Voiko olla yksinäinen ilman mielenterveysongelmia?
Siis yksinäiset ovat yksin, koska taustalla on mielisairaus?
Siis yksinäiset ovat yksin, koska taustalla on mielisairaus?
Hulluus ja yksinäisyys
syy hylkäämiseen
10292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eiköhän iso osa yksinäisistä omaa jonkinlaisen "henkisen lukon" päässään joka laittaa normaalin sosiaalisen kanssakäymisen tuntumaan äärettömän vastenmieliseltä. Eli juu, väittäisin että jotenkin olemme poikkeavaisia ja epänormaaleja, sillä emmehän muuten olisi yksin.
Kaikkea sinäkin pohdit. Mielisairaus ei ole syy yksinäisyyteen, eikä yksinäisyys portti mielisairauteen. Monet oikeasti mielisairaat voivat olla hyvinkin sosiaalisia ja onnistuneita elämässään. Sitä paitsi jokaisella yksinäisyys johtuu eritekijöistä, ei ole yhtä yhteistä nimittäjää, mikä aiheuttaa yksinäisyyttä. Mielisairauden määrittää ympärillä olevat muut ihmiset ei yksilö itse, eli voihan ollakin että minullakin saattaa olla jotain "vikaa päässä", jos joltain muulta kysytään.
Hyvää itsenäisyys päivää kaikille, niin paljon kun sitä kannattaa vielä juhlia. On se sitten hienoa katsoa linnanjuhlista, kuinka toimittaja kysyy aseistakieltäytyjältä/sivarilta "mitä itsenäisyys merkitsee sinulle?". Vastaus "itsenäisyys merkitsee erittäin paljon kiitosta vaan veteraanit niin saadaan olla täällä juhlimassa". Voi sitä myötähäpeän määrää.
http://mirror.servut.us/flash/isammaa.swf
no voi vitu pässi! jos mielesä on vähä vikaa se ei liityy siihe et on yksinäinen! jokku vaa on vähä yksinäisiä ja jokku vaa päästää vialla! mietippä tuota!;)
No miksi ihminen on yksinäinen, eihän siinä tarvi muuta kuin mennä tekemään kavereita? Ellei ole jotenkin päästään vialla ettei siihen kykene, kuten ne normaalit ihmiset.
Itse sentään tiedostan sen ettei mulla päässä kaikki kuulat ole koossa, mutta ihan ymmärrettävää että valtaosa muista kiistää sen itsessään ja miinustelee täällä himona kaikkia todellisuuden tunnustavia viestejä, kun halu olla "normaali" on niin suuri. "enhän mä mikään hullu ole, eheeen!"
Monilla yksinäisyys johtuu esim. ujoudesta ja ujous on täysin normaalia eikä ole mielisairaus.
Mielisairaudet on vain niitä kaikkein vaikeimpia mielenterveyden häiriöitä, sellaisia joiden perusteella voidaan laittaa pakkohoitoon silloin kun muut kriteerit täyttyy. Tavallinen masentunut tai vaikka paniikkihäiriöstä tai sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ei ole mielisairas, vaikka sillä onkin mielenterveysongelmia.
Totta kai yksinäinen voi olla ilman mielenterveysongelmia, vaikka ne ja etenkin mielisairaudet varmasti altistaa yksinäisyydelle. Monet seinähullut karkottaa muut ympäriltään käyttäytymällä niin omituisesti ja usein pelottavastikin. Tavallinen masentunut voi olla niin negatiivista ja mitäänsanomatonta seuraa, ettei muut halua viettää aikaa sen kanssa koska se on henkisesti niin kuluttavaa. Paniikkihäiriöinen voi vältellä monia sosiaalisia tilanteita paniikkikohtauksen pelossa, eikä sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä välttämättä uskalla edes vastata puhelimeen jos joku soittaa.
Yksinäiseksi voi siis kuitenkin päätyä, vaikka mielenterveys olisi täysin kunnossa. Syrjäisellä maaseudulla asuvat kuuluu erityiseen riskiryhmään, koska potentiaalisia kavereita on niin vähän eikä joukossa ole välttämättä ketään joka olisi samoilla aaltopituuksilla. Toisaalta myös suurkaupungin vilskeeseen on helppo hukkua, etenkin jos on muuttanut muualta eikä tunne lähistöltä ketään. Kuka tahansa muukin voi silti joutua yksinäiseksi. Monelle yksinäisyys on vain tilapäistä, koska uusien kavereiden saaminen on heille helppoa. Tilapäinenkin yksinäisyys on silti yksinäisyyttä, ihan yhtä todellista kuin sellainen joka kestää vuosikausia.
Yksinäisyyttä voi aiheuttaa työttömyyskin, kuten minulle on käynyt. Kummasti ne ns. ystävät ja kaverit ovat häipyneet kun olen ollut muutaman vuoden työtön, heillä kun on työ ym kiireet niin ei heillä ole aikaa kaveerata työttömän kanssa. Sukulaisetkin asuvat sen verran kauempana että heidänkin kanssa olen vain puhelimitse yhteydessä silloin tällöin, ei ole varaa usein soitella.
Uusia ystäviäkin on vaikea löytää kun ei ole varaa käydä missään, esim tanssimassa tai baareissa ja muissa maksullisissa riennoissa ja netinkään kautta ei ystäviä, ei edes kavereita työtön saa, varsinkaan tällainen kohta kuuskymppinen vanha akka.
En tiedä missä asut, mutta ainakin isommissa kaupungeissa järjestetään myös ilmaista ja todella halpaa tekemistä. Vähän pienemmissäkin kaupungeissa luulisi löytyvän edes jotain.
Seurakunnat järjestää usein myös sellaista toimintaa, johon voi hyvin osallistua vaikkei olisi lainkaan uskonnollinen. Esim. oman kaupunkini seurakuntayhtymä järjestää säännöllisesti kävelyretkiä, työttömille suunnattuja lounaita joiden lomassa saa jäädä juttelemaan muiden kanssa pidemmäksikin aikaa tai vaikka lukea lehtiä, iltapäiväkahvilatoimintaa, nuttuiltoja joissa kudotaan afrikkalaisille lapsille nuttuja (tarvikkeet saa talon puolesta) ja monenlaisia yksittäisiä tapahtumia.
Myös seurakuntien ulkopuolella järjestetään paljon ilmaista toimintaa, ja vapaaehtoistyöhön tarvitaan aina tekijöitä. Esim. SPR:llä on ystäväpalvelu, jonka kautta voit hakea itsellesi vapaaehtoista ystävää tai ilmoittautua itse vapaaehtoiseksi jollekin joka sellaista tarvitsee. Joihinkin harrastuksiin voi myös päästä osallistumaan ilmaiseksi tai selvästi alennetulla maksulla, jos on valmis esim. keittämään kahvia, tiskaamaan, siivoamaan paikkoja tai tekemään jotain muuta. Kannattaa kysyä mahdollisuuksista etenkin pieniltä itsenäisiltä yhdistyksiltä, joiden toiminta ei ole kaupallista.
En tietenkään tiedä tilanteestasi sen tarkemmin, ehkä asut tosiaan jossain jossa mahdollisuuksia on paljon rajatummin. Olen kuitenkin huomannut, että myös omassa kaupungissani moni valittaa sitä että on pakko jäädä kotiin kun ei ole varaa osallistua mihinkään, vaikka täällä on oikeasti aika paljon ilmaista tarjontaa.