Ne tuoksuivat työltä;
mullalta,
lampaanvillalta,
savulta, viljalta,
leivältä ja auringolta.
Omenakukilta
ja orvokeilta.
Ne olivat vahvat ja herkät,
karkeat ja lämpimät,
viisaat ja ankarat.
Levätessään ne levittivät
syvää rauhaa ympärilleen.
Äidin kädet kantoivat elämää.
Nyt jo uupuneet ja hiljenneet.
Tänään elävät muistoissani.
mullalta,
lampaanvillalta,
savulta, viljalta,
leivältä ja auringolta.
Omenakukilta
ja orvokeilta.
Ne olivat vahvat ja herkät,
karkeat ja lämpimät,
viisaat ja ankarat.
Levätessään ne levittivät
syvää rauhaa ympärilleen.
Äidin kädet kantoivat elämää.
Nyt jo uupuneet ja hiljenneet.
Tänään elävät muistoissani.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin Äidit nuo
vanhojen menneiden aikojen.
Tekivät töitä
itseään säästämättä.
Tekeväthän
äidit vieläkin
töitä..
Mutta kirjoitetaanko
meistä koskaan
runoja.
Emme ole
niin epäitsekkäitä
kuin omat äitimme
olivat.
Näin luulen..
Kiitos vastauksestasi.
Äiti on aina äiti....ajasta riippumatta. Uskon, että jokainen lapsi kantaa äitinsä muistoa hautaan saakka. Jokaisella on omat, ainutkertaiset muistonsa. Omat muistoni ovat jo "vanhanaikaisia", vuosisadan alussa syntyneen äitini synnyttämiä.Runoni oli kunnianosoitus hänen kättensä töille, hänen muistolleen.