Yksinäiselle ihmiselle itkuiset joulut ja juhannukset ovat jo liiankin tuttuja, uusistavuosista nyt puhumattakaan. Joulunaikaan meikäläiset vetävät itseään kiikkuun oikein urakalla. Itse suosisin taas juhannusta, jos itseni joskus tapan. Nyt näyttää siltä, että kärsin jopa itsenäisyyspäivämasennuksesta. Olen siis tainnut vihdoin saavuttaa pohjan, vaikka aika pitkäänhän se on jo näkyvissä ollut. Mutta mutta, miten muut yksinäiset? Miten te kestätte kaikki juhlapyhät ja vastaavat? Onko teillä joku vakio(sinkku)kaveriporukka, jonka kanssa ne vietätte? Lähdettekö viihteelle? Hautudutteko sänkyyn suklaarasian kanssa odottamaan, että pyhät menevät ohi? Vai onko teillä se onni, että saatte olla pyhät töissä?
Yksinäisen juhlapyhät
28
13894
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
oliko tää provo ? voi juma etä on surkeeta ! mikä on niin kauheeta ??!!sul on katto pän päällä,ruokaa lämmintä,nettikin näköjäs,ei tarvii järsii perunan kuoria ,nukkuu teltassa tai veneen alla, käydä sotia eiks se jo oo jotain,herää nainen,pane asiat tärkeys järjestykseen oikeesti.käperry siihi villa peitto,mutusta suklaatia,lue kirjaa,kato telkkaa,leffaa,rauhotu,mieti miten elämä oikeesti on ihanaa.sä saatat kadehtii muita,mut käykö pikku mielessä et joku lepakko saa turpaan tänäki päivänä,suhteissa roikutttaan verissä päin,mustasukkasuus rehottaa,bissee vedetään päivästä toiseen,ei omaa rauhaa,alituinen pelko perseessä mitä huomenna???mä yritän sanoo,et jos sul ei oo ton kummemmpaa sanottavaaeikä valitettavaa,niin mieti mikä oikeesti on tärkeetä,mikä oikeesti sul on hyvin.opi nauttiin pienistä asioista ja lopeta toi turhan vinkuminen,nauti yksin olosta voi olla et joku päivä vingut täälä kuin paska suhde sul on ja kaikki elämän halu on veke tai jotain.lopeta kieriminen ja ala aattelee mikä on hyvin,kirjota vaik sitte paperille jos ei muu auta niin honaat mitta suhteet !
ääliö
Olet oikeassa. Nyt kun tarkemmin mietin, olen äärettömän onnellinen oikeinkirjoitustaidoistani.
dodi hjuva,siit se lähtee !
dodi ...taas
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten..:D
Olen ääliö ja hyvin surullinen, sain eilen kuulla, että eräs minulle hyvin tärkeä ihminen ei vastaa koskaan enää, tuntuu kamalalta . en koskaan luullutkaan kuinkapaljon han minulle merkitsi. Sitä ystävyyttä ei vaan osaa arvostaa,ennenkuin se on myöhäistä. Muistan kun opetin häntä kuljettamaan matkailubussia, asetin kaljapullon pöydälle jonka kuski näki vaan peilistä, hänellä se ei pudonnut koskaan. Mutta eteenpäin on ääliönkin surun syövereistä mentävä.
Älä nyt sentää itseäs kiikkuun vedä! Kyllähän nämä pyhät usein vetää mielen matalaksi, mutta onhan elämässä silti paljon hyvääkin, eikä se parisuhde mikään elinehto ole. Mullakaan suhteita ei ole näkynyt vuosiin, mutta muuten menee ihan hyvin. Itse vietän pyhät milloin mitenkin, nyt olen itsekseni kotona telkkari ja tietokone auki, juhannuksena olin kaverin kanssa mökillä, jouluisin tulee nähtyä sukulaisia. Joskus olen ollut pyhinä töissäkin.
Suhdettakin enemmän olen alkanut kaivata itselleni perhettä, eli lapsia. On tässä pidempään tullut kypsyteltyä ajatusta jos hankkisi sellaisen ihan itsekseen klinikalla...
Sitä rakkautta ei ole löytynyt, mutta ei sen takia koko elämää tarvitse uhrata. Kyllä sitä muilta osin normaalielämää pystyy elään oikein hyvin. Eikä sitä tiedä, voi se rakkaus roihahtaa vaikka sitten kahdeksankymppisenä vanhainkodissa naapurihuoneen mummon kanssa ;) Siinä vaiheessa niitä lapsia on vähän myöhäistä hankkia, mutta parisuhteen löytämiseenhän on vielä monta vuosikymmentä käytettävissä! Älä nyt vielä heitä kirvestä kaivoon..
En minä ollut tällä kertaa itseäni tappamassa, kunhan kyselin, miten muut selviävät. :) Itse juhlin yleensä joko kavereiden, perheen tai karkkipussin kanssa, joskus olen ollut töissäkin ja joskus, kuten tänään, ihan vain yksin kotona.
Päätin eräänä pääsiäisenä, että seuraavana vuonna en vietä kyseistä pyhää yksin. Suunnittelin siis vuotta aiemmin seuraavan pääsiäisen, vuokrasin aikanaan mökin ja kutsuin muutaman ihmisen sinne. Eli näin vaivaa, etten joutunut olemaan yksin. Jos mulla olisi perhe, ei tätä ongelmaa olisi. Täytyy vaan olla itse se aloitteellinen.
Yksinäiset ihmiset ja kaveriporukka jonka kanssa lähteä ulos, silloin kun ahdistaa että ei ole juuri kumppania? Täällä on yksi yksinäinen, jonka yksinäisyys tarkoittaa sitä, että ei ole ketään kenelle soittaa tai ketä tavata. Muutama sukulainen mutta thats it. Ja olen vielä suht nuori ihminen... Juhlapyhät menee siinä missä muutkin päivät, omissa oloissa ja tekemisissä. Voihan niihinkin keksiä yksistää jotain arjesta poikkeavaa :)
Niin no, eivät ne muutamat kaveritkaan paljoa auta, sillä ne eivät kuitenkaan ehdi aina roikkua seurassa. Niillä useimmilla on oma elämä. Sukulaiset taas eivät voi olla aikuisen ihmisen ainoa tukiverkosto. Joten kyllä yksielävä vaan on ihan totaalisen yksin. Eivät kai juhlapyhät tosiaankaan eroa muista päivistä, mutta silloin on vain tavallista tietoisempi siitä, mitä elämä voisi olla. Sitä kai muistaa jotkut lapsuuden juhlat ja sen, mitä elämä oli silloin, kun päivillä vielä oli eroa.
Minulla paikallisiin kavereihin kuuluu ainoastaan yksi nykyinen ja yksi entinen (hetero-)pariskunta, eli tunnen itseni helposti ulkopuoliseksi vaikka kokoonnuttaisiinkin juhlimaan porukalla.
Sukulaisten seurassa alkaa helposti ahdistamaan, mutta joulu nyt sentään menee kun se on aina yhdessä vietetty. Vanhempien luona vierailen usein kun asuvatkin lähellä, eli aika monena juhlapyhänä tulee siellä vähintään käväistyä.
Joidenkin juhlapyhien aikana yksinäisyys vaivaa enemmän kuin toisten. Ryyppyjuhlat kuten vapun, juhannuksen ja uuden vuoden vietän yleensä suosiolla ja hyvillä mielin yksin kotona (en käytä alkoholia, enkä jaksa katsoa muiden käyttämistä). Hartaammat juhlat kuten joulut, pääsiäiset ja itsenäisyyspäivät ovat pahempia. Pidän niistä lomina, mutta jos on paljonkin vapaata aikaa, vähän tähdellistä tekemistä, eikä seuraa muista kun vanhoista vanhemmista, niin kyllä pitemmistä vapaista ainakin yhden päivän päätyy vetistelemään itsesäälissä. ;)
Tänä vuonna olen onnistunut matkustelemaan suuren osan juhlapyhistä, en ole paennut niitä tietoisesti, mutta silloin on ollut sopivasti lomaa. Juhannus meni reissussa (yksin), itsenäisyyspäivä myös (samoin), suuri osa joulunpyhistä tulee menemään (pitkästä aikaa kaverin kanssa). Matkustelua olen ajatellut ottaa enemmänkin tavoitteeksi, vaikka yksinhän sitä siellä reissussakin on, yhtä huono olen tutustumaan ihmisiin maailmalla kuin kotonakin.
oi mie niin tiedän tuon yksinäisyyden tunteen! mulla on siis lapsi, ja veljet jotka on suhteellisen nuoria vielä ja isä.. kissat, ja muutama kaveri! MUTTA tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi, ja täydellisen yksinäiseksi vaikka ympärillä olisiki lapsia! tietenki on teitä joilla ei ole yhtään ketään ja nyt ihmettelette miten voin tuntea oloni yksinäiseksi.. syy on yksinkertainen, nuoruuden kaveriporukka hävisi ympäriltä lapsen saannin jälkeen koska halusin olla kunnollinen aikuinen ja äiti.. valitsin siis sen yksinäisyyden kun ennemmin sen että kutsuisin kaverit meille vaikka lapsi olisi kotona! tietoinen päätös, joka nyt vasta on alkanu hiipimään mieleen tosissaan! mie niin kaipaan aikuista seuraa, jonkun jonka kanssa viettäis juhlapyhiä ja tekis perinteitä.. ja ennenkaikkea että hyväsyisi meijän tosiaan hullunkurisen perheen! nykyisin luon itse omat perinteeni ja sekin on hyvä, lapsella ja veljillä on hyvä olla, mutta entäs mie? kai mullakin on jotain merkitystä?