Mitä löytyy bulimian takaa?

No itse en näe itseäni hoikkana, mutta painoindeksin mukaan olen normaalipainon alarajalla (bmi 18,6). Pitkäksi ja hoikaksi kehuttu, mutta muut eivät nää vaatteideni alle. Raskausarpia paljon painon jojottelun myötä tullut ja olen todella löllö, lihaksia vain nimeksi. Olen koulussa ollut aina hyvä ja minulla on yksi todellinen ystävä ja sen lisäksi aika paljon kavereita, mutta vietän paljon aikaa yksikseni enkä paljonkaan nää kavereitani ja 21 iältäni. En usko, että minusta päällepäin huomaa bulimiaa. Minulla on kotiminä ja sitten se toinen minä. Ihmisten seurassa puhelias, hauskakin ja tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa. Siihen se energia sitten meneekin. Yksin ollessa masentunut, itkuinen ja ahdistunut lähes kaikesta. Tulevaisuus pelottaa todella paljon, eikä minulla ole hajuakaan mitä tulevaisuudessa elämältä haluan. Seurustellut en ole ikinä, koska en halua paljastaa todellista minää kenellekkään ihmiselle. Ainoastaan hyvä ystäväni tietää tilanteestani suurin piirtein kaiken, koska hänellä samantyyppinen tausta. Hän luulee tietävänsä kaiken,mutta en halua hänellekkään paljastaa, kuinka huonosti oikeasti voin. Olen miettinyt itsemurhaa, mutta hylännyt sen vaihtoehdon, koska lähipiirissäni paljon uskovia, joten pelkää sen kaiken olevan totta, jolloin joutuisin helvettiin, joka vielä pahempaa kuin tämä mitä nyt koen. Miettinyt myös uskoon tuloa, mutta joku estää minua siinäkin.
olen sairastanut syömishäiriötä nyt kuuden vuoden ajan ja alkuun se oli anoreksiaa, tosin oman diagnoosin mukaan, hoidossa en ole koskaan ollut. Painoindeksi tuolloin oli alimmillaan 16,2. Lapsena olin ylipainoinen, enimmillään painoin 89 kiloa ja paino ja huono itsetunto ovat aina vaikuttaneet elämääni suuresti. Olen sairastamisen myötä ymmärtänyt, että koskaan kenellekkään ei saisi olla kateellinen, koska ei voi tietää, mitä toiset sisällään käyvät läpi. Jos kavereiltani ja perheeltäni kysyttäisiin millainen olen, kukaan ei osaisi kuvata lainkaan minua, koska olen niin erilainen heidän seurassaan kuin oikeasti.

Itse olen 20 -vuotias (162 cm, 47kg) ja minä olen laiha. Haluaisin normaalikokoinen, mutta en uskalla. :(
Bulimiasta kukaan ei tiedä mitään. He vain näkevät minut laihana ja sanovat "kyllä sä voit syödä!" Ja niin syönkin, tosin kaikki menee pyttyyn.

Sairastuin bulimiaan 16 -vuotiaana. Minua on koulukiusattu aina ekasta luokasta amiksen päättäjäispäivään saakka. Hyvin on minua rankaistu joka paikassa. Vanhempani erosivat kun olin 12 -vuotias.

Elämä on niin vaikeaa. Bulimia on minulle viiltelyä (koska en viiltele). Siitä tulee hyvä olo hetkeksi. Se on minulle tapa kiduttaa itseäni ja rankaista. Sitten taas koko elämä painaa. Rahaa menee mässyihin ja kallista aikaa siihen että oksentelee. En voi syödä ulkona normaalisti. Pitää aina päästä vessaan. Se on noloa.

Olen monta kertaa yrittänyt syödä normaalisti, mutta tulee normaalista ruuasta niin huono olo. Maha kipeä ja on pakko mennä pytylle. Joten en suosittele tätä kellekään edes kokeilu mielessä. Se on noidana kehä. Eikä siitä pääse pois helpolla.