,
myös sinun sen tuntevan luulin.

Rakkaani menetin maailman tuuliin
suudelman viimeisen painoin sun huuliin
Kuuletko kuinka sua muistelen
yhteisiä hetkiä kaipailen.

Kiva lukea kirjoituksiasi taas. Lähetä ihmeessä kustantamoon tekeleesi rohkeasti. Onnea.

Odotan, uskon, toivon, rakastan,
hetkihetkeltä uskoni hiipuu,
toivoni kuolee, ja rakkaus kuihtuu.
Silti odotan yhä, että tulet luokseni,
kerrot, että välität, ja herään taas eloon.

Kun ystävä lähtee, niin ikävä jää,
se sydäntä suuresti järkäyttää.
Onneks matkan voi taittaa toisen luo,
soitto myöskin yhteyden luo.
Kanssa ystävän voi jakaa ilot ja murheet,
ystävä kuuntelee, ymmärtää tunteet,
hän tukee ja lohduttaa,
silloinkun sitä tarvitaan.
Ystävä on lähellä aina,
silloinkin kun ei huoli paina.
Vaikka joskus on pitkä aika kun näkee,
mutta yhteys pysyy, ja se on tärkee.

Todella kaunista! Kiitos paljon:)

Kyynel poskelle vierähti,
kun sanoit hyvästi.
Ei me tavata toisiamme enää,
parempi on olla erillään.
Viimeinen halaus, suudelma
ja niin haikea tunnelma.
Sinua niin paljon rakastin,
hylkäsit minut kuitenkin.

Ei näitä jaksa kelata tuonne loppuun. Aloita uusi.

Kyynel poskelle kuivunut,
mutta ikävä ei oo kadonnut.
Haavan sitoo aika hiljalleen,
arpi silti jää sydämeen.

Ystävyys on kuin lasi,
sen voi valaa hitaasti,
lämmöllä ja tunteella,
mutta se myös särkyy helposti,
joten sitä pitää varjella.

Hymyn kasvoiltasi varastan,
katseen niin ihanan.
Sun vierees tahdon takaisin,
ja halauksen niin lämpöisen.
Tartu käteeni, vie minut onneen,
yhdessä astua tulevaisuuteen.

Kaipuu = katkeruus menetyksestä, rakkaudesta jonka olisi voinut saada mutta hukkasi. Luuli että jotain vielä tulisi. Tulikin, mutta sitten kun oli myöhäistä. Ajoitus paholainen, se elämän paradoksi.

Kun ystävä lähtee,
niin muistot jää
ja muistoja aina
voi säilyttää.
Sydämessä ne säilyy,
ainiaan,
kanssasi tahtoisin silti olla vaan.

Niin arka, niin viaton
pienen pieni sydän on.
Lapsi arvokas maailman,
äidinrakkaus lahjanaan.
Saa läsnä olla elämässä,
rakkaus on mukana tässä.
Tunteiden myrsky suurensuuri,
mutta lapsi on lahja meidän juuri.

Niin pieni enkeli taivaalla,
siellä pilven reunalla,
vilkuttaa, kyynel silmässä,
sun kuuluisi olla tässä.

Tuo katse suoraan mun silmiin,
tuo tunne suoraan mun sydämeen,
minkä saat aikaiseksi vain sinä,
olemuksellasi, hymylläsi, kosketuksellasi.
Se on jotain, mistä en halua luopua.

hyvää yötä sinne jonnekin

Kiitos runopojalle, ja hyvät yöt sinnekkin, vaikka vähän myöhässä tulikin.... Mutta aina on hyvä toivottaa hyvää yötä toiselle:)

Olisin otettu, jos saisin yhteydenottoja myös sähköpostitse osoitteeseen [email protected] Voin kirjoittaa runoja toiveaiheista, tai vaikkapa juuri suunnattuna tietylle henkilölle, juhlapäivään, vuodenaikaan, mihin vain... kunhan saan taustatietoa! Kaikki palaute otetaan lämmöllä vastaan:) Rohkeasti vain yhteydenottoja:)

Tietoisesti itseäni satutan,
viillän haavan, niin syvän,
suoraan sydämeeni,
se sattuu niin paljon,
mutta vaihtoehtoa ei ole.

Ei tässäkään ole järkeä,
tunteeni vapautan,
sinua rakastan,
jokainen halaus, jokainen hymy,
silti sydämeni särkyy,
Tiedän sen.
Missä sitten on järkeä?

Rakkaus,
mitä se oikeastaan on?
Tiedän, että sua rakastan,
äänesi kun kuulen,
silmiisi kun katson,
huuliasi kun kosketan,
kanssasi on niin hyvä olla,
mutta miksi silti teet tämän mulle.
Onko se rakkautta, vai mitä se on....

Olisit läsnä vierelläni,
tukisit heikoimmilla hetkilläni,
tarttuisit käteeni,
huulilleni jättäisit jälkesi,
olisit tässä, niin lähellä,
kuuntelisit, halaisit,
et irti päästäisi milloinkaan.
Sua vain yli kaiken mä rakastan.

Käytä jokainen hetkesi hyvin,
muista läheisiäsi,
pidä pääsi pystyssä,
mutta älä liikaa ylpisty,
ole vahva elämässäsi,
mutta nöyrry, kun on tarpeen,
arvosta pienintäkin tekoa,
ja auta muita aina kun voit.
Milloinkaan ei tiedä, milloin
Sinun Hetkesi ovat ohitse.

Mitä on rakastaa
sitä jota ei saa,
jota toiset rakastaa
ja haluaa,
sinut sivuttaa,
ohittaa.
Siivelläsi ratsastaa,
paremmuuttaan osoittaa,

rakkaasi valloittaa.
Et häntä saa,
voit vain luovuttaa.

Elämässäsi on ihmisiä,
jotka elävät sydämessäsi aina,
mutta ovatko he elämässäsi mukana,
välittävätkö he, kiinnostaako heitä aidosti kuulumisesi,
kuka oikeasti elää rinnallasi,
kuka on arvoisesi; tuttava, ystävä, puoliso.
Mieti tarkkaan, sillä elämä ei ole mustavalkoista.

Tunnen vartalosi lämmön,
nään katseesi lempeän,
tunnen huulesi kuuman kosteat,
vierelläsi on niin hyvä olla,
miksi silti teet tästä niin vaikeaa,
en kanssasi pelleile, en leiki,
olen tosissani, sinut haluan.

Miksi kohtaan vääriä ihmisiä,
miksi heihin tutustun, ihastun, rakastun.
Ei näin ole tarkoitettu, silti kemiat kohtaavat,
onko se oikein, saanko sinusta välittää?
Älä jätä minua yksin, kanssasi tahdon vaeltaa,
tulevaisuuden satamaan.

Maisemaa muuttu,
ajatukset vapautuvat,
nyt on hyvä olla,
vapaana, kuin taivaan lintu,
ihan rauhassa, keskellä kaikkea outoa,
pian palaan luokse rakkaimman.

Ei välimatka, ei vuodetkaan,
ei mikään meitä erota,
kaipaan vierellesi aina,
ei mitkään huolet paina,
kun huulemme kohtaavat.
Olet onneni, turvani,
rakkaimpani, saat hymyn huulilleni
ja roihun sydämeeni.

I miss you, your lips
I miss you, your kiss,
I hope for us, not just you and me,
I hope that we could be,
lovers forever.

Tänä yönä sen päätöksen teen,
tuunko takaisin sun viereen,
vai jäänkö yksin makaamaan tuleen,
tuletko perääni, luokseni,
vai eroavatko tiemme nyt.

Tunne vahvasti kertoo tunteistani,
mutta ehkä järki toimii apunani
Otanko sinut vai vapauden,
arjen vai rakkauden,
valinta vaan vaikeuttaa,
sun tuntees myös vaikuttaa.

Kirjoitan lähinnä omasta elämästäni... jos on kysyttävää, niin postia saa laittaa osoitteeseen [email protected] ja mielelläni vastaan kysymyksiin :)

Surun nuotti niin hiljainen,
soi puissa, kai kuulet sen,
lensit luokse enkelten,
kera tuhansien tähtien,
siellä reunalla pilvien,
olet vihdoinkin onnellinen.

Tässäkö se nyt oli?
Onko nyt aika sanoa hyvästi ja heihei,
turvalllista matkaa toivottaa.
Nytkö polkumme eroavat,
ovemme sulkeutuvat.
Siispä hyvää, ei... et ansaitse hyvää....
kuitenkin, niin sinusta välitin,
olet edelleen tärkeä ja merkityksellinen,
toivottavasti tapaamme vielä joskus,
kun haavat ovat umpeutuneet.

Miksi luokses palaan takaisin aina,
kanssasi kun oon, ei mitkään huolet paina,
olet huomaavainen, hellä, ihana ja rakas,
sut haluan vierelleni mä takas.

Kerran jo päätin, tämä ohi on,
ei järkeä tässä ole lain,
kanssasi kun niin vähän olla mä sain,
silti jokainen hetki on aarre mulle,
toivon, että aarteita olis ne myös sulle.

Viereesi palaan aina kun voin,
järki unohtuu, ja tunteet voittaa,
tiedäthän, kun sen unohtaa koittaa,
olet vienyt jalat altani, ja pian myös sydämeni,
joten pieni pyyntö vain; veisitkö myös elämäni.

Onko tässä mitään järkeä,
mietin yöllä hiljaa sängyllä,
kaikki menee niin hyvin,
mutta kuitenkin murhe on syvin,
mikä on meidän kohtalomme,
minne me päädymme,
minne tiemme johtaa,
niin että toinen toisemme kohtaa,
vai onko erikseen meidän hyvä olla,
sen tietää vain kohtalo, ei polla.

Kaikki on niin hiljaa mun ympärilläin,
kun olemme aivan lähekkäin,
kaikki on niin hellää ja hyvää,
kun nukumme unta niin syvää,
aamuaurinko ikkunasta pilkistää,
ja meidät unestamme herättää,
lähelläsi haluan vain olla,
ei ole väliä millään muulla.

Onhan se jo nähty,
ei tää vaan toimi,
silti aina sua kaipaan,
vierees vaan haluan,
ei millään muulla väliä ois,
kunhan et lähtisi luotani milloinkaan pois.

Sydämeni särkyy, uudelleen, ja uudelleen,
miksi silti tämän itselleni teen,
rakastan, toivon ja uskon,
että kanssasi vielä nään iltaruskon.

Sano mitä sä haluut musta!!!!! Jätän sen jos noin haluut toisen sen tilalle!!! Vihaa muo vaan!!!!! vihaaaa !!!! menetät molemmat junien alle jokupäivä!!!!!!! Kiitos vaan!!!! Annika annika haluut sen ota!!!!!!! vastaa nyt???

Oletko hereillä vielä? Miksi pyydän ja kaipaan suo paikkoihin, se kädestä pitäminen tuntui oudolta, mutta olen ihan hassusti sekaisin, sinusta hyvällä tavalla..mikä muo vaivaa.....

Vierellesi kaatua kaipaan,
hymysi sen saanut aikaan.
Lähelläsi olla jos saisin,
kerran sen jo kertoa taisin,
sullekin,
kultasein.

Ei päivääkään mee,
ilman että täällä oot,
sydämessäni paikkasi on,
en lähde, en karkaa,
en pahaa maailmaa pelkää,
kun vain kanssasi olla saisin.

On pääsiäinen, juhannus tai muu pyhä,
vierelläsi tahdon viettää ne yhä.
Jouluna yhdessä kynttilän valossa,
kesällä yhteisessä kodikkaassa talossa.
Keväällä lumien sulaessa,
ja syksyllä takaisin sataessa.
Jokainen hetki on merkityksellinen,
jonka kanssasi saan olla, tiedäthän sen.

Ei tää tunne mihinkään katoa,
luulitko niin, ku purit yhteistä latoa.
Laudat kasaan kahteen jaettiin,
samalla omaisuus puolitettiin.
Ei se vaan mene niin,
silti toisistamme eksyttiin.
On aika astua uuteen elämään,
et kuulu siihen sä enään.

Läheisyyttäsi,
lämpöäsi,
herkkyyttäsi ja
sitä mikä vain
sinussa oli niin
ainutlaatuista
en saanut koskaan,
en tavoittanut.
Vain itseäni voin
siitä syyttää.
Rohkeuttani
joka puuttui.

Se pieni hymy, jonka näin,
se pieni kosketus, jonka koin,
se pieni kipinöinti välillämme,
oliko se aitoa, tai onko yhä?

Tule takaisin viereeni, kuten ennenkin,
tule lähelleni niin hymyillen,
paina pääni vasten rintaasi,
ja kerro, että näin sen pitää ollakkin.

Myrkytit mieleni,
haukuit,
pilkkasit,
petit,
halveksit.
Tavata halusit?
Tuhota yritit?
Miksi?

Mihin katosi se ikävä,
mitä joskus tunsin?
Mihin katosi se kaipuun tuska?
Mihin katosi se rakkaus,
jonka joskus koin?
Mihin katosi tunteiden palo?

Vihdoin sen tajusin,
vihdoin se ymmärsin,
ei meitä toisillemme luotu.
Vihdoin huomasin, että
erilleen on tiemme suotu,
ja parempi on meidän nyt näin,
kasvaa elämässä eteenpäin.

En aio jäädä painimaan,
sua vain muistelemaan,
on elämän tien avoin meille,
erikseen vaeltaville.

On aika sanoa heihei ja hyvästi,
silti sua kaipaan aina ja syvästi,
vaikka meitä ei toisillemme oltu suotu,
kanssasi monet hyvät hetket on luotu.

Sua ikävöin, sua kaipaan,
mikä sen saanut on aikaan?
Unohtaa haluan ja elämää jatkaa
ei se niin helppoa ollutkaan.

Se nähty on,
ei tää jatku enää,
se nähty on,
ei meitä ole enää,
se nähty on,
ei tulevaisuutta ollut meillä,
se nähty on,
matka jatkuu eri teillä.

Älä tule enää luokseni,
en sua tänne tahdo,
älä tule enää lähelleni,
en halauksiasi toivo,
et ollut mulle se oikea,
et edes kovin hyvä,
olin rikki, voin pahoin,
mursit minut rumin sanoin,
nyt oppinut olen ja vahvemmaksi mut teit,
vain kiitos siitä sulle jää.

Tyhjyyttä vain
ei totuutta lain
ei iloa
muuta kuin
murhetta ain.
Sen vain
mä sain
kun muuta
hain.

Oli hetkiä joskus hyviäkin,
niitä joskus mä lämmöllä muistelen,
vaan kovuus ja kylmyys vei pois sen,
rinnassa palavan rakkauden.

Nyt kytee se nuotio uudelleen,
toivon kipinä syttyi palamaan,
sait sydämeni syrjälleen,
kun tulit vain mua halaamaan.

Tulethan takaisin lähelleni,
tulethan vielä tähän,
tulethan minun luokseni,
lähemmäksi vähän.

Olet turvallinen halaus,
olet onnen suudelma,
luoksesi tahdon jo takas,
on ikävä huulilla.

Joskus itseltäni kysyn sitä,
miksi niin jyrkkä olin?
Vaikka meitä ei toisillemme tarkoitettu,
ei ystävyyttä olisi kadotettu,
olit mulle rakas ja tärkeä,
en ystävyyttämme tahdo särkeä.

Olit prioriteetissäni joskus ykkönen,
mutta paikkasi vei joku toinen.
Itseäsi siitä syyttää saat,
että vaihtuneet on vuoret, kukkulat ja haat.
Ei unelmamme yhteen sopineet,
vaan olivat erilleen kasvaneet.
Nyt uusi onni kukoistaa,
ja perhettä voi alkaa rakentaa.

Niin kaunista.

Mieli maassa,
murhe rinnassa,
sydämeni murskana,
kyynel poskella.

Kiitos kusipäät,
kiitos rehellisyys,
kiitos se käytös,
jolla naisia kohdellaan.

On elämää tää hieman hankalaa,
kun kanssasi sitä tahtoisi vaeltaa.
Ylämäet yhdessä selvittää,
onnellisuuden luonasi käsittää.

Kun olet poissa, huomaan sen,
olenko yksin onnellinen?
Vierellä sun on paikka mulla,
saisinpa siihen vielä takaisin tulla.

Oot se, joka saa mulle hymyn huulille,
sydämeni pamppailee vain sulle.
Kun sinut nään, tiedän sen,
luokses tahdon heti takaisin.
Vierees, lähelles, tiukasti halata,
sänkyysi haluan heti palata.

Älä sano mitään, ole siinä.
Älä tee mitään, ole läsnä.
Kuuntele hiljaisuutta, ole lähellä.
Vain aika haavat parantaa, niinhän ne kaikki mainostaa.
Silti vaan välitän niin paljon susta, ei helpota tämä tuska.
Ei ymmärrä kukaan tätä kaipuuta, ei tätä rinnassa polttavaa kipua.
Sanovat vaan, että jatka elämää, eikä siinä sen enempää.

On sydämeni murskana,
kuin sirpaleina hiekassa.
Jospa joku ne joskus löytää,
ja kokoon sydämeni kerää.

Miksi kutsuisin sitä tunnetta,
kun kanssasi sain jutella,
tämä helpotus, tuskan lopetus,
ja yhteinen suuri päätös.
Kanssasi olen onnellinen,
vierelläsi hymyilen.

Ei koskaan tavattu
ei koskaan juteltu
ei koskaan sovittu
ei mitään tapahdu.
Miksi pettymys
miksi katkeruus
miksi lopetus?