Upeaa, että on rakkautta. Olen vielä kokematon rakkaudessa, vaikka olen jo 40-vuotias mies. Odotan kovasti, että saisin kokea sen. On huono itsetunto, kun seksielämä alkoi niin myöhään, ja kumppaneita on ollut vain kaksi. Aloitin seksielämäni vasta 29-vuotiaana, ja silloinkin venäläisten ilotyttöjen kanssa. Nyt olen ollut viisi vuotta vain maksullisten naisten kanssa. Olen komea supisuomalainen helsinkiläismies. Akateeminen, ja työssä käyvä. Ei päihdeongelmaa. Uskon ettei rakkaus ole ylimainostettua, vaan oikeasti kokemisen arvoinen juttu. Satutin puolitahallani penistäni 37-vuotiaana, kun kyllästyin jatkuvaan seksin haluamiseen. Sain siitä pysyvää kipua jalkoväliin. En oikein enää usko, että kenenkään kannattaisi minuun rakastua. Miksi vähäinen määrä seksikumppaneita on naisten mielestä huono asia? Minulla oli masennusta, kaverit hylkäsivät, kiusatuksi joutumista, opiskelustressiä ja leikkausta vaativa (tiukka) esinahka. Kaikki 15-29 -vuotiaana, ja elämä meni niiden huolien varjossa. Ei siinä ehtinyt tyttöjä etsiä. Ikävuodet 30-40 toivat yhden kaksivuotisen seurustelun yh:n kanssa. Monet sanovat, että olen menettänyt paljon, mutta minusta olen vain jäänyt ilman. Eihän kukaan ole ottanut minulta pois rakkauskokemusta, koska ei sitä ole alunperin ollutkaan. Olen käynyt monenlaisessa terapiassa, ja on hyvät masennuslääkkeet. Huono itsetunti näkyy niin selvästi. En tiennyt 16-25-vuotiaana, että seksi on niin yleistä. Luulin, ettei se kiinnosta tyttöjä vielä siinä iässä, ja että sitä on aivan turha yrittää saada. Luulin että ne on sellaisia "legendoja", että joku poika olisi iskenyt tytön ja saanut seksiä. Nyt harmittaa, kun mennyt baareihin silloin. Aloin käydä vasta 36-vuotiaana. Rakkaus odottaa yhä.
40 v. mies odottelee rakkautta
resol 71
7329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos yhtään lohduttaa, niin on paljon muitakin, niin miehiä kuin naisiakin, joiden seksielämä on alkanut vähän myöhempään kuin ehkä keskimäärin. Ja on monia, jotka ovat löytäneet sen rakkauden vasta/vielä neljänkympin jälkeen.
Eivätkä kaikki naiset ole sitä mieltä, että vähäinen seksikumppaneiden määrä olisi huono asia. Esim. oma mieheni ei ollut ollut kenenkään kanssa ennen minua enkä minäkään kuin yhden kanssa. Minusta oli pelkästään mukavaa, ettei miehellä ollut ollut vaikkapa kymmeniä kumppaneita ennen minua. Ja vaikka alkuun oltiin aika kokemattomia kumpikin, niin yhdessä oli kiva opetella, ja nykyään ollaankin ihan mestareita ;).
"En oikein enää usko, että kenenkään kannattaisi minuun rakastua." Tuo pisti silmään. Oletko tästä puhunut siellä terapiassa? Valitettavasti se on niin, että jos ihmisestä itsestään huokuu se, että hän on itsekin tuota mieltä, niin harva vastakkaisen sukupuolen edustaja kiinnostuu. Mutta jos on sinut itsensä kanssa ja kokee, että on rakastamisen arvoinen, se näkyy ulospäinkin ja ihminen vaikuttaa heti kiinnostavammalta.
Jos itsetunto on huono kuten sanot, niin baari ei mielestäni ole paras paikka löytää kumppania ja rakkautta. Joku muu paikka, harrastus tms voisi olla parempi. Osaatko tanssia? Hankkiudu lavatanssikurssille, niille voi mennä ilman pariakin, opettele tanssimaan ja lähde lavoille! Kun osaa jotain hyvin, siinä itsetuntokin kohenee. Tanssi on mukava harrastus, liikunta auttaa masennukseenkin ja pääset luontevasti naisten lähelle, ehkä löydät jopa kumppanin.
Uskoisin että monesti se on niin tyypistä kiinni ja nimenomaan siitää kuinka voimakas on seksivietti.
Itselleni seksi on aina ollut elämän suola ja näinollen menetinkin poikuuteni jo teini-iässä, ei siinä testomylläkässä puhettakaan että olisi voinut kärvistellä ilman tyttöjä.
Ihmettelenkin että miten jotkut, aloittaja mukaan lukien voivat.
Mutta meitä on täällä moneen junaan ja yhtä oikeaa tapaa elää ei ole, joten turha se on pohtia omaa taivaltaan, kaikki taaplaa tyylillään. Mikäli itseä vertaa jatkuvasti muihin saa vain aiheetonta mielipahaa.
Aloittaja tässä vielä. Minä olin hyvin varhainen kehittyjä. Seksihalut heräsi 11-vuotiaana, jolloin alkoi "itsesaastutus". Olin täysikasvuinen 182 cm, ja rintakarvoja oli 14-vuotiaana. 15-vuotiaana olisi ollut tilaisuus yhdyntään samanikäisen kokeneen tytön kanssa, mutta minulla oli se leikkausta vaativa asia.
Ei se minullekaan ole ollut elämäsin arvoista elämää, enkä pystynyt mitenkään kärvistelemään. Mielenterveys siinä meni jo 18-vuotiaaksi tullessa. Olisi paremminkin pitänyt verrata itseä muihin juuri 14-17-vuotiaana, ja tehdä toimenpiteitä. Olin typerä, ja uskoin valistajatätejä, jotka opettivat, että jokainen poika saa seksiä itselleen sopivassa iässä. Itselleni se oli kunnia-asia, etten vertaile muihin. Enpä olisi tiennyt, että se vertailu tulee eteen 40-vuotiaana. Nyt jälkikäteen ajatellen olisi melkeimpä kannattanut mieluummin tehdä itsemurha 16-vuotiaana, kuin aloittaa tällainen seksitön elämä, ja odotella jotain tapahtuvaksi. Osaan tanssia, mutta ongelma on, ettei ainakaan 30-40-vuotiaat suomalaiset naiset nykyään osaa tanssia. Se on kuin raahaisi vapaudenpatsasta ympäri lattiaa.
Tanssimisesta vielä: nyt olet ollut väärissä tanssipaikoissa, jos sulle on tullut tuo käsitys naisten tanssitaidoista. Mitä viime kesänä kävin oman paikkakunnan järjettömän suositulla lavalla, jossa muuten on kunnollisen kokoinen lattiakin, niin siellä oli niin hyviä ikäisiäni naisia tanssimassa, että melkein kateeksi kävi, vaikka itsekin osaan. Ja ihan näyttivät vapaalla jalalla olevan ;).
Tiedä missä olet käynyt mutta ainakin lavatanssiopaikoissa riittää todella tanssitaitoisa naisia, lattarit ja muut kädealikuviot pelittävät mainiosti.
Samaa porukkaa tosin löytyy tanssikursseiltakin.
Tanssilavoilla kyllä osaavat. Olen 4 vuotta yrittänyt lavatanssijuttua, mutta täällä Helsingissä niissä käy eläkeläiset. Alle 40 v naiset sanovat heti kiukkua niellen, että "kai tiedät, ettei tämä ole iskupaikka, vaan tänne tullain VAIN tanssimaan." Siinä sitten yrität kohteliaasti vain tanssia,vihanleimahdusten kipinöidessä naisen silmistä.
Suomalaisten naisten flirttailukin oli nuorempana sellaista kiusaamista, jossa pyrkimys oli tehdä pojan olo hämmentyneeksi, ja vaikeaksi. Tytöt tulivat vielä yli 20-vuotiaina naisina laumana puolihysteerisessä tilassa eteen kikattamaan, ja juoksivat sitten käsikynkkää vessaan kikattamaan lisää. Ulkomaalaiset tytöt flirttailivat siten, että pojan oli helppo jatkaa keskustelua, jotta se keskustelu pysyi yllä. Sitten naurettiin yhdessä, mikä oli mahdotonta suomalaistyttöjen kanssa.
Tytöt oli 16-25-vuotiaina joko kakaramaisia tai vihamielisiä kostajia (jostain?). Sen jälkeen olin itse katkeroitunut 10 vuotta, ja varmuuden vuoksi olin vain muodollinen ja kohteliaan etäinen.
Ensi kesänä otat ja lähet maakuntiin tanssimaan! Pois sieltä pääkaupungista! :) Nyt ei ole vika sinussa vaan naisissa.