Olen 17poika. Joskus kun olin pienempi äiti mainitsi , että ennen kenenkään minun sisarusten syntyä äitini oli tehnyt abortin. Kysymys on siis , että voinko minä kysyä asiasta äidiltäni , koska nyt vanhempana tajuan vähän asioita ja haluaisin tietää syyn aborttiin , mutta toisaalta onko reilua tuoda vanhoja pahoja asioita esille?
uskallanko kertoa
niinpäniinutelias
1053565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 52 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 105
Vanhimmat
mikset voisi? Miksei äitisi haluaisi kertoa syytä omalle lapselleen?
Sinulleko äiti mainitsi asiasta jo aiemmin, vai satuitko vain kuulemaan sen?
Minusta on hienoa että nuori mies ajattelee tälläisiä asioita syvällisemmin! Toivon että äitisi kykenee avoimuuteen.
ja mitähän se sinulle kuuluu? äitisi on päätöksensä tehnyt ja se miksi siihen ratkaisuun päätyi ei muille kuulu..
ihan sama jos vanhempasi eroisivat.. eivät ne syyt sinulle kuuluisi piirun vertaa..
sun kaltaset salailija-häpeejät mieluummin pysyy epärehellisenä ja pimittää umpi-itsekkäät tekonsa. Lapsella on oikeus tietää mikä hänen "kultainen äippäliininsä" on todellisuudessa naisiaan..
voi kuule kun on paljon semmosia asioita aikuisilla jotka ei lapsille kuulu missään nimessä.. ei vaikka lapsi olisi aikuinenkin.. koska aikuinen on tehnyt omat päätöksensä asioissa ja ne ovat hänen asioitaan ja päätöksiään.. ne eivät kuulu lapsille..
kun on erikseen lasten asiat ja aikuisten asiat..
"sun kaltaset salailija-häpeejät mieluummin pysyy epärehellisenä ja pimittää umpi-itsekkäät tekonsa."
Ja kuka aloitti nälvintätöryn...?
"Lapsella on oikeus tietää mikä hänen "kultainen äippäliininsä" on todellisuudessa naisiaan.. "
Anteeksi nyt vain, mutta tuo lausen on aika sairas.
En ymmärrä tuota sinun vihaasi.
Ethän sinä tosiaan edes tiedä mikä on ollut syynä aborttiin, taas vain oletat että kyseessä on "mukavuusabortti"!
Ja lapsille ei kuulu vanhempien asiat, jos sinusta abortti on pedofiliaa ja seksuaalista hyvöksikäyttöä jne, niin samalla logiikalla abortti kuuluu lapsille yhtä paljon kuin muut yksityiskohdat vanhempien seksielämästä.
Selitätkö sinä lapsellesi mikä asento on nautinnollisin, miten haluat että mies sinut ottaa, kuinka helpolla laukeat ym...?
Aloittajakin on huolissaan siitä että "onko reilua tuoda vanhoja pahoja asioita esille?", eli on tietoinen siitä että abortti ei ole helppo asia naiselle.
Sinusta siis oikea vastaus on "Tottakai! haavat auki ja viisi kiloa suolaa sinne äkkiä!"
En kyllä ymmärrä miksi äiti olisi ikinä pienelle lapselle maininnut abortista.
Jos tämä ei ole provo, niin oliai ihan mukavaa jos aloittaja osallistuisi keskusteluun.
ihan "ystävällisesti" vastattu alaikäselle pojalle?? Tässäkö vastaajan sairas lapsiviha kulminoituu?
"ja mitähän se sinulle kuuluu? äitisi on päätöksensä tehnyt ja se miksi siihen ratkaisuun päätyi ei muille kuulu..
ihan sama jos vanhempasi eroisivat.. eivät ne syyt sinulle kuuluisi piirun vertaa.."
Taas huomaa kellä on ne umpipuolueelliset lappuset silmillä..
"Anteeksi nyt vain, mutta tuo lausen on aika sairas."
?? Mitä sairasta siinä on? Onko sun salailu-asentees ihan terve? Miksei lapsen kuuluis saada tietää olemassaolleesta sisaruksesta ja näin oleellisia asioita perheestään?
Ei vanhempien asiat nyt vain lapselle kuulu.
Ehkä pupu tupunan viesti oli vähän turhan kiukkuseen sävyyn kirjoitettu, mutta ei se muuta asiaa miksikään.
Jokaisesta keskenenostako pitäisi lapsille tilittää?
"Voi pikkune ku sulle ois sisko tullu mut se kuoli viikolla 6 1m sytytetään joka vuosi kynttilä kuolleelle siskolle."
Sinustako näin kuuluu toimia?
Lapselle kerrotaan kaikki?
Ja suhteesta kaikki tilittää?
"Kun isi ei enää tahtonut harratsaa seksiä äidin kanssa, vaan mieluummin pani vieraita naisia joita tapasi netissä", tai "Äiti ei vaan enää rakasta isiä samalla tavalla, ja haluaa katsoa jos läytäisi rakkautta muualta".
On olemassa aikuisen asioita, ja lasten asioita, ja on vanhempien vastuulla katsoa että lapselle ei tilitetä aiukuisten asioita, koska lapsi ei ole valmis niitä asioita käsittelemään.
Jos sinä tilität lapsellesi kaiken alkaen kuukautiskierroksesi pituudesta, niin älä oleta että muitten pitäisi toimia samoin.
Miksei keskenmenosta vois kertoo, tai vaikka jo siitä että lapselle yritetään saada sisarusta? Tietenkin kerrotaan lapsen ymmärryskyky ja kehitysvaihe huomioiden. Samoin joitakin syitä voidaan kertoa erosta, onhan lapsen hyvä saada joitain järkeviä syitä jotta pystyy hahmottaa paremmin kokonaistilanteen. Samoin, miksei terveysasioista voitas puhua suht avoimesti? Ei kaikkee tarvi etenkään pienemmälle lapselle niin yksityiskohtasesti selittää.
Seksi taas kuuluu tosiaan pelkästään niille (yleensä) kahdelle sitä harrastavalle, ja tuskin monikaan lapsi vanhempiensa seksielämästä on edes kiinnostunu? Yleisellä tasolla ja valistaen tietenkin lapsen kanssa voi puhua seksiasioista, sitten kun ne alkaa häntä kiinnostaa.
"lapselle ei tilitetä aiukuisten asioita, koska lapsi ei ole valmis niitä asioita käsittelemään."
Kaikki ei kuulu lapsille, mutta sisaruksen olemassaolo ja tietynlaiset perheenjäsenten moraaliset valinnat on perheen yhteinen asia. Luueltko että 17-vuotias on liian nuori käsitteleen sellasta?
Perättömyyksien valhetörkysyyttelijä senkun osottaa sitten vaan ne "törkynälvintä"-kohdat mitkä muka ei pitäs paikkaansa :)
loppuun mitä pyydettiin ennenkun jatkat sitä kiihkon sumentamaa syyttelyä.
"mitkä muka _ei pitäs paikkaansa_".
Kaikki on nähneet kuinka kyseinen kirjottaja joutuu salaileen useitakin asioita, jopa aiheeseen liittyviä. Mikä muu syy salaamiselle voikaan olla kuin häpeä? Tai jos äiti ei kehtaa kertoa lapselleen mitä sisarukselle tapahtui?
Osoita myös että salailija-häpeejäks toteeminen on jotenkin ja varsinkin paikkaansa pitävänä faktasti nälvintää. Jäämme odottamaan.
SALAAT sen anonyymillä palstalla :) mikä tänKIN myöntämisessä voi ottaa niin koville?
Oikase NYT se "väärä" arvaus, JOS se sellanen on (tai ois)! Vai etkö vieläkään pysty? Niin, minkähän takia.. ;)
Juuri näinhän se TAAS jatkaa tutulla SALAILUlinjallaan tossa ylempänä, mutta turhaapa sulle ois mitään todisteita tuoda kun kuitenkin vaan kiistäisit kaiken ja kieltäydyt näkemästä niitä :)
"se siis kertoo siitä, että sinä haluat salailla niitä ja häpeät epärehellisiä ja umpi-itsekkäistä sanojasi "
Ja sinä et halua myöntää perättömiä valhesyytöksiäs XDDDD ja lisää senkun tursuaa!! Nämä on nyt kaikkien nähtävillä!
"sinun epärehellisyydestäsi ja kaikesta mahdollisesta salilaustasi ja umpi-itsekkyydestäsi"
Senkun todistelet vaan missä tällästä on näkyny.. vai eikö TAASKAAN löydy?? :DDDD
kappas vaan...mistäs sitä SOLVAUSTA nyt lähtikään ryöppyään?? Voi sääli papana reppanaa, noin siinä sitten aina lopulta käy :DDDD möngi nyt vielä syvemmälle sinne pussis pohjalle XDDDD ...HÄPEEMÄÄN!!! ;DD
JUURI MULLE???? Eikö tätä lue ketkään muut??!! :DD Ja MITÄ SITTEN??? Anonyymillä palstalla kato kukaan ei tiedä kuka kertoo kellekin!!
"Et halua myöntää että juuri sinä aloitit henkilöön käyvän törkynälvinnän, vaan yrität peitella sitä koska HÄPEÄT omia sanojasi!"
Aivan samoinhan voidaan sitten todeta sustakin :DDD ja eipä näy vieläkään MITÄÄN todisteita MUTUvalhepaskasyytöksilles, joten olet pelkkää HARHAINEN VALEHTELEVA häirikkönälvijä :DDD sietää HÄVETÄKIN!!!
että
a) oikasee "väärän" oletuksen.
b) lopettaa kaikkien näkemän SALAILUN ja osoittaa toden kertomalla, ettei häpeä sitä :)
Jäämme JÄLLEEN odottelemaan ;)
"Sinähän sen pupu tupunaan kohdistuneen solvauksen aloitit,"
Ja MUTUMUTU :))))
vaan sitä omaa törkyäs johon toi oli vastauksena ;) siinä vasta se "terveys" ja "tasapaino" kukoistaa! Nyt sitten nyyhkytät taas kun sait mitä tilasit :D Paniikissa on näköjään täältäkin vinkastu ja monesta muustakin ketjusta taas lähteny KAIKKI täysin asiallisetkin viestit... että kovin ne tyhjentävät totuudet eräitä tuntuu kirveltävän :)
"voi kuule kun on paljon semmosia asioita aikuisilla jotka ei lapsille kuulu missään nimessä.. ei vaikka lapsi olisi aikuinenkin.. koska aikuinen on tehnyt omat päätöksensä asioissa ja ne ovat hänen asioitaan ja päätöksiään.. ne eivät kuulu lapsille..
kun on erikseen lasten asiat ja aikuisten asiat.. "
Selvä,ja mitkähän asiat sellaisia sitten ovat??? Ja miksi ei voisi kertoa.Kyllä aikuinen ihminen ymmärtää jos sille selittää miten ja miksi toimi niinkuin toimi.Vai,meinaatko että lapsen ja vanhemman välillä kuuluu olla joku" mystinen kuilu " jolla sitten olevinaan kunnioitettaan vanhempaa.
Tämä tekee juuri sitä sukupolvien välistä kuilua.
Oikeastaan toi on hieman alaspäin katsovaa ja loukkaavaa aikuista lastakohtaan.Ajattelet että lapsi on aina lapsi eikä sille tarvitse kertoa kaikkea.
ONNEA vaan sun lapsille jos sellaisia satut omistamaan.
Mun äiti on kans joutunu tekee abortin. mä huomasin 15v. että mun äitin oli vaikee kertoo mulle abortista (oon nyt 26v. nainen) kun se tapas mun ekan poikaystävän ja pakotin sen kertomaan kaikki totuudet siitä sessiosta jotta olisin ite viisaampi ja varovaisempi ehkäisy-asioissa. Se voi olla kunnon kasvatusta, myös pojalle joka ei halua satuttaa omaa rakastaan!!!
"han sama jos vanhempasi eroisivat.. eivät ne syyt sinulle kuuluisi piirun vertaa" Ihan sama että menisin naimisiin, vanhempia ei kutsuta, ei kuulu heille, jos saan lapsen, ei kuulu heille, minun lapsi. Tms.
abortti ei ole sama asia kuin keskenmeno. taas näkee tän tason näissä keskusteluissa.
Sekoitat nyt tiedon, joka on tarpeellinen ja tiedon mikä ei ole. Lapsen ei tarvitse tietää vanhemman seksielämästä, ehkäisystä tai jälki ehkäisystä...Se ei ole tiedon pimittämistä, vaan privaattisten asioiden pitämistä privaatteina.
Tottakai lapselle pitää selostaa näistä asioista, jos kysyy. Mutta ei ole mitään tarvetta alkaa omakohtaisia kokemuksiaan jakaa, jos ne pahalta tuntuu.
Sama kuin ymmärrettävistä syistä tyttöystäväni ei ostanut pojalleen samaa dödöä, kuin minulla on...
kerrottin miksei se päde muhun ja miks pätee puppeliin mutta nekin oot (vinkusakkisi) joutunu kitiseen poistoon ;)))
"En ole edes nähnyt että sinua olisi noin nimitelty, miten minua nyt aloit solvaamaan."
???
Silmä käteen, lue siitä kun se vieläkin siinä lojuu:
"Osoita sinä ensin,
8.12.2011 16:03"
"että miksi sinulle ei saanut sanoa, että sinä pyrit SALAILEMAAN sitä tosiasiaa, että juuri sinä aloitit tässä ketjussa törkynälvinnät, koska sinä HÄPEÄT omia sanojasi niin paljon, ja olet niin EPÄREHELLINEN ettet sitä kehtaa myöntää??"
Koska EN sitä oo alottanu, etkä oo vieläkään kyenny osottaan syytöksiäs todeks mitenkään "nälvintä"-mutujas kummemmin!!
Osoita nyt ettei puppeli salaa mitään vaikkei suostu kertoon tilannettaan, ja ettei häpee sitä vaikkei kerro, ja mikä sitten on järjellinen syy olla kertomatta jos ei häpeä??!!
miksi pitää vastata noin ilkeästi ,jos joku vilpittömästi kysyy tällaista herkkää asiaa niin se kertoo hänestä että hän ajatteleva ja empaattinen. Miksi lapsi ei voisi kysyä mitä tahansa vanhemmiltaan. Vanhemman asia on ratkaista mitä kertoo, noinko niitä sukupolven välisiä kuiluja rakennellaan. Ollaan ihmisiä toisillemme!
Tää on kyllä totta, ja on se sitten abortti tai keskenmeno niin voi olla vaikea puhua.. Minun äitini ei pysty vieläkään kunnolla keskustelemaan asiasta, vaikka on saanut keskenmenon monta vuotta ennen kuin edes minua oli..
"Niin, mitäs ei alunperinkään kysyessä kertonu sitä :) On se vaan kumma jos jollekin on häpee kertoo että EI oo tehny aborttia :DDDDDDDD"
--miksiköhän EN ole SULLE asiaa kertonut?? mietihän sitä tosiaan mielessäs.. se asia ei sulle kuulu olenko abortin tehnyt vaiko en.. se on MUN asiani eikä siis näin ollen kuulu muille.. mikä tässä on niin saatanan vaikee tajuta?
"Ja mitä pahaa tivaamisessa on? Mitäs salailee :D"
--mitäs salailee.. mitä sä sillä tiedolla teet? miksi haluat niin kovin tietää siitä yhtikäs mitään? mitä se sun elämääs muuttaa jos saat tietää totuuden??
täällä kellekään muullekaan oo kertonu.. ainakaan tolla nimimerkillä. MINÄ vaan satun oleen ainoo joka tän on pistäny merkille ja kysyny sitä ihan suoraan... rehellisen avointa vastausta VIELÄKÄÄN saamatta!! On se joillekin niin saaatanan vaikeeta, kun ei pysty häpeemiseltään kertoon edes anonyymillä nettipalstalla..
Kyllä se tiedetään miksei joku kerro, mitäpä aborttia tekemättömyydessä oiskaan salailtavaa :))
Mikset muuten pysty kirjottaan viestiäkään ilman lapsellista kiroomistörkyä? Ottaako niin koville?
Vanhempien teot seuraavat lasta, haluttiin tai ei. Se, että niistä puhutaan aloittajan tarkoittamassa mielessä, on tässä tuppisuiden maassa tosi hienoa. Sillä voitaisiin myös saada poikki sukupolvien pitkä perintö kielteisissä malleissa, me kun tiedostamattamme matkimme vanhempiamme.
miksi ilmoitit täysin asiallisen vastauksen poistoon? harmittaako edelleen että jotkut kyseenalaistavat sinun "faktasi" minusta? ja eivät uskokaan sinua joka käänteessä? sekö harmittaa vai mikä?
sä voisit ihan oikeesti nyt todistaa mua koskevat "faktasi".. koska olen oikeasti kiinnostunut niistä tietämään enemmänkin..
sitten vaan että MINÄ oon ne ilmottanu :))) ja minkähän takia tuolta ylempää on kiljuttu pitkä liuta poistoon täysin asiallisia vastauksia sulle?????
noh.. suhteellisen helppo arvata kuka on kitissy asialliset vastaukset poistoon jossa minua on puollusteltu ja sinua vaadittu todistelemaan asioita.. koska ne on kaikki ilmotettu poistoon mutta sinun viesteistäsi yhtäkään ei ole rääytty poistoon.. joten 1 1=?? osaakkos tuota laskea`?
ja millä perustelet sun viestisi asiallisiksi joissa haukut mut valehtelijaksi, mututörkypaskan jauhajaksi etc etc..? millä tasolla ne on sinun mielestäsi asiallisia? tai kun olet tehnyt minusta arvioita henkisestä tasostani ja kaikesta muusta? niin millä tasolla ne ovat mielestäsi asiallisia?
jos kerran ne ovat asiallisia sinusta niin varmaan suot sitten samat oikeudet minullekin asiallisesti sinusta kertoa tuollaisia asioita täällä ilman että niitä alat paniikissa kiljumaan poistoon..
siis on arvata että oot kitissy tuolta poistoon ne SULLE annetut epämieluisat vastaukset :) eli sen kummempia todisteita ei tartteta. Kuten ei sillekään miten helppo on arvata että oot tehny abortin jota nyt "salaat" ja häpeet :) kaikkihan sen näkee.
"ja millä perustelet sun viestisi asiallisiksi joissa haukut mut valehtelijaksi, mututörkypaskan jauhajaksi etc etc..? millä tasolla ne on sinun mielestäsi asiallisia?"
Ummikkolaput silmille vaan. Oot saanu mitä ALAT AINA tilaan :) turha sitä sitten on nyyhkiä kun muutkin on yhtä "asiallisia" sulle. Eli jos omat syytökset ym. nälvinnät on sun mukaan asiallisia, niin sitten on vastauksetkin. Mutta sussahan toki ei koskaan mitään vikaa ollukaan, aina pelkästään "ilkeissä" vastustajissa.... ;D yhyy.
Osoita nyt vaan ettet ole traumaisen katkera, syyllisyyden kirveltävässä myrkkyliemessäs kituva, yhteiskunnan varat viemäriin lapsentappamisillaan haaskannu lorttoperseinen harhakallo!!
Se, uskllatko äidiltäsi abortista kysyä, riippunee sekä äidistäsi ja teidän keskinäisestä suhteestanne. Jos teillä on lammin ja avoin suhde toisiinne, en näe mikset voisi vaikka jossain sopivassa tilanteessa varoen asiasta kysyäkin. Ehkä voisit vaikka kysyä haluaako äitisi vielä puhua kanssasi aiheesta, nyt kun olet itsekin vanhempi ja kykenevämpi ymmärtämään.
Pari seikkaa kannattaa huomioida: Ensinnäkään äitisi ei välttämättä halua puhua asiasta kanssasi, se saattaa olla liian kipeä asia, tai hän saattaa nyt kokea, ettei se kuulu sinulle. Jos näin on, kunnioita hänen toivettaan. Toisaalta saatat saada selville kysyessäsi jotain sellaista, mitä et olisi ehkä halunnut tietää. Kannattaa siis pohtia etukäteen sekin, haluatko oikeasti tietää abortin syyt, vaikka se olisikin jotain mikä on todella satuttanut äitiäsi.
Aloittaja tässä terve ! en ole provo , jos joku sitä miettii ihan oikeita asioita kyselen ja äitini mainitsi abortista monia vuosia , sitten kun puhuimme muutenkin perheemme asioista tästä on siis jo monia vuosia. Toisaalta juuri tuolloin kun äitini mainitsi asiasta hän sanoi ettei halua enempää puhua asiasta , mutta tietenkin asiat ovat voineet muuttua , jos nyt kysäisen niin en usko kummiskaan , että äitini hirveästi suuttuisi , jos hän sanoo , että ei halua keskustella asiasta niin ymmärrän täysin ja suljen suuni .
Kannattaa alsutaa kysymys sillä miksi kysyt. Näin äitisikin tietää miksi vastaisi.
Eli: Kerroit joitakin vuosia sitten, että sinulle on tehty abortti, nyt se asia vaivaa mieltäni, koska..., voitko kertoa enemmän?
Jos syysi on tyyliin "Saanpahan sitten ekrtoa jätkille", niin äitisi ei varmasti halua kertoa enempää. Mutta jos se on vaikka "Olen pohtinut asiaa ja menettänyt yöuneni" niin äitisi varmasti haluaa osaltaan auttaa sinua löytämään stressittömän tasapainon.
Nuori mies, olet sen ikäinen, että sinun pitäisi miettiä enemmän omaa tulevaisuuttasi, kuin äitisi aikoinaan tekemää aborttia.
Keskity vain itseesi ja opiskeluusi ja oman elämäsi suunnitteluun.
Voisit kokeilla vaikka seuraavaa, hienovaraista lähestymistapaa: "Äiti - oletko tehnyt abortin ja jos olet, miksi?"
Erään äidin näkemys: -älä edes ota puheeksi koko juttua. Tietty kunnioitus olisi hyvä olla perheenjäsenten välillä, ja joskus mysteeri on parempi kuin tosiasian repostelu vuosikymmenien jälkeen. Tyttöystävältä ehkä voisi tuollaista tentata, mutta olen varma että mikä tarina sitten olikin, pojan ja äidin suhteelle on parempi ettei vanhaa surullista asiaa enää kaivella. Kummallista että hän kertoi yleensäkään. Tällaiset asiat pidetään yleensä salassa lapsilta.
Mitä kunnioitettavaa lapsen tappamisessa on?
Vain elävät hengittävät.Hmm,erämaissakin.
Itse äitinä (useita, lähes aikuisia lapsia) en niinkään ihmettele tämän nuoren tarvetta tietää asiasta enemmän. Ennemminkin ihmettelen äidin tarvetta kertoa lapsille asioista, joita he tuolloin, ikänsä huomioiden, eivät vielä ole kyenneet käsittelemään. On olemassa monia erilaisia perheitä. Joissain kerrotaan ja näytetään asiat peittelemättä, mutta sitä sanoisin jo vanhempien itsensä kypsymättömyydeksi. Lapselle ei pidä tarjota tietoa, jota hän ei oma-alitteisesti tule kysymään. Ja sitten kun tuleekin, mietitään tapa, millä juuri hänen ikäiselleen ja peroonallisuus huomioiden, tulisi tuo tieto tarjota.
Joku sanoi myös, että vanhempien asiat eivät kuulu lapsille. Totta. Tietyt asiat eivät kuulukaan, mutta esim. se mikä on johtanut vanhempien eroon, on kyllä asia jota lasten kanssa tulee käsitellä. Ja ehdottomasti huomioiden heidän kykynsä vastaanottaa asioita kypsyytensä huomioiden. Avioliitto on solmittu ja perhe perustettu ennenkaikkea heitä varten. He ovat myös oikeutettuja käymään läpi kaiken loppumista ja perheen hajoamista.
Ihan kaikista eniten siltikin ihmettelen tämän palstan ja täällä kommentoivien ihmisten tarvetta tehdä kaikesta "provoa", lähteä herjaamaan ja haistattelemaan. Jos ei ihan oikeasti ole jotain konkreettista sanottavaa kysymyksiin liittyen, kannataa olla puuttumatta asiaan. Nytkin tässä ketjussa tappelee kaksi "ulkopuolista" keskenään ja varsinainen asia jää toissijaiseksi.
"Tietyt asiat eivät kuulukaan, mutta esim. se mikä on johtanut vanhempien eroon, on kyllä asia jota lasten kanssa tulee käsitellä."
No eipä kuulu lapsille todellakaan syyt, jotka ovat johtaneet vanhempien eroo. Mikä voisi enää olla yksityisempää kuin rakkaussuhteen epäonnistumiseen johtaneet syyt. Minä ainakin säästän lapseni näiltä yksityiskohdilta ja jatkamme elämää eteenpäin ilman että likakaivoa ryhdytään tonkimaan heidän silmiensä alla.
"Ja ehdottomasti huomioiden heidän kykynsä vastaanottaa asioita kypsyytensä huomioiden. "
Eli olisiko tarkoitus vielä käydä asiaa läpi aina uudestaan uutena ikäkautena. 5-vuotiaalle kerrotaan näin ja 12-vuotiaalle sitten vähän tarkemmin?
Ei noin!
Olemalla lapsiesi elämässä syntymän ensihetkestä, joka päivä, joka hetkessä , niin tiedät varmasti milloin on oikea aika puhua asioista ja millä tavoin sen teet. Kasva itse vanhemmuuteesi päivä kerrallaan heidän rinnallaan ja ole kiinnostunut heidän elämästään.
Asenteellasi paljastat ettei se ole itsellesi ihan yksinkertaista, koska otat esille rakkaussuhteenne päättymisen yksityiskohdat, Ei lapsi niitä kaipaa ja se on tarpeetonta. Ne voit pitää omana tietonasi. Heille olet kuitenkin velkaa perusteen siitä miksi heidän kotinsa särkyi. Senkin voit tehdä ketään loukkaamatta ja lapsen tunteet huomioiden.
Ja juu. Olet velvollinen kerta toisensa jälkeen käsittelemään lapsiasi kiinnostavia asioita heidän tasollaan, oli se sitten 5 tai 12. Vanhemmuus ei pääty kun lapsesta tulee täysi-ikäinen. Olet aina heidän äitinsä, tai isänsä ja sinun on ansaittava paikkasi.
Olen kanssasi samaa mieltä. lapsen/nuoren on ehdottoman tärkeää saada tietää sellaiset asiat, joista hänellä on jo käsitys ja on suuri vaara, että käsitys on vääristynyt, hän on tehnyt omat johtopäätökset.
Abortti, avioero... Abortista lapsi ei toivottavasti koskaan saa tietää, mutta jos saa niin ihan yhtälailla siitä kuin avioerosta, jonka lapsi kyyllä saa tietää, lapsi saattaa omassa kypsymättömässä mielessään syyttää itseään. Avioero lapsien ajatus siitä "Olinko minä niin kauhea, että isä muuttaa siksi pois?" aivan varmasti taipuu myös muotoon: "olenko minä niin kauhea, että vanhemmat eivät halunneet lisää lapsia?". Nämä asiat pitää aivan ehdottomasti käsitellä lapsen kanssa, kyseessä on kuitenkin niin iso itsearvostukseen liittyvä juttu, että jättämällä käsittelemättä lapselle tapahtuu pahimmillaan tosi pahaa vahinkoa...
Toivottavasti et siis eroa koskaan. ..
Lapset syyttävät aina vanhempien erosta itseään, Tiedäthän: lapsen ihan normaali narsistinen maailma, kaikki maailman tapahtumat pyörivät hänen napansa ympärillä... Jos jätät lapsesi siihen itse tekemäänsä johtopäätökseen, niin onnea vaan...
Avioeroon johtaneet syyt on aina kerrottava lapselle ja valehdeltava ne syyt, jos ne todellakin ovat se, että isä kyllästyy lapseen ja lähtee sen takia tai lapsi on ollut niin ärsyttävä, ettei vanhemmat ole jaksaneet kuin kiukuta toisilleen viimeiset vuodet.
ei kannata.Syyt ovat olleet silloin varmasti todelliset.Asiaa on varmaan harkittu kauan.
nimimerkille kokemusta on!
Olipas neuvo! Jos sinä olet vastaavan asian elämässäsi kokenut ja pienille lapsillesi siitä jo jotain puolittain maininnut etkä sitten halua lapsillesi siitä enää hiiskua niin pidä maailman huonoin neuvosi.
Jos syitä haetaan niin ainahan ne ovat todelliset. Harkinta-aikaa ei varmaankaan näissä asioissa ole kauaa. Tai riippuu ihmisistä - toisille viikkokin on kauan.
sinulle niinpäniinutelias...
olen äiti ja minulle on tehty abortti esikoisen jälkeen ja sen jälkeen sain vielä kaksi
lasta..vaikka se ei niin mukava kokemus olekaan,olen siitä puhunut näin
vuosia siitä kuluneena vanhemmalle lapselleni joka on nyt 26vuotias,
kyllä se ainakin minun kohdallani haavaa parantaa vaikka se sitä vähän avasikin..
kysy rohkeasti vain jos äitisi on siitä sinulle maininnut ja älä
välitä muutamista täällä loukkaavista kirjoituksista:) tämä on aika hankala aihe
ja sitä ei moni ihminen ymmärrä ja nuorimmainen on ikäisesi ja se sai
minut vastaamaan...
tsemppiä......
En tiedä haluaako hän siitä enempää puhua, syy voi olla jokin muukin kuin että oli nuori. Toki voit varovaisesti kysyä ja varsinkin, jos se sinua jollain tavalla vaivaa. Lapsuudessani äidilläni tuli kohtukuolema ja se oli aika traumaattista. En tiedä onko hänet haudattu (käsittääkseni näin tehdään, jos raskaus ollut riittävän pitkällä).
Tottakai voit kysyä omalta äidiltäsi, ihan kaiken mitä haluat tietää. Abortti on ainakin naisille vähän herkkä aihe, kannattaa kysyä varovasti tyyliin "haluaisitko kertoa minulle..." Jos äitisi ei halua, so what, sinun elämääsi asian ei pitäisi järkyttää...
Kaikilla vanhemmilla on oma menneisyytensä, toiset vaan ovat avoimempia kertomaan siitä. Itse kuvittelen auttavani lapsiani kertomalla omista nuoruuden erheistäni, ettei tarvitse tehdä samoja virheitä....Joku viisas sanoi:
"Ihminen, joka ei tunne historiaa, on tuomittu elämään sen uudelleen"
Itse joskus nuoruudessa tuli toilailtua ja humalapäissään tuli harrasteltua hieman kaikenlaista aktia. Kun kerran sitten otin oikein kunnolla, seurauksena oli raskaus.
En uskaltanut kertoa kenellekkään asiasta ja odotin 6 viikkoa, kunnes keräsin voimia kertoa äidilleni ja hyvinhän kaikki åäättyi.
Vanhempani olivat ymmärtäväisiä ja abortti sujui täydellisesti.
Toden totta mielenkiintoinen keskusteluaihe!
-Seppo 62v
Minulle kävi niin, että pyysin ekaa lastani synnyttämässä ollessani että haluan nähdä tietoni, omat paperini (lähinnä synnytyksen etenemisen) ja hoitaja ne sitten toi. Niistä kävi ilmi myös oman äitini synnytyskertomukset ja sen, että hän oli teettänyt abortin vain vuotta ennen minun syntymääni (olen vanhin lapsi). En kyllä ikinä aio kysyä ,miksi tällainne juttu ja kuitenkin hän on hyvin pian tullut sen jälkeen raskaaksi ja alkanut odottaa minua jos ajattelee, että odotus nyt kestää sen 9 kk!!!
sinäkin oisit voinu päätyä sinne vanhemman sisaruksesi seuraksi...
Hoitaja on tehnyt rikoksen, jos toi sinulle luettavaksi äitii paperit.
ja minkähän mahdollisen rikoksen hoitaja on tässä kohtaa tehnyt?
minun mielestäni hoitajalla on oikeus näyttää potilaan paperit potilaalle pyydettäessä.. en muista enää tuon kohdan lainsäädäntöä kunnolla, mutta voisitko kertoa mitä lakia siinä on hoitaja rikkonut?
Viestiketjun aloittaneelle 17 vuotiaalle vastaus kahden jo aikuisen pojan äidiltä, eli minulta: Kaikki kysymykset on sallittuja ja nimenomaan pitää esittää, niin kauan kuin siihen on mahdollisuus, joskus tulevaisuudessa on myöhäistä.
Jos omat poikani kysyisivät minulta tuollaista asiaa kokisin sen vain luottamuksen osoituksena meidän välillä että tällaisestakin asiasta ME voimme keskustella.
Onhan hän jo kerran maininnut asiasta - ehkä hänkin ajattelee ettei ole sopivaa puhua kanssasi aiheesta vaikka ehkä tahtoisikin.
Me äidit olemme siitä omituista porukkaa ettei mikään kysymys mikä lastemme suusta tulee ole tahditon - ja jos kokee asian liian vaikeaksi voihan äitisi sanoa ettei halua enää puhua asiasta - mutta ota sinä vaan asia puheeksi niin ei jää vaivaamaan.
Hei!
Voi taivas mitä keskustelua tossa välissä on! Mutta jos asiassa pysytään niin mikset voisi kysyä jos hän sellaisesta on joskus puhunut. Kyllä vanhemmilta voi kysellä kaikenlaista mikä askarruttaa, riippuu millaiset välit ovat ja mistä asioista yleensäkin puhutaan, kyllä ne sitten vastaavat mihin haluavat.
Ihan hienoa että tällainen asia mietityttää eikä ole ihan saman tekevää niinkuin nykyään monille tuntuu olevan. Toisille se varmaan on tosi vaikea asia jos sellaiseen joutuu päätymään. Siitä varmaan saat ajattelemisen aihetta ja opit ottamaan vastuuta omaan seurustelusuhteeseesi.
Hyvää jatkoa elämääsi!
Abortin syyt voivat olla niin moninaiset joten turha ketään on lähteä ainakaan syyttelemään tekemästään ratkaisusta! Täällä näyttäisi olevan porukka aika lailla kahtaa mieltä, toisten mielestä ei pitäisi kysyä ja toiset ovat sitä mieltä että lapsen kuuluu tietää. Minun vastaukseni on seuraavanlainen. Sinun täytyy pohtia millainen suhde sinulla on äitiisi, mikäli olette läheisiä, voit mielestäni varovaisesti lähestyä äitiäsi asian kanssa. Mikäli äitisi ei halua asiasta keskustella, sinun täytyy vain kunnioittaa hänen päätöstään. Voit tietysti yrittää vielä perustella miksi sinun asia kuuluisi tietää, mikäli hän muuttaisi mieltään.. Jos taas ette ole läheisiä, antaisin asian olla mikäli asia ei vaivaa sinua koko ajan. Äidit ovat niin erilaisia, toiset ovat etäisempiä ja toiset hyvin läheisiä..
Toki mikä sinua estää heittää ilmoille kysymyksen, mutta ainakin minä saattaisin vastaavassa tilanteessa sanoa että: "elämä on" ja sen pituinen se! Sen jälkeen olisi hankala saada keskustelua asiasta jos hetki on väärä.
Jos oikeasti haluat jotain tietoa äidiltäsi asiassa saada, niin voisin kuvitella tilanteen että teillä olisi keskustelu käynnissä aiheesta tyttöystävä, ehkäisy, perheen perustaminen, yms. niin varmaan tämä asia tulisi ilmoille ihan luonnostaan "äidin kasvatustuokiossa".
"...mutta toisaalta onko reilua tuoda vanhoja pahoja asioita esille?"
Ei sinun tätä kannata kelata onko reilua..., ei se abortti aina ole paha asia, useinhan se tehdään siksiki että sikiö ei ole elinkelpoinen. Ja se pointti vielä että hän on äitisi, äidit vaan joutuvat kestämään jälkipolvensa hankalia kysymyksiä, ikäviä tekosia, yms muita ylläreitä. Älä turhaan kelaile siellä, heitä mamille kysymys vaikka että miltä hänestä tuntuisi tulla mummoksi, niin etteköhän pääsisi jutun juurille.
Luulenpa vaan, että jos ei ole avoimet puhevälit, ei lähde äitinsä kanssa edes keskustelemaan aiheesta tyttöystävä, ehkäisy, perheenperustaminen yms. vaan eiköhän nekin ohiteta ihan samalla tavalla.
MItä tarkoitat äidin kasvatustuokiolla? Oma kokemus on, että lapset kasvattavat äidin, jos toisinkin päin.
Kysy ihmeessä. Hän on sinun äitisi. Anna hänelle aikaa vastata. Siitä voi syntyä hyvä keskustelu.
Kysy joskus, kun olette kahden ja teette jotain yhdessä.
En halua lapseni kanssa keskustella kaikista elämäni valinnoista. Olen läpikäynyt myös abortin ja aion sen lapseltani salata. Asia ei liity häneen millään tavalla eikä se myöskään muuksi muutu. En kadu aborttia vaan olen tyytyväinen siihen, että silloin ymmärsin toimia kuten toimin. Abortti ei muuta minua äitinä eikä kasvattajana.
Täten jos lapseni kuulisi asiasta (itse en kertoisi) kokisin, että minun olisi selitettävä tapahtunutta mutta en tekisi sitä mielelläni. Olen lapselleni turva ja tuki enkä kaveri jonka kanssa repostellaan läpi kaikki tekemiset. Jos taas äiti on ottanut asian itse esiin niin todennäköisesti hän silloin toivoo keskustelua asian tiimoilta.
Esimerkkinä asia, jota en olisi oman äitini elämästä missään nimessä halunnut tietää. Äitini kertoi minulle ollessani hiukan alle 18v, että hänen isäpuolensa oli käyttänyt häntä hyväkseen lapsena. Asia vaivaa minua edelleen enkä todellakaan halua keskustella aiheesta enempää äitini kanssa. Mielestäni sellaiset asiat eivät kuulu vanhemman ja lapsen väliseen keskusteluun. Haluan ajatella vanhemmistani, että he ovat aina olleet minulle se muuri jota vasten nojata kun maailma murjoo. En halua jakaa heidän heikkouksiaan tai pettymyksiään, mielestäni heidän ystävänsä hoitavat sen tehtävän.
tosin yleensä ja normaalit äidit ei oo tappanu ainuttakaan lastaan..
Sinäkin siis kuitenkin häpeät lastesi edessä jostain "kumman" syystä "ei-kaduttavaa" tekoasi josta olet peräti "tyytyväinen" (?) !?
Aina joku kansankynttilä vetää herneet nenään... Kyllä olen ratkaisustani tyytyväinen ja sivumennen sanottuna olen kovinkin normaali ihminen :)
Miksi ihmeessä aikuisena ihmisenä vuodattaisin henkilökohtaisia asioitani lapselleni? Enkä ole mikään tuomitsemaan ap:n äitiä tai hänen ratkaisujaan vaan kerroin ainoastaan oman mielipiteeni asiasta. Ap:n äiti toimii kuten parhaaksi näkee kuten jokainen meistä.
Tässä elämässä en vaivaa päätäni häpeällä, perustan ei-kertomiseni aivan muihin syihin. Kuten siihen, että en ole jälkikasvuni kaveri vaan vanhempi jolla sattuu olemaan omakin elämä elettävänään :)
Eikö olisi lapselle hyvä tuoda viestiä, että maailma on murjonut meitä äitejäkin, eikä meidäänkään elämässä aina ole ollut helppoja ratkaisuja? Eikö sinua epäilytä, että täydellisenä esiintyminen ei vaikuttaisi lapsesi käsitykseen itsestään? Luuletko, ettei vastoinkäymiset kuulu oikeaan onnistuneeseen elämään?
Ongelmahan täällä kirjoittelussa on se, että rivien välistä luetaan mitä halutaan nähdä. Tekeekö se jonkun elämän paremmaksi tai olonsa fiksummaksi kun oletetaan virheellisesti asioita joista ei ole puhuttu? "Eikö sinua epäilytä, että täydellisenä esiintyminen ei vaikuttaisi lapsesi käsitykseen itsestään? Luuletko, ettei vastoinkäymiset kuulu oikeaan onnistuneeseen elämään?" Missähän kohtaa mahdoin tuoda julki tällaisen luulon? Hyvin realistista kuvaa pyrin lapselleni antamaan elämästä enkä ole missään vaiheessa väittänyt esiintyväni täydellisenä, sen oletti kommentoija ihan itse. Ja tähän ikään mennessä vastoinkäymiset ovat sen verran tuttuja, että olisipa naiivia olettaa etteivät ne kuulu elämään :)
Kun olen myöskin perheettömänä ollessani harrastanut irtoseksiä (kuka heittää ensimmäisen kiven...?) en aio siitä lapselleni puhua, väittääkö nyt joku, että pitäisi? Joku raja pitää olla, vanhemmat ovat vanhempia ja lapset lapsia vaikkakin aikuistuttuaan.
Alottajalle! Äidillesi voi olla todella vaikeaa puhua asiasta. Missä yhteydessä hän tämän sanoi? Minunkin äitini aikoinaan sanoi että on joutunut 3 aborttia tekemään, meitä on 8 lasta, mutta silti jos häneltä kysyi asiaa hän kielsi sen täysin, ilmeisesti lääkäri oli määrännyt abortit, koska lapsiväli oli liian pieni ja henki oli vaarassa. Äidillasi ilmeisesti , kun abortti olim ollut ennen teitå, niin vauva olisi syntynyt teinille , joka ei ollut valmis ottamaan lasta vastaan. Abortti on edelleen erittäin tuskallinen ja mullsitava operaatio, saati sitten mitä se oli ennen teitä lapsia. Se jää aina äidille mieleen, sanoo muut mitä hyvänsä, ja siksi siitä vi olla tuskallsita myöhemmin edes puhua. Minun mielestäni voit miettiä , mitä on lapsen lähdettäminen ihan itse, ei se helppo homma ole ja siihen pitää olla vakaat perusteet, jotka kantavat koko elämän.
HEI IHMISET HALOOOOO!!!!! keskustelupalsta ei ole oikea paikka ''riidellä''......
Henkilökohtainen mielipiteeni on se,että kysy vain äidiltäsi abortista,mutta mainitse samalla ettei ole pakko kertoa jos tuntuu pahalta.. mutta luulen että hän kyllä sen sinulle kertoo,jos on jo sinulle aikoinaan maininnut asiasta..
Sinun äitis ei olisi pitänyt edes kertoa lapselleen abortistaan. Halusiko pitää sinua uskottunaan? Lapset ei vät ole äitien ja isien uskottuja eikä parhaita kavereita. Äidit isät ovat vanhempia ja heidän vaikeat ratkaisunsa eivät kuulu lapsille.Sinulla ei ole mitään oikeuttaa eikä asiaa tiedustella äidiltäsi hänen abortistaan. Hän kertoo, jos haluaa. Äitisi asiat eivät tässä tapauksessa kuulu sinulle. Älä vaivaa päätäsi tällä vaan hanki oma elämä.
No niin, toiset ihmiset ovat avoimempia ja keskustelevat aroistakin asioista niiden tullessa kysymykseen ja toiset haluavat salata kaiken. Jos äitisi on avoin muuten kysäse vain.
Voit ottaa asian puheeksi, sanomalla jo, et asia vaivaa sinua, koska olet miettinyt asioita. Abortista keskustelu yleensäkin voi olla aihe asiaan joka voi saada äitisi kertomaan omia mielipiteitään ja ehkäpä omia kokemuksiaan asiasta.
Otat siis aluksi aiheeksi abortin yleensä ja jatkat siitä kertomalla, et haluaisit tietää, jollei äitisi itse kerro jo omia kokemuksiaan jutun tiimellyksessä.
Syyt aborttiin ovat moninaisia. Suurimpana on yleensä oma elämäntilanne. Nuoruus, toimeentulon epävarmuus ja tieto siitä, ettei ole juuri sillä hetkellä valmis vanhemmuuteen. Luulisin joitan näitä syitä tai jopa kaikkia liittyvän äitisi päätökseen.
Sinulle -rikos ei vanhene- En saanut varsinaisesti äitini papereita, mutta äitini asia oli tavallaan jatkona siinä omille sairauskertomuksilleni. En tiedä onko se abortti sinne varta vasten erikseen kirjattu äitini tekemänä, vai onko esim. tullut jokin sekaannus,että minä olisin sen tehnyt, mutta tuota sekaannusta kyllä epäilen , vaikka meillä sama sukunimi onkin.
Äitisi on voinut tehdä abortin esim lapsellisuuttaan? Olin leikkauksessa sairaalassa niiin siellä eräs nuori nainen kertoi minulle aborttinsa syyksi sen, että hän ei halua pilata vartaloaan !!! Jospa sinun äiti oli hän, niin tuskin hän kertoisi sinulle totuutta eli ei kannata kysellä, joka vanhoja kaivelelee sitä tikulla silmään.
miksi haluisit kaivaa tosi kipeitä asioita esiin?äidilläs on varmaan ollut painavat syyt siihen,ja äitiäski se painaa lopun elämän.tyydy siihen et se on ees sen verran kertonut sinulle et on tehnyt sen.
Sitä enemmän painaa, mitä enemmän salataan. Kun asioista puhutaan, ne pikkuhiljaa asettuvat elämässä omiin uomiinsa, osa katoaa sinne minne kuuluukin, pois. Mutta. Kaikista varmin keino elää salaisuuksiensa ja ahdistuksiensa kanssa on pitää niistä ehdottoman tiukasti kiinni.
Älä utele enempää, jos äitisi ei halua kertoa oma-alotteisesti.
Itse olen joutunut tilanteeseen, jossa päädyin samaan ratkaisuun kuin äitisi.Olen kertonut sen aikuiselle lapselleni myöhemmin ja myös syyt siihen. Asiasta ei ole puhuttu sen jälkeen ja välit ovat säilyneet.
En oikein nyt tajua tämän aloittajan "motiivia".
Abortti on abortti, tehty äidillesi aikana jolloin sinua ei ole ollut edes olemassa.
En ymmärrä kyllä sitäkään miksi hän on asian lapsilleen kertonut ja vielä tuon ikäisille. Liian nuorille.
Itse vedän rajan siihen että sukupuolielämäni ja sen seuraukset ovat asioita jotka kannan kyllä ihan omana tietonani.
Ap:lle. ei ole viisasta mennä kaivelemaan asioita, sinullehan on tehty selväksi ettei äitisi halua niistä enää puhua.
Voi olla aika monia syitä aborttiin, mutta se ei ole mikään helppo päätös naiselle.
Kunnioita äitisi toivomusta.
Jos sinua abortit kovasti kiinnostavat, lue vaikka netistä.
On tiettyjä arkoja ja hyvin henkilökohtaisia asioita, kuten abortti, sukupuolitaudit ym. jotka eivät mielestäni lapsille kuulu missään nimessä.
"sinullehan on tehty selväksi ettei äitisi halua niistä enää puhua."
ja kuka sen on tehny selväks?
"Kunnioita äitisi toivomusta."
Mistä sä tiedät mikä sen toivomus on?
mielestäni voit kun äitisi on joskus asiasta maininnut, hän on halunnut mielestäni teidän tietävän. esimerkiksi en tiennyt äitini saaneen keskenmenoa ennen meitä sisaruksia, ennenkuin vahingossa löysin kaappia siivotessa vanhoja papereita missä oli minun syntymästä niin siinä mainittiin et keskenmeno vuonna xx.
Olet kyllä fiksun oloinen ja ajattelevainen nuorimies, kysyt vaikka että kun joskus mainitsit tällaisesta, haluaisitko kertoa siitä enemmän vai tuntuisko liian pahalta puhua?
Keskenmeno on ihan eri asia kuin raskauden keskeytys. Keskenmeno voi tulla kenelle vaan ja raskaus vain keskeytyy. Abortissa nainen itse päättää että haluaa raskauden keskeytettävän.
Kysyä äidiltäsi abortista ja äitisi vastaa,tai on vastaamatta kysymykseesi.
jos äitisi on itse asiasta maininnut niin kyllä voit kysyä, sillä eihän hän ole sitä halunnut salata. parempi kysyä ennen kuin on liian myöhäistä. itse sain tietää vasta äitini kuoltua että puoliveljemme oli adoptioitu, harmittaa ettei voinut koskaan asiasta puhua. varsinkin kun veljeni oli lellilapsi ja vain velipuoli.
Voit myös esittää asian niin että äiti haluisin puhua kanssasi eräästä sinulle vaikeasta asiasta ja ymmärrän jos et halua minulle vastata. Kun kerroit minulle silloin aiemmin tehneesi abortin....
Mun mielestäni on täysin luonnollista että mietit asiaa ja voihan olla että äitisi haluaisikin puhua siitä vielä lisää kanssasi. Muista että asia ei varmasti ole ollut hänelle helppo, en usko että kenellekään on. Elämä ei aina mene niinkuin on suunnitellut.
Yksi vaihtoehto !
Kannattaisi tutustua asiaan kirjallisuuden kautta Lukemalla abortin
kokeneiden selviämistarinoita ,heidän tuntemuksesta käsin Näin
saattaisit paremmin ymmärtää abortin tehneiden naisten kohtaloita,
heidän kokemiaan tuntemuksia, abotin jättämistä jälkitiloista käsin.
Voit paremmin tiedostaa lukemasi kautta oman halusi jatkaa äitisi
kokemaa, useimmiten aborttiaiheesta syntyvää ahdistavaa kokemusta,
jonka olisit tuomassa päivänvaloon kipeänä vaiheena äitisi elämässä.
Haluatko satuttaa äitiäsi edelleen, vaikka hän satuttikin sinua tuomalla
asian sinun pohdittavaksesi ?
Ihmettelen tosin miten äitisi saattoi abortistaan sinulle puhua ?
Hei.Kyllä minunkin mielipiteeni on et voit kysyä. muutenhan asia jää kaikille möröksi kaappiin. on varmaan loppujen lopuksi äidillesikin helpotus kun ei tarvitse salailla mitään. avoimuus luo parempaa luottamusta ihmisiin.
Kyllä sinä voit kysyä. Se, mitä äitisi asiasta kertoo, on hänen päätöksessään. Toivottavasti hän on elämässä sen verran oppinut, että pystyy ihan rauhallisesti ja asiallisesti avaamaan asiaa sinulle.
Itsekin olen äiti. Olen tehnyt virheitä matkani varrella. Olen joutunut niitä selvittämään lasteni kanssa, koska osa on koskettanut heitä tavalla tai toisella. En halua antaa lapsilleni sitä väärää kuvaa, että olisi erehtymätön, vaan, ehkä helpottaa heidän tietään, kun tietävät, että jokainen tekee virheensä. Kukaan ei ole täydellinen. Ehkä lasteni on helpompi kohdata omat mokansa, kun on tällainen rehellisen puhumisen perinne perheessä.
Kuitenkin, joskus lapset saavat tietoonsa asioita, joita hämmästelevät. On jotenkin turvallisempi ajatus, että ovat kuulleet asioita minulta, kuin että kuolinpesää setviessään törmäävät asioihin, joihin eivät enää voi minulta saada vastausta. Salamyhkäisyyksien kanssa on vaikea rakentaa omaa elämäänsä. Mitä useampi salattava asia on, sen enemmän pimeitä pelottavia paikkoja. Vanha neuvo: jos kuulet jotain outoa pimeässä, laita valo, selvitä asia pätenee tässäkin.
Sekin, että olen joskus harrastanut seksiä, tulee ilmi viimeistään silloin, kun tulevat tietoiseksi omasta olemassaolostaan. Omilleni tämä tieto on riittänyt, eivät he ole sen paremmin halunneet tutustua sen hetkisiin tilanteisiin. Lapsilla on oma järkensä, eivät he kysy sellaista, mitä eivät halua tietää.
Aihe on arka ja syystä pohdit miten asian ottaisit puheeksi jos ollenkaan.
Puntaroit sen välillä, otatko asian puheeksi vai et.
Kannustan ottamaan asian puheeksi, jos olet ensin käynyt läpi kaikki mahdolliset vastaukset jota saat. Parhaimmassa tapauksessa äitisi kertoo sinulle mistä oli kyse. Pahimmassa tapauksessa hän torjuu sinut ja sinulle tulee entistä pahempi mieli.
Jos haluat niin paljon tietää, että jos oletettavin vaihtoehto on joku sellainen, mistä pahoittaisit mielesi, kestät sen saadaksesi tietoa, kysy.
Älä kuitenkaan itse tee koskaan aborttia. Suojele elämää. Äitisi voi kantaa siitä sellaista taakkaa, ettei kannata enempää rasittaa.
JA eihän äitisi olisi kertonut sinulle abortista lainkaan, jos olisi halunut pitää tiedon kokonaan salaisena/itselleen.
Mielestäni sinun kannattaa kysyä, kun asia mietityttää sinua :)
Äitisi on itse vastuussa teoistaa Jumalan Valtakunnan edessä niinkuin jokainen meistä. Ei sinulle ole mitään hyötyä siinä mielessä äitisi syistä tehdä abortti.
Toisaalta, oliko äitis joka teki abortin vai esim. lääkäri!!!
Ai väkisinköhän ne lääkärit abortteja tekee, vai ihanko niiden naisten luvalla ja halusta??? :) Tuskin lääkärit kovin mielellään edes joutuu lain velvottaman likaisen työn tekijöiksi ja vastoin valaansa! Mutta onhan se tyypillistä, syyllisyystaakkaa kevennellään vierittelemällä vastuuta omasta julmasta päätöksestä millon kenenkin muiden harteille.
Mielestäni voit kysyä koska äitisi on itse jo abortista maininnut. Mutta jos nyt kysyt syistä ja äitisi ei halua kertoa asiasta tarkemmin, sinun on kunnioitettava äitisi haluttomuutta kertoa. Muista myös kunnioittaa äitisi mielipidettä syyttelemättä häntä mistään, koska se on ollut osa hänen elämäänsä. Hän itse tietää parhaiten oman tilanteensa syyt mitkä aborttiin ovat joskus johtaneet.
Miksi sinun tuollaisia pitäisi edes kysyä? Ei vaikuta millään tavalla sinun elämääsi ja saattaa vain aiheuttaa äidillesi pahan mielen. Miksi haluat kiusata äitiäsi, ei se abortti niin iso asia ole.
Joten: anna olla
ja silti jo pelkästä vilpittömästä kysymisestäkin voi tulla paha mieli.. ?? Jokin ei nyt taas täsmää...
Kehtaatte haukkua uteliasta 17 vuotiasta poikaa aikuset ihmiset!
"haluat kiusata äitiäsi, avaat vanhat haavat, ei kuulu sulle"
Kasvatatteko omia lapsia samallaisilla uhkaavilla "viimeinen sana" tyyppisillä lauseilla...empä usko! Todella lapsellista. Noin puhuttiin ala-asteella uteliaalle kaverille tai koulukiusatulle ihan vain, koska haluttiin pahoittaa tämän mieli. Nyt täällä sitten "aikuiset" haluavat tahallaan nimettöminä pahoittaa jonkun pojan koltiaisen mielen hävetkää. Jos äitini puhuisi noin edes netissä, niin en edes myöntäisi hänen olevan äitini.
Kysy jos asia vaivaa sinua ja tunnet, että se helpottaa mieltäsi. Tottakai on hyvä myös sinun tietää, jos tulevaisuudessa sattuu tällainen "vahinko" jonkun tytön kanssa, että miltä tuntuu painostus aborttiin tai miltä tytöstä mahdollisesti tuntuu siinä tilanteessa ja millainen tuki olisi hyväksi. Näistä pitäisi jopa puhua koulussa enemmän, eikä vain sanoa, että "tytön keho hän päättää siitä itse".
Anna olla , vanha asia. miksi kysyisit ?
Kuten saamistasi vastauksista voit päätellä, niin riippuu äidistä sekä sinun ja äidin suhteesta. Toisissa perheissä puhutaan enemmän asioista kuin toisissa.
Minun oma äiti teki abortin minun eli nuorimman lapsen syntymän jälkeen ja hän kertoi minulle aivan avoimesti asiasta syineen sekä seurauksineen. Olin silloin varmaan suunnilleen sinun ikäinen.
Vain sinä ja sisaresi sekä isäsi tiedätte, voiko teidän perheessä puhua asiasta.
>Kannattaa kysyä jos haluat tietää enemmän.
VASTAUS ALOITTAJALLE:
Koska äitisi on joskus sinulle abortistaan maininnut, voit aivan hyvin kysyä häneltä syytä siihen nyt, kun olet itsekin jo vanhempi.
Jos äitisi ei halua kertoa ja keskustella asiasta, sinun on syytä tyytyä siihen, mutta toki omalta äidiltään voi kuysyä kaikkea, mikä mieltä askarruttaa.
Ei kysyvä tieltä eksy!
Älkää hyvät ihmiset sekoittako aborttia ja keskenmenoa toisiinsa! Abortti on tehty omasta päätöksestä, mutta keskenmeno tulee, jos on tullakseen ja sille ei kukaan mahda mitään, vaikka haluaisi. Aloittajalle; miksi haluat kysyä äidiltäsi siitä?
Syy miksi haluan kysyä asiasta. Asia kaivelee minua jotenkin tuntuu oudolta , että minulla voisi olla yksi sisarus enemmän. Jotenkin asia vain pyörii mielessäni ja haluan vastauksia.
Moi! En ehdi/kautta jaksa lukea kaikkia kommentteja mitä tänne on tullut , mutta ihmettelen vain joidenkin käyttäjien vihamielisyyttä ja epäilyä siitä ettei Äitini olisi kertonut tämmöistä asiaa itselleni. Minulle on melkein aivan sama uskooko kukaan tätä stooria , koska tiedän itse ,että puhun täysin totta. Palatakseni tuohon vihamielisyyteen niin en mielestäni ole tehnyt mitään väärää kun kysyn mielipiteitä
mikset voisi
niin, miksi et voisi? Itse painotan lapsilleni aina sitä, että ei ole asiaa jota ei omalle äidilleen voisi kertoa tai äidiltään kysyä......
rakkaus lapsiin on jotain mitä ei voi sanoin kuvailla :)
Tässäkään asiassa Soini ei taivu.
Rakkaus myö suojelöee ja varjelee taakoilta.
Itse kannan mielummin kuin jätän sukupolville.