Hänellä olisi vilkas sosiaalinen elämä, paljon ystäviä, hänen elämänsä olisi harmoonista, hän olisi korkeassa asemassa työelämässä jne.
Voisitko kiinnostua itsesi vastakohdasta?
mitäs me siivoojat
16249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voisin. Valitettavasti tuollaiset henkilöt taitavat pitää meitä yksinäisyä seinähulluina. Onhan se nyt ihan posketonta, että jollain ei ole ainuttakaan kaveria, eikö?
Juu, seinähulluja ollaan...
Ei se, että olet siivooja tee sinusta sen huonompaa ihmistä kuin muutkaan! Se mikä sinä itse olet, se on tärkein! No eikö se ole vanha sananlaskukin, että vastakohdat täydentävät toisiaan...
Korjaus. Olen työtön siivooja...
Kyllähän se kiinnostuminen aina niin päin onnistuu että ujo erakko ihastuu menevään sosiaalieläimeen, mutta tokkopa vaan toisinpäin.
:DDDDDD
"ujo erakko ihastuu menevään sosiaalieläimeen"
juu kyllä !! Kerran myös yks bilehile kisakiree muija ihastu läskiin nörttiin !! tosin elokuvassa.
Voisin kiinnostua vain seksuaalisesti.
En ainakaan näe miten täydellisten vastakohtien suhde voisi toimia. Liian moni asia menisi ristiin, joiden setvimiseen (riitelyyn) menisi aivan liian paljon aikaa.
Toki jos toisella ei ole omaa tahtoa ollenkaan, ja haluaa olla toisen määräyksen alaisena, niin varmaan se jotenkin voisi toimia, mutta kuka itsenäinen ihminen sellaiseen suhteeseen haluaisi?
Kumpi sinä olet tuossa kuviossa ja mitä tarkoitat seksuaalisella kiinnostumisella - jotain yhden illan suhdettako?
samaa mietin että seksuaalisesti voisi hyvinkin kiinnostaa jos olisi upea nainen. muutoin nuo kriteerit lähinnä yrjöttävät..
Hmmm... Korkea asema työelämässä ei tietenkään ole kiinni siitä onko yksinäinen vai ei. Esimerkiksi hyvän johtajan yksi ominaisuus on se, että kestää negatiivisia tunteita (vaikka sitä, että kaikki ovat juuri sua vastaan hetkellisesti). Pomon on pystyttävä yksin tekemään niitä pahimpiakin päätöksiä. Voi olla aika yksinäistä...
No, mut vastaus kysymykseen: kyllä voisin, ja varmaan melkein vastakohtani kanssa olen joskus seurustellutkin. Ehkä siinä ristiriitoja syntyi, kun toinen halus mennä ja tavata ihmisiä koko ajan ja itselle ois riittänyt vähempikin sosialiseeraaminen.
Minä tykkään yksinäisyydestä. En nauti jaaritella niitä näitä puolituttujen kans.
Voisin, mutta olenkin mies.
Naiset eivät innostu vastakohdista jos ovat itse hyvin sosiaalisia ja mies ei.
Olen avoin enkä mikään sulkeutunut tuppisuu, mutta naiset joihin olen tutustunut ja joilla on todella aktiivinen seuraelämä sekä laajat sosiaaliset piirit ovat sanoneet lähes saman tien hei-heit kun ovat kuulleet että minulla piirit ovat pienemmän, teen mielelläni yksin asioita ja tuttavia on vain vähän.
Kyse ei ole siis siitä ettenkö osaisi olla sosiaalinen ja sopeutuisi tuon naisen sosiaaliseen elämään vaan siitä että nainen tahtoo miehen jolla on " sosiaalista valtaa".
Jos miehellä ei ole sosiaalista valtaa niin hän on naisen mielestä useimmiten munaton mies.
Huvittavaa mutta olen samaan törmännyt myös yksinäisempien, ujompien ja hiljaisempien jopa epäsosiaalisten naisten parissa että hekin tahtoisivat miehen joka on sosiaalinen ja omaisi laajan tuttavapiirin.
Naiset etsivät miehestä aina sosiaalista valtaa olipa nainen itse samanlainen tai ei.
Sen takia yksin olevilla miehillä on vaikea tehdä vaikutusta kehenkään naiseen, jopa myös yksin olevaan naiseen.
Minä taidan olla poikkeus, sillä minulle on ihan sama onko miehellä sosiaalista valtaa tai ei. Olen itse yksinäinen ja olisi luontevaa jo toinenkin olisi, mutta kyllä minäkin sopeutuisin toisen sosiaaliseen elämään. Mutta luultavasti se omaani lähellä olisi lopulta itselle helpompaa.
Olen ihan samalla kannalla. Olen hiljainen, ujo ja epäsosiaalinen naispuolinen henkilö, enkä haluaisi, että kumppanillani olisi laaja tuttavapiiri tai sosiaalista valtaa, koska itsellänikään ei ole. Joten ei nyt aleta yleistämään mitään "kyyninen realisti".
Ei siinä muuten ongelmaa olisi, mutta olisin hänelle varmasti kateellinen. Ystävänä hän voisi olla erittäin hyvä, etenkin jos hänen avullaan saisin itse uusia ystäviä ja sosiaalista elämää. Ystävien ominaisuuksilla ei ole niin väliä kunhan tulee toimeen ja näin pois päin...
Seurustelusuhdetta ajatellen asia voisi olla toisin. Vaikka tietäisin, että toinen rakastaa minua juuri tällaisena, tuntisin kuitenkin varmaan itseni huonommaksi ja katkeruutta siitä etten ole yhtä hyvä tyyppi ihmisten silmissä.
Romanttinen suhde kun tuppaa kai olemaan yleensä läheisempi kuin pelkkä
ystäväsuhde, ja toisen haluaa olevan samankaltainen kuin itse on, tällöin myös negatiiviset tunteet ovat voimakkaampia. Ainakin omasta (vähäisestä) kokemuksestani voisin sanoa näin...
En usko, koska silloin olisin läski.