Mistä ihmeestä te yksinäiset ihmiset saatte voimia jaksaa huomiseen??
Tiedän, minulla ei ole kaikkein toivottomin tilanne, mutta silti tuntuu, etten jaksa edes huomiseen...
Minulla on työ, josta jopa ajoittain tykkään, pari lasta (jotka kyllä kohta aikuisia), fyysinen terveyskin ihan hyvä ja jopa ystäväkin löytyy , mutta silti..
Voi olla, että suurin syy tähän ankeuteen on pari vuotta sitten tullut avoero (yli 20v suhteesta, josta en ole päässyt yli yhtään. Eron syynäkin oli todennäköisesti tämä masennus, josta olen kärsinyt jo vuosia. Tai no kai se pettäminen ja luottamuksen puute ajoi minut tähän tilaan..
Se ydinperhe, jota lapsesta asti rakensin, hajosi ja sitä myöten myös minä..
En löydä enää mistään sisältöä elämään, mikään ei kiinnosta, kaikki aina yhtä harmaata.. Sitten vielä tämä sosiaalisuuden ja yleensäkin koko elämän pelko. Huomaan ajattelevani elämääni muutaman vuoden päähän ja näen itseni aivan yksin.. lapset maailmalla, kaikki poissa..
Tiedän, eihän kukaan voi tietää mitä muutaman vuoden päässä odottaa, kun ei voi tietää edes huomisesta..
Tiedän, minulla ei ole kaikkein toivottomin tilanne, mutta silti tuntuu, etten jaksa edes huomiseen...
Minulla on työ, josta jopa ajoittain tykkään, pari lasta (jotka kyllä kohta aikuisia), fyysinen terveyskin ihan hyvä ja jopa ystäväkin löytyy , mutta silti..
Voi olla, että suurin syy tähän ankeuteen on pari vuotta sitten tullut avoero (yli 20v suhteesta, josta en ole päässyt yli yhtään. Eron syynäkin oli todennäköisesti tämä masennus, josta olen kärsinyt jo vuosia. Tai no kai se pettäminen ja luottamuksen puute ajoi minut tähän tilaan..
Se ydinperhe, jota lapsesta asti rakensin, hajosi ja sitä myöten myös minä..
En löydä enää mistään sisältöä elämään, mikään ei kiinnosta, kaikki aina yhtä harmaata.. Sitten vielä tämä sosiaalisuuden ja yleensäkin koko elämän pelko. Huomaan ajattelevani elämääni muutaman vuoden päähän ja näen itseni aivan yksin.. lapset maailmalla, kaikki poissa..
Tiedän, eihän kukaan voi tietää mitä muutaman vuoden päässä odottaa, kun ei voi tietää edes huomisesta..
Vastaukset 10
Vanhimmat
En tiedä, mulle tää on kehittynyt jo aika luonnolliseksi olotilaksi ja ahdistun suuresti jos pitäisi johonkin bileisiin yms. lähteä tai joku änkeäisi käymään.
Sellainen akka joka hylkää kumppaninsa toisen masennuksen takia, ei ole minkään arvoinen eikä ansaitse ketään. Toivottavasti löydät joku päivä paremman!
Se oli kyllä ukko, joka ei ymmärtänyt minua.. ja kiitos sinulle skuupituupi kivoista sanoista
Hänen mielestään oli tehnyt "kaikkensa", mutta mikään ei kuulemma kelpaa.. Se on kuitenkin mennyttä ja tulevaisuuteen kai tässä pitäisi suunnata, mutta miten?
Pitäisi kai tuntea iloa ja riemuakin nyt kun on vapaa, mutta ei.. tunnen vain olevani niin yksin. Kukaan ei soita, ei käy, eikä ole kiinnostunut mitä minulle kuuluu. Ainoastaan tuo yksi ystävä.. joskus.
Olen kaiken lisäksi niin estynyt ja arka etten osaa tehdä mitään yksin tai mennä minnekään.. Nelikymppinen ja näin toivottomassa tilassa..
lopen kyllästynyt
Tiedän miltä Sinusta tuntuu! Itse olen samassa tilanteessa oleva mies.Minulla ei ole sitä yhtäkään ystävää,ei ole koskaan ollutkaan.Joskus olisin voinut jopa ystävystyä jonkun naisen kanssa(pelkkä ajatuskin miehestä ystävänä on vieras) vaimolle se ei käynyt, tarkoitan todella että kyse olisi ollut vain ystävyydestä.No minulle riitti vaimo joka oli ystävä,rakastettu, en kaivannut muuta.Sitten vaimo lähti valehtelun-ja pettämisen tielle..Nyt olen sitten todella yksin.
Uskomatonta et joku jolla on ollut 20 v suhde johonkin niin uskaltaa kirjoittaa tänne ja valittaa yksinäisyyttä. Sanon vaan et mene vit..tuun siitä ja heti. tänne pitäis vaan kirjoittaa ne kellä ei ole ollut ketään ikinä tai yli 6 vuoteen suhdetta tai ystäviä.
olet ollut pari vuotta vaan yksin mut jotkt ovat olleet koko elämän joten sun ei kannata puhua mitään mistään täällä. Tuu sitten takas kun olet ollut yksinäinen yli 6 vuotta.
Sinulle ei ikinä sun
Ei ole mitään aika rajaa milloin yksinäisyydestä tulee "helvetti". Sitä voi olla suhteessa ja silti yksinäinen.Ratkaisevinta on miten ihminen kokee yksinolon.
Toivon että kenenkään ei tarvitsisi olla yksin, ellei niin halua.Erakkoluonnekkin kaipaa toisinaan toisen ihmisen läheisyyttä-ja seuraa.
Tein pari Viking-lotto riviä, niin arvontaa odotellessa taas pari päivää vierähtää. Kymmenkunta vuotta mennyt arvonnasta arvontaan. Ei kai sillä voittamisella niin väliä, kunhan on jotain mitä odottaa, ettei polla hajoa. Joskus sitten voi vetää ittensä hirteen, kun tarpeeksi ketuttaa.
Tarkoitukseni ei todellakaan ole loukata eikä vähätellä kenenkään yksinäisen elämää. Kuten jo kirjoitinkin, on varmaan monia vieläkin yksinäisempiä kuin minä.
Mutta nämä ovat minun tunteeni tällä hetkellä.. yksinäisyys js toivottomuus.
Alunperinhän kysyinkin, mistä te saatte voimia jaksaa huomiseen?? Minusta kun tuntuu nyt ettei huomista edes ole..
Huominen tulee välttämättömyyden pakosta olipa voimia tai ei. Päivät seuraavat toisiaan viikosta viikkoon. Voi niiden tuloa seurata apaattisena sivusta katsellen, ei se voimia vaadi. Vasta oli joulu ja kohta on taas, niin se aika rientää.
Ainahan sitä voi suunnitella tekemisiään, vaikkei koskaan tekisikään mitään.
Minulla oli tänään vapaapäivä ja pitkältä ajalta suunnitelmia ostosreissulle kaupunkiin.. no, ehkä sitten ensi kesänä, (tänä kesänä jäi käymättä...)
Hitot huomisesta, siellä ei ole kuin veemäisiä ihmisiä ja p'skaa niskaan. Peitto korville ja auvoisiin uniin.
Kuunnelkaapas tämä:
http://www.ristintie.com/files/Tynjala-Pentti-Ilo-Herrassa.mp3