Ihmiset kiusaavat koiraa.

Jos teidän tontille tai talon eteen tullaan häiriköimään, niin hommaa vaikka joku halpa videokamera ja ikkunasta kuvaat sitä touhua. Sitten ei muuta kuin soitto poliisille... Siis yritä saada jonkinlaista todistusaineistoa järkättyä, ettei ole sana sanaa vastaan, kun ilmeisesti muu naapurusto on liittynyt sua vastaan. Onko teillä ollut jotain rajakiistoja tai muuta vastaavaa paskaa, vai onko siellä jotain eri lahkoon kuuluvia kaikki muut kuin sinä ja perheesi? Jos on olemassa edes yksi täyspäinen naapuri, joka on nähnyt sinun ja koirasi kiusaamista ja ahdistelua, niin yritä saada hänet todistamaan puolestasi. Ja siis, ei muuta kuin poliisiin yhteyttä, sillä eihän kai ole laillista ahdistella ja uhkailla ketään väkivallalla.

kyllä olla sellainen asia josta iltapäivälehdet mielellään kirjoittaisivat artikkelin. Kannattaisiko ottaa yhteyttä heihin, niin asiat ehkä lähtisivät rullaamaan? Riittävä negatiivinen julkisuus voisi saada jonkun kiusaajistasi edes vähän häpeämään...

Vaikka, voihan siinä käydä tietysti toisinkin päin ja innostuvat lisää.

Mutta riski on nähdäkseni kuitenkin kannattava otettavaksi, sillä silloin on edes jotain kättä pidempää mitä esittää viranomaisille, mikäli koira menehtyy jossain välikohtauksessa. Tai joku härnääjistä saisi siipeensä ylittäessään älynlahjansa.

On taas niitä juttuja,jotka tulkitsee vaan luettuna...

Tuossa lehden tapauksessa sen verran,että jos on niin,kuin ymmärsin,että koiralla ei ole aidattua pihaa ja sitä pidetään auki yhtään pihalla,niin ei heru täältä sympatioita.
On kuin vera kaivettaisiin nenästä...
Se myöskin,että jos koira oikeasti herättää (jostain syystä)pelkoa naapureissa,niin ei ainakaan auta tuo aitaamattomuus.

Se sitten taas,jos joku kiusaa koiraa,niin kyllä siihen monella tapaa voi puuttua.
Jos oma "auktoriteetti" ei riitä,niin sitten on viranomaiset.Jos vanhemmille puhe ei auta,niin yhteys lastensuojeluviranomaisiin.Tuskin lasten turvallisuuteen kuuluu koiran härppiminen ;)
Poliisiin voi ottaa yhteyttä häirinnästä ja jos ei auta,niin ottaa siihen lakimiehen,joko yksityisen tai käy oikeusaputoimistossa.
Tuo videoiminen tavalla tai toisella,on hyvä vinkki.

Meillä aikoinaan oli portti auki usein.Ruvettiin seuraamaan tilannetta ja kerran kävikin tuuri,ja nähtiin kuin muutama piltti sen auki laittoi.Pinkoin perään,ja sen verran palautetta sai,että laakista loppui.Jos ei olisi loppunut,niin asia olisi lähtenyt eteenpäin.

ihmiset oikeasti härnäävät muiden koiria, ja varsinkin pikku kakarat. Eiks vanhemmat vois oikeesti käskee kakaroitaan pysymästä kaukana pihasta missä on koira?? Vieläkin suututtaa. Kun koiramme tuli meille pentuna sai se olla rivitaloasuntomme pihassa vapaana. Raot yms tilkittiin että ei tarvinnut pelätä sen karkaamista. No jossain vaiheessa huomasimme että aidan takana käy pihan pikku kakarat kurkkimassa koiraamme. Pyysimme heitä pysymään poissa ja antamaan koiran olla rauhassa. No jossain vaihees pihaan alkoi ilmestyä keppejä ja muuta roinaa mitä ei saisi koiran suuhun joutua. Koira alkoi myös saamaan kauheita raivareita kun joku lähestyi tai meni aidan ohi. Pikku kakaroiden kiinnostus muuttui peloksi. Enää koiraa ei voi pihaan päästää yksin. Muutenkin koira on suhtautunut lapsiin tämän jälkeen kiukkuisesti. Emme tiedä mitä ne kakarat on koiralle tehnyt mutta jotain sillä se ei lapsia enää hyväksy. Koiran rotukin on vielä sellainen mikä sopii hyvin perhekoiraksi. Et joskus vois miettiä niinku et ehkä koiran hyäkkäävyydellekin on syy mikä ei ole omistajassa.

Toistuviin tapauksiin tehoaa videointi, viranomaiset yms yms. Vaan mikä auttaa lähes tai täysin aikuisiin päänaukojiin ja koiranhärnääjiin, jotka kertaluontoisesti yrittävät yllyttää koiraa kimpaantumaan? Eihän niille uskalla oikein reippaasti kivahtaakaan, kun ei tiiä tuleeko sieltä teräasetta vai kiviä! Kyllä niitä on vastaan tullut luvattoman paljon!

En malta olla kertomatta meidän tapaamme toimia, kun pentu 1,5 vuotta sitten tuli taloon. Tämä ei ihan liity aloittajan viestiin, mutta esim. nimimerkin Kiukkuinen tekstiin hieman.
Asumme rivitaloyhtiössä, jossa on paljon lapsia, myös meillä, vaikka ovat jo isoja. Jo ennen koiran tuloa puhuin äitien ja isien kanssa, että lapsenne saavat tulla pentuun tutustumaan heti, kun se on kotiutunut. Vietimmekin kauniita kevät päiviä yhteisillä alueilla ja kaikki pihan lapset rapsuttelivat, antoivat nameja ja leikkivät pennun kanssa. Samalla saatoin hiukan opastaa, jos joku ei ymmärtänyt miten koiran kanssa ollaan. Yksin en jättänyt, enkä jätä vieraita lapsia koirani kanssa.
Yhteiselo on sujunut erittäin hienosti ja yksi lapsikin on päässyt jo eroon hieman koirapelostaan. Samalla meidän koiramme tottui lapsiin ja pidän melko luotettavana, ettei se räyhää tai pure ihmistä.
Meillä on se onni, että naapurimme ovat täysipäisiä ihmisiä, eikä k-päisiä koiravihaajia löydy.