onko epänormaalia, jos kokee, että voisi kuolla olemassaolon häpeästä nähdessään entisensä ihan vahingossa ja olisi helpotus jos maa nielisi ja käyttää jotain psykologisia defenssejä, joilla yrittää häivyttää oman mielensä tilanteesta ulos, koska se kokemus on jotain niin nöyryytyksen alta olevaa. Jos vielä entisellä on uusi kumppani kanssaan, niin se oma mitättömyyden ja arvottomuuden ja kaiken kauheuden ja rumuuden maksimi on se tunne, mikä iskee päälle. Ja siitä ei meinaa toipua päiväkausiin, olo vaan pahenee. Häpeä on jotain syvää hirveää häpeää, eikä mitään noloutta.
entisen kohtaaminen saa kuolemaan häpeästä
kauhunhetkiä
5448
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän tunteen ja se todella jollain tapaa hävettää, mutta muista sinulla ei ole mitään syytä hävetä! Ja onhan se toinen sentään joskus sinua rakastanut, että miksi häpeäisit?
Olet aika naivi. Aina on syitä pilvin pimein. Syistähän ne entiset on entisiä, miksi muutenkaan, ja niitä syitä riittää. Rakastaminen? Vihaaminen, inho tai vastenmielisyys voisi olla paljon lähempäää arvattu. Jos toinen on kokenut viisastuvansa ja tulevansa onnelliseksi päästessään eroon, se on nöyryytykselle ja arvottomuuden tunteelle bensaa liekkeihin. Se, että joku tunne loppuu tai sen mitätöi tai kokee sen täysin vääräksi ja huonoksi ja eroonpääästäväksi, on äärimmäisen nöyryyttävää. Häpeä siitä jää.
Olipa kannustavaa!
eikun ymmärtävää.
niinkö